Leif Segerstam

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Leif Segerstam.


Leif Segerstam kehittelemässä Å-mollia vuonna 1998.

Leif Segerstam (syntynyt 2. maaliskuuta 1944, Vaasa, harjoittelee kuolemaa edelleen, paikka ja aika avoin) on suomalainen kapellimestari, säveltäjä ja muusikko. Segerstam on Helsingin kaupunginvaltuuston emeritus-ylikapellimestari ja Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon prosessori. Lisäksi hän on Abelius-Sikatemian päätoiminen partavastaava, sekä näyttelee useissa teattereissa freelancerina Johannes Brahmsia ja joulupukkia. Joskus hänet kutsutaan Sevillan parturin esityksiin tuuraamaan parturoitavaa, mikä vaikuttaa hänen esiintymiseensä Brahmsin esityksessä parran palautumisajan verran.

Johdanto[muokkaa]

Partatuurin salat[muokkaa]

Tästä syystä parta on tullut niin merkittäväksi osaksi hänen habitustaan, ettei sitä voi ajaa pois joka esityksen jälkeen. Uuden kasvattaminen kun saattaa kestää liian kauan, eikä sen volyymi ehkä ole riittävä ennenkuin Brahmsia on kyettävä taas esittämään kotimaan konserteissa, Bayreuthin lasileukafestivaalien draamamusiikin käsilläpuhumistilaisuudessa, tai Weimarin pianismiepidemologisen seuran flyygelinkannen avajaisissa. Tekopartaa Segerstam ei käytä, koska siihen ei voi nauraa kuin tekonaurua, eikä hän alistu sellaiseen aitoutta arvostavana taiteilijana.

Sukujuuret[muokkaa]

Segerstamien suku on lähtöisin lusikan kultaisemmalta puolelta. Äkkinäisestä saattaisi ulkomuodon perusteella vaikuttaa, että Segerstamien etnologiset juuret ovat jossain Kilimandjaro-vuoren rinteillä, mutta etymologinen vertailu paljastaa, että kyseessä on voitokas muinaisklaani Ostrobotnian
Valmistautumassa Brahmsin esitykseen.
rannikolta. Tämä ansaittu nimi kertoo heimon menestyksestä kivikaudella käydyissä runkosarjan otteluissa kilpailevia kivijoukkueita vastaan (ruots. seger = voitto, stam = runko, heimo). Finaaleihin päästyään segerstamilaiset huomasivat olevansa mitaleilla jo ennen rautakauden alkua.

Vi ska kämpa

Vi ska ge allt det vi har, vi ska ta guld igen....

Nuoruus[muokkaa]

Alkutilanne[muokkaa]

Leif Segerstam syntyi opettajaperheeseen, mitä onnettomampaa lähtökohtaa tuskin voi kukaan saada ylipäänsä millekään työuralle, koska sellaisessa perheessä lapsi oppii vain olemaan lomalla kun kunnon kansalaiset ovat töissä. Koska molemmat vanhemmat olivat opettajia, oli heidän kesälomansa kuusi kuukautta eli puoli vuotta. Kummallakin kun oli kolmen kuukauden kesäloma. Perhe muutti Helsinkiin suoraan Vaasasta Rovaniemen, Tulimaan ja Vladivostokin kautta vuonna 1947, arvattavasti toisen maailmansodan aikana sekaisin menneiden Vaasa-Helsinki- juna-aikataulujen seurauksena.

Är du snäll o kollar en gång till om det här är rätt tåg, Leif?

~Leifin isä ihmetellessään junassa olevia metallialan tuotteita, joissa oli merkintä jostain satokorvauksista.

Kasvua ja kehitystä[muokkaa]

Leif oppi lukemaan kirjaimia kolmevuotiaana, nelivuotiaana lähitulevaisuutta omasta vaipastaan, nuotteja viisivuotiaana, aloitteli säveltämistä kuusivuotiaana, (mitä hän ei ole vieläkään älynnyt ruveta lopettelemaan). Tyttöjen merkkikieltä hän oppi lukemaan seitsemänvuotiaana (jolloin kirjoitti kirjan Mitä nainen haluaa), lelujen käyttöohjeita kahdeksanvuotiaana (särjettyään siihen asti kaikki samantien), muiden kirjeitä joulupukille yhdeksänvuotiaana, uimakoppien seksististä symboliikkaa kymmenvuotiaana, itseään pienemmille pojille heidän oikeuksiaan yksitoistavuotiaana, toisten koepapereita kesken kokeen kaksitoistavuotiaana, useampinumeroisia lukuja kolmetoistavuotiaana (kun hänelle hankittiin lukulasit), nuorten naisten puseroiden läpi neljätoistavuotiaana, tiilenpäitä viisitoistavuotiaana, ja lopulta nauramaan partaansa lukemattomia kertoja kaksikymmentävuotiaana, mistä tavasta ei ole päässyt tähän päivään mennessä. Hänen äitinsä luki hänelle lakia jo pienestä pitäen, joten perinteiseen lakimieskouluun hänen ei tarvinnut mennä, kuten niin monien säveltäjäraukkojen nuorena.

Muuta[muokkaa]

Näin Leif lukeutui sangen nuorena lukeneiden henkilöiden lukuisaan joukkoon. Mutta hänen päivänsäpä eivät olleet vielä luetut. Ne olivat:

maanantai, tiistai, torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai,
jokotai, poikittai, lopetattai ja kollontai.”

Crescendo con anima[muokkaa]

Segerstamin elämän lähtökohtia musiikkiuralle voi pitää hyvinä, ainakin mitä tulee lukuihin. Musiikkiarkeologit ovatkin esittäneet, että tässä voisi olla syy hänen sinfonioidensa lukuisuuteen.

Muusikonuran alku[muokkaa]

Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianistiksi, viulistiksi ja kapellimestariksi. Abelius-Sikatemiasta hän valmistui piaristiksi, viuhistiksi ja kaapelihitsariksi. Tuohon aikaan häntä pidettiin ennen kaikkea viulistina, luultavimmin siksi, että hänellä oli aina viulukotelo mukanaan mennessään nostamaan rahaa mistä tahansa sopivasta pankista. Segerstam on opetellut soittamaan myös alttoviulua, nokkahuilua ja kaikkia vaskipuhaltimia, joten hän on aika kettu mieheksi, eli mato soittamaan vaskia, suorastaan vaskitsa koko mies, kierompi kuin käyrätorvi. Hän suoritti diplomitutkinnon pianismissa, viulismissa ja brahmsismissa. Kapellin mestaruusvyön hän voitti raskaassa sarjassa oltuaan Yhdysvalloissa ranskalaisen valmentajan ohjastuksessa.

Musiikin ammattilainen[muokkaa]

Jokaisessa kapellimestarissa asuu pieni piru. Tässä herra Kreisler orkesterin edessä.

Kapellimestaruuttaan hän puolusti klaaninsa nimen velvoittamana useissa eri maissa menestyksekkäästi. Hän otteli useita vuosia suorassa lähetyksessä mm. Ruotsin ja Tanskan radiossa. Monien muidenkin maiden orkesterit olivat kuuliaisia hänen kapellimestaruutensa alaisuudessa, jopa silloinkin, kun hänellä oli ruokatunti. Kiinalainen ruoka oli Leifin herkkua, ja usein hän unohti syömäpuikon käteensä, millä sitten huitoi otteluareenalla lenteleviä häiritseviä hyönteisiä orkesterilaisten väistellessä puikkoa parhaansa mukaan. Suomessa hän johti kansalaisooppelin valmistusta monet vuodet, ja palasi milloin oopperan kummisetänä, milloin mustanaamiona auttamaan useita kertoja kun oopperavoileivät ja muutkin evästeet loppuivat. Näin on tapahtunut aivan viime aikoinakin. Tässä hänen oikea kätensä Mikko Franck on ollut avuksi hankalina hetkinä.

Hei Leif! Hengitä jo ja laske se puikko alas! Patarumpali pyörtyi kesken fortissimon!!

~Konserttimestari huolestuneena.


Säveltäjä[muokkaa]

Leifin suuri esikuva harmissaan missattuaan konserttimestarin nuotit, joita yritti pudottaa telineeltä muka vahingossa.

Leif Segerstam tunnetaan maailmanhistorian tuotteliaimpana sinfonioiden säveltäjänä. Mitä tulee niiden lukumäärään, hän on toinen sinfonikko, jonka sinfonian numerointi on jo toisella sadalla. Oikeastaan hän on ensimmäinen. Aiempi ennätyksen haltija luopui sinfonioiden säveltämisestä tuntemattomasta syystä kaksisataa vuotta sitten, eikä säveltänyt niitä päättömästi, mikä antaa Segerstamille tasoitusta kahden parin verran tässä ikiaikaisessa sinfonistien golfturnauksessa. Sinfonian luonteesta ja kehityksestä kuitenkin muutama sana ennekuin Leif saa ylivertaisen sinfoniajumalan maineen.

Sinfonian synty[muokkaa]

Nimitystä sinfonia on käytetty sen käyttöön ottamisesta alkaen varsin monenlaisista musiikkikappaleista. Alkuun sitä käytettiin pelkästään musiikin kappaleista, eli yksittäisistä puolen
Orkesterin harjoituksissa käytetty ovitarra suojalasittomia vierailijoita varten.

A4:n lurautuksista barokkiaikakaudella. Jos Segerstam olisi elänyt tuolloin, olisi hän ollut kova luu. Mitä hän on siis tietysti nytkin. Sinfonioita kirjoitettiin yleensä yhdelle soittimelle, mutta koska kademielisten muusikoiden halutessa toistensa soitimelle, syntyi tarve sovitella riitasointuja, ja sinfoniaa alettiin laajentaa soitinkokoonpanohalleissa useamman soittajan yhteisesiintymistä varten. Näin ei kenenkään enää tarvinnut jäädä yhdellä A4-lehdellä soittelemaan. Sinfoniasta muodostui sittemmin osaamisen mittapuu säveltäjille, jopa niin, että aivan kaikki muusikot eivät uskaltaneet ruveta säveltämään sinfonioita maineen menettämisen pelossa. Muuan muusikko heitti sellaiset löylyt sinfonioiden säveltämisen kihisevälle kiukaalle, että siitä tulee vieläkin hiki useimmissa konserttisaleissa. Sitä kesti vain muuan toinen muusikko, joka oli salaa kietoutunut löylynheittäjän kylpytakkiin. Mutta Leif uskalsi. Hän ei antanut minkään hämätä. Hän oli ylivertainen sinfoniajumala. Partaansa hymisten hän selvitti sinfonian kreikankielisen alkuperän, ja palautti tämän musiikin kasvaimen alkuperäiseen semanttiseen asemaansa. Yhteissoittoa, ei muuta tarvita, ilmoitti Leif sinfoniafilosofiakseen.

Här ska det spelas tillsammans, grabbar.

~Soittakoon kukin oman pulssinsa tahdissa.

Segerstamilainen sinfonia[muokkaa]

Kiinalaiseen ruokaan tottuneena hän kehitti sinfoniaa sellaiseen suuntaan, että niitä voidaan soittaa perpetuum mobile senza dirigente. Riittää kun kapellimestari heittää syömäpuikon ilmaan kieppumaan sinfonian ajaksi. Teoksen kesto ajoitetaan puikon ilmassaoloaikaan. Sinä aikana pitää orkesterin edestä poistuneen kapellimestarin ehtiä syödä ainakin yksi lammikollinen Pekingin ankkoja, tai lausua henkeä välillä vetämättä:

cotzone allegretto con frutti di mare senza pepperoni al dente e pesci bolognese e milanese con anima di topolino senza repetitione al funghi dell´amore festivo prosciutto di singore Berlusconi etu-ja takaperin, jos ooppera-aarian esittäjältä unohtuvat sanat, sikäli kuin kyseessä on kuorosinfonia tai ooppera. Tämä nerokkaan havainnon ansiosta Segerstam kykeni lyömään kaikki sinfoniaennätykset. Hän on universumin ykkössinfonikko, monikossa.

Välifanfaari[muokkaa]

Suomessa herra Segerstamia kutsutaan toisinaan nimellä Leffa. Tämä viittaa kuitenkin muuhun kuin näyttämödraamaan, eli filmaamiseen. Hei, mennäänkö leffaan? kuulostaisi oudolta konsertin jälkeen. Tai miksei sittenkin? Siis mentäisi. Jos häntä kutsuttaisiin nimellä Leffe, niinkuin Ruotsissa, segerstam-heimon alkuasukasmaassa tehtäisiin, olisi hänet helppo väärinymmärtää belgialaisen oluen kittaajaksi keväisin harjoittamansa veneenkittauksen sijaan, vaikka olutta on huomattavasti helpompi juoda kuin veneitä.
Kapellimestaruutta puolustava Leifin kollega raapii päätään miettiessään kumpaa kesken esityksen korttia pelaavista bassoviulisteista heittäisi puikolla silmään. Eikös tämä poika muuten soitellut kornettia jossain Piirpaukkeessa joskus? Kornia.
Sekään ei olisi aivan oikein kohdistettu, vaikka hänen fyysistä olemustaan visuaalisesti tarkasteltaessa helpommin ymmärrettävissä. Tuotteen kulutuksen potentiaalisena harjoittajana se saattaisi itseasiassa olla hänelle mitä parhain nimitys.

Kansainvälinen sinfoniagolfmaraton[muokkaa]

Määrän ja laadun suhteesta[muokkaa]

Segerstamin ennakkopaperitilaus tavarantoimittajalta lähdössä tulevia sinfonioita varten.

Segerstam on tehