Leijonakuningas

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mufasa: "Kun nyt ei vaan kukaan keksisi varastaa mun kruunuani. Siitä se vasta soppa syntyisi!"

Leijonakuningas on Afrikassa esitetty saippuaoopperasarja. Sarja on maailman lyhyin saippuaooppera vain kolmella osallaan. Useat kriitikot ja arvostelijat ovat pähkäilleet, onko sarja luontodokumentti vai ihan tavallinen saippuaooppera. Sarjan pohjalta on tehty myös elokuva.


Avaraakin avarampaa luontoa[muokkaa]

Kolmiosainen sarja kertoo Simba-nimisestä leijonasta. Ensimmäisessä elokuvassa hän käy läpi tragikoomisen kasvutarinan. Jatko-osiin mennessä hänen palkkionsa olivat nousseet jo liian suuriksi, joten toisessa osassa pääpainon ottaa halvemmalla taksalla hänen tyttärensä. Kolmannessa osassa Timonille ja Bumballe annettiin pari koria olutta, yksi kamera sekä roskapöntöstä löydetyn revityn Pulttibois- jakson käsikirjoitus.

Laumaa jos jonkinlaista[muokkaa]

Sarjassa on kiinnostavia hahmoja, joten käydään ne läpi.

  • Zazu. Simbasta paskaa seläntakana jauhava narsisti. Zazu on myös pelokas ja helposti totteleva tyyppi. Hän on kuin Nalle Puhin Nasu, mutta Z-kirjaimilla.
  • Mufasa. Simban isäksi väitetty myyttinen leijona, joka kuoli kalliolta tippuessaan (syytä ei tiedetä). Legendan mukaan Mufasa on Metro Goldwyn Mayerin karjuva leijona.
  • Nala. Simban salarakas, jota kukaan ei huomaa. Sarjan lopussa Nala kuolee keuhkokuumeeseen liian hiekan syömisestä.
  • Sarabi. Simban äiti joka kuljetettiin Neuvostoliittoon sirkukseen kävelemään kahdella jalalla. Sarabin epäillääin kuolleen hoitamattomaan jalkasieneen.
  • Rafiki. Henkimailmaan yhteyttä pitävä friikki, joka tarjoilee karkkeja sun muita pastilleja lapsille.
  • Kiara. Elokuvassa esiintyvä Simban tytär. Kiara karkailee aina välillä viidakkoon polttelemaan (sukuvika).
  • Scar. Simban psykologisista ongelmista kärsivä setä, joka luulee olevansa maailmankuningas. CS:GOssa on tiskiharja nimeltään SCAR50. Monet epäilevät tiskiharjan harjan kuuluneen Scarille.
  • Zira. Kovun äiti joka uhkaa tappaa Simban, koska vain vihaa häntä.
  • Kovu. Kiaran poikaystävä joka menee polttelemaan Kiara kanssa viidakkoon. Simba vihaa Kovua, sillä tämän isä ei ole maksanut hänelle luolavuokraa. Tarzan, "viidakonkuningas" tulee juttuun Kovun kanssa mainiosti.


Klassikko[muokkaa]

Leijonakuninkaassa seurataan erään kansakunnan nousua ja tuhoa sen yrittäessä kestää parhaansa mukaan afrikkalaisessa tasankovaltiossa, jossa hullu vallanhimo sekä selkään puukottaminen johtavat jatkuvaan yksinhallitsijoiden vaihtamiseen murhilla ja sotimisella.

Otos Simban maanpaon ajoilta.

Sadistinen Mufasa johtaa rautaisella tassullaan kaikkea, minkä saattaa päivänvalossa saada kiinni. Tämä sekopää yksinvaltias käyttää palvelijoitaan maalitauluina ja lähettää lapsensa lähivaltion maille saadakseen tekosyyn sotimiseen ja terrorisointiin.

Asemaansa kyllästynyt Scar, jonka lauma on syrjäytetty niin kauas kadoksiin, ettei sitä nähdä ennen jatko-osaa, päättää aloittaa oikeutetun vapaustaistelun tuota sairaalloista sukulaisjohtajaansa vastaan. Hän käyttää nerokasta suunnitelmaa sekä palkka-armeijaa kaataakseen Mufasan hirmuhallinnon. Osoittaakseen suurta armeliaisuutta hän karkottaa Simban tappamisen sijaan. Mufasan painajaismaisen hallinnon varjostaessa psyykettään, Scar alkaa kuitenkin sortua edeltäjänsä tapoihin korruptoituneen hallinnon pyrkiessä parhaansa mukaan mukautumaan silloinkin, kun sen turmioon ajava hallitus olisi antanut tilaa länsimaisen demokratian synnylle.

Samaan aikaan Simba lyöttäytyy yhteen kahden laitapuolenkulkijan, narsistisen mangustin sekä suolistovaivoista kärsivän pahkasian kanssa. Kolmistaan nämä sairasmieliset laiskottelijat viettävät päivänsä käyttäen Simban vieraslajille ominaista ylivoimaista kokoa ja vihaa pitääkseen viidakon omana temmellyskenttänään. Samoin he syövät koko Ötökän elämää- elokuvan tähtikaartin, osoittaen täydellistä moraalin sekä empatian puutetta, päinvastoin juhlien sitä laulamalla.

Kun Simban ilmaan heittämät, seksinpuutteesta turhautuneet myskit saavuttavat Rafikin, tämä nautiskelee niiden hajusta ja sen jälkeen huomaa tilaisuuden kaataa jälleen yksi hallitus ja luoda uutta turvattomuutta alueelle. Hän lähtee jahtaamaan Simbaa, muttei tajua olevansa ainut. Samaan aikaan viidakossa Simbaa kosiskelee jo tämän oma sisko, ja he aloittavat sairaalloisen kuhertelun Elton Johnin säestäessä sitä iloisena, koska on gay[1]. He kokoavat vihaa pursuavan roskajoukon ja lähtevät matkaan.

Seuraa monimutkaisia diplomaattisia konflikteja, mutta lopputulokseen kuuluu kannibalismia, tulihelvetti, sisällissota sekä jälleen uusi yksinvaltaisesti hallittu sortovalta, jossa yksi mies saa harrastaa seksiä useiden kumppanien kanssa mutta valitsee omien lapsiensa äidiksi siskonsa, jotta hallinnon rotupuhtaus säilyisi. Toisin sanoin, kyseessä on tavallinen viikonloppu Afrikassa.


Sitä samaa[muokkaa]

Elokuvassa Leijonakuningas 2 seurataan Simban, Nalan ja Kiaran perhe-elämää luontodokumenttityyliin. Elokuvassa kerrotaan, kuinka leijonat elävät ja lisääntyvät. Elokuvan budjetti oli naurettavat 50 euroa, sillä elokuva kuvattiin simpukkapuhelimen kameralla ja kuvaajana toimivat toheloturistit. Simba muistaa hyvin Scarin lauman olevan vaaratekijä hänen väkivallalla luodulle hallinnolleen ja karkottaa nämä aavikolle.

Ziran lauman tila tuossa korventavassa helvetissä on sietämätön, joten lauman on pakko yrittää epätoivoista sisällissotaa Simban laumaa vastaan. Poliittisen kähminnän, poliittisten naimakauppojen, poliittisen karkotuksen sekä yleisen rauhattomuuden jälkeen käydään raivoisa, verinen sisällissota, jonka päätteeksi Simba voi laskea uuden provinssin osaksi tuhovimmaista hallintoaan.


