Leijona
Hikipedia
”Jesus Christ it's a lion get in the car!”
Leijona (Kattius leopon) on Afrikassa ehkä kaikkein tunnetuimpien apinoiden lähinaapuri, joka viihtyy parhaiten avomaastossa siltä varalta, että seepra tai ehkä jopa haikaraparvi sattuisi hyökkäämään sitä vastaan.
[muokkaa] Ulkonäkö
Kaikille urosleijonille tärkein ulkomuodollinen osa on luonnollisesti letti. Leijonille tyypillinen, yleensä avonaisena hulmuava hiustyyli on vuosituhansien aikana pysynyt kutakuinkin samana. Tosin nyttemmin todennäköisesti kasvihuoneilmiön yllyttämänä leijonat ovat pikkuhiljaa alkaneet siirtyä hillittyympään tyyliin; karva ei enää olekaan niin villi ja vapaa, vaan lyhyempi ja hienostunut.
Leijonanaaraat taas ovat kuin testosteronia nauttivat naiskehonrakentajat; tukka on lyhyeksi ajeltu ja ruumiissa on enemmän lihaksia, kuin George Bushilla pilkkaajia. Tämä on tietenkin järkevämpää, koska tukka ei ryve silmillä.
[muokkaa] Perhe-elämä ja mukavat hetket
Luulisi, että leijonat uskaltaisivat elellä yksin, kun sellaiset surkimukset, kuten gepardi tai leopardikin uskaltavat, mutta näitäkin kahta monta kertaa suurempi leijona pelkää ulkomaailmaa ja elelee mielellään perheen kesken. Oikeastaan vielä pahempaa; monesta perheestä koostuvassa ryhmässä.
Leijonalaumaa tyrannoi yleensä yksi ainoa uros, koska Afrikassa demokratia ei ole vielä ehtinyt muotiin. Muut urokset ovat vain siivelläeläviä, jotka silloin tällöin tavoittelevat vallan kuumaa kahvaa - useimmiten saamalla pahasti turpiinsa.
Valtaosa lauman muista jäsenistä on sen kauniimman sukupuolen edustajia, joiden hommiin luonnollisesti kuuluu mukuloiden vahtiminen ja siitä huolehtiminen, että leipä tulee ajoissa pöytään. Urokset tyytyvät lähinnä makaamaan ja valittamaan kaikesta, mikä liikkuu niiden näkökentässä.
Baarissa leijona käy kahden kaappihomon, pahkasian ja mangustin kanssa, niin kuten elokuva Leijonakuningas on osoittanut. Tällaisilla ryyppyreissuilla leijona usein riitaantuu hyeena-jengin kanssa, ja jos leijona on yksin (tai seuranaan vain se pahkasika ja mangusti) on henki hilkulla.
Joskus, kun joku lauman pennuista on saavuttanut jonkinnäköisen täysi-ikäisyyden, alfa-uros ajaa sen kaikkien isien tavalla ryminällä ulos, joka on ihan ymmärrettävää, jos ei välttämättä tahdo sukurutsausta. Joka tapauksessa ulos heitetty leijonanuorukainen joko kuolee ikävään angstiin tai se löytää toisen lauman, jonka messiin se yrittää päästä yksinkertaisesti pieksemällä niiden isäukon - vähän toisella tapaa, kuin mihin täällä länsimaissa on totuttu.