Vielä sitä samaa[muokkaa]

Kolmas osa on lähinnä sama kuin venäjän presidentti on USA:n presidentille; kulisseissa tapahtuvan keinottelun sekä myyräntyön kierre, jota sen kohde ei ole pyytänyt mutta toisaalta ei myöskään kadu saavansa. Elokuvassa on noin 33% uutta materiaalia, mutta se ei ole haukkumista, sillä elokuvan budjetti on korkeintaan 11% prosenttia alkuperäisestä klassikosta.

Tässä toisinnossa Simba joka pakoilee vastuutaan viidakossa poltellen jointtia ja joitain muita yrttejä. Simba liittyy rikollisliigaan, jota johtavat Timon ja Pumba. Timon on laiha, aliravittu rikollisnero joka aina onnistuu Pumban kanssa pakenemaan virkavaltaa ja terroristijärjestöjä, Pumba lihava "Tankki", jota Timon tarvitsee selkätukena matkoilla ja kilpenä nuolia ja ammuksia vastaan. Simba lyöttäytyy heidän kanssaan rikollisreissuille, joilla sattuu vaikka ja mitä. Timon kuitenkin lopulta kyllästyy Simbaan ja lähetti hänet "Jylhäkalliolle". Kalliolla Simba saa tietää olevansa kuninkaan poika ja hänestä tulee kokonaisen leijonalauman johtaja ja ylipäällikkö. Yhtäkkiä Timon kiinnostuukin Simbasta ja lyöttäytyy hänen seuraansa, mutta Simba heittää Timonin hyeenoille syötäväksi. Pumba jatkoi työtään kilpenä ja nojatuolina kuninkaalle.

Kritiikkiä[muokkaa]

Monien kriitikoiden mielestä elokuvan kolmas osa tulisi pysyä sarjan viimeisenä tuotoksena. He pitivät huolestuttavana sitä, miten Leijonakuninkaankin kaltaiseen klassikkoon kajotaan kuin Nalaan ja kuinka ensimmäisen elokuvan syvällinen sisältö on korvattu American pie- tyyliseen ja laatuiseen kohellukseen. (Erityistä kritiikkiä syntyi avoimesta huumeiden käytöstä, henkisestä väkivallasta sekä leikatusta kohtauksesta, jossa Simba käyttää Scarin päätä juomatuoppinaan ja taljaa miesluolansa koristeena)

Teemat[muokkaa]

Simba sinetöi asemansa Jylhäkallion uutena yksinvaltiaana. (Koska naaraat on kaikki niin saman näköisiä, Simba ei voinut olla varma oliko tässä hänen äitinsä vaiko siskonsa. Malli on sama kuin MM-kisoissa: Silmät kiinni ja toivotaan parasta! Ainakin tulee sukuun.[2])

Leijonakuninkaassa on sarjana nähtävissä selviä kannanottoja sekä moninaisia syvällisiä teemoja. Monet niistä ovat yleismaailmallisia sekä hyvin hienostuneita.

Tärkein teema on luultavasti se, kuinka oikeamielinen hallitseminen ja valistunut itsevaltius on täyttä potaskaa. Hallitsijana toimii se, joka on lauman vahvin. Tähän tekee poikkeuksen vain tilanne, jossa ovela yksilö saattaa saada politikoimalla sekä keinottelemalla itselleen aseman, vaikka silloinkin yleensä käytetään välillisesti voimaa. Esimerkiksi helvetin nälkäinen lauma hyeenoja voi toimia lisävoimana.

Eräs merkittävä näkemys on erilaisuuden hyväksymisen totaalinen kieltäminen. Scar on syrjäytyvä sekä fyysisesti veljeään heikompi, joten on luonnollista nauraa sekä kiusoitella tätä pisteeseen, jossa tämän ahdistus muuttuu jopa murhanhimoksi. Hyeenoita pidetään yleisesti ”kuolaavina tyhminä raakalaisina”. Jos jokin on pienempi, niin se on proteiininlähde. Pitkäaikaisesta, rampauttavasta sekä nolostuttavasta sairaudesta voi tehdä johtopäätöksen, että sen kärsijää saa halveksia miten paljon haluaakin.

Insesti on kivaa[3]

Vahva sisältöä tuova voima on itsensä löytäminen. Hallinnollisia paineita pakeneva nuorukainen ymmärtää, että elämässä voi nauttia myös pienistä asioista. (Niitä pieniä asioita voi olla esimerkiksi laiskottelu, lähiympäristön terrorisointi sekä filosofinen paskanjauhaminen.) Hallinnollisia paineita pakeneva nuorikko tajuaa, että on kivaa elää vaarallista elämää valiten poliittisten vankien keskuudesta kuherruksen kohde, vaarantaen oman valtionsa jatkuvuuden. Kaksi tyhjäntoimittajaa huomaavat, että joskus elämässä on tärkeää suostua tarttumaan toimeen ja alkaa vaikuttaa yhteiskuntaan. (Yksi parhaista keinoista tähän on tukea voimalla hallitsevan diktaattorin nousua irtopisteiden toivossa.)

Vaikutus kulttuuriin[muokkaa]

Leijonakuningas on koskettanut lukemattomia yksilöitä (erityisesti Nalaa). Kun missä tahansa maailmaa kuulee huudahdukseen ”Aaaaaatsiwengaaaa”, tietää joko kuulleensa Leijonakuninkaan ensimmäiset sekunnit tai potkaisseensa maahanmuuttajaa vatsaan[4]. Elokuva onkin saavuttanut asemansa klassikoiden joukossa, joihin kuuluvat muun muassa Tappajahain hai, humalaisen tappelun puukotuskuolema, Kanadan jääkiekkojoukkueen vastustajilleen syöttämät näiden omat perseet sekä himokas ehdotus vessan seinään sutatussa tussiräpellyksessä.

Elokuvan pohjalta on ohjattu myös musikaali. Sen teemana on elokuvan juhlajulkaisulevyn mukaan ympyrä. Useat kulttuuritahot kilpailivat voidakseen ensimmäisenä kehua projektin nerokkuutta. Miten ihmeessä kukaan muu olisi voinut keksiä ajatella ympyrää, sillä eihän elokuvassa mikään niin nerokasta ajatusta tuo esiin[5].

On tehty tutkimuksia, joiden mukaan Leijonakuninkaan kohtaus, jossa Mufasa potkaisee tyhjää, on top 10 listalla suurimmaksi lapsia kautta maailman traumatisoineeksi hetkeksi elämässä. Kymmenet poliitikot ovatkin vaatineet elokuvan kieltämistä huolimatta klassikon asemasta, jotta ”voisimme pelastaa maailman lapset kärsimyksiltä”. Lisäperusteluiksi on todettu, että kun suurin osa siitä listasta on joka tapauksessa Afrikan peruja, niin ei se niitä kaada jos yksi otetaan pois.


”No herranjumala! Tämähän lohdutti ihan saatanasti… Hyvä että joku ajattelee niiden Disney- mukuloidenkin tunteita!”
~ Malariasta kärsivä afrikkalainen lapsi

Viitteet[muokkaa]

  1. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta eipähän kukaan vandalisoi kun laittaa sen itse
  2. Tuo vitsi taisi tulla jo ratsastettua loppuun. Pitää lopettaa ennen kuin koko homma laukeaa täysin
  3. En nyt tiedä voiko tuohon yhtyä… kun ei se sukuakaan ole
  4. Koska artikkelissa ei käsketä tai edes ehdoteta tekemään sitä, ei kyse ole vihapuheesta vaan huumorista. Joko kaikelle saa nauraa tai sitten ei saa nauraa millekään
  5. Mitä se nyt alkaa PYÖREÄN auringon noustessa, mutta kuka näitä laskee?

Katso myös[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Avara luonto (toistaiseksi, kun niitä leijonia vielä luonnonvaraisena on)
  • Eläintarhat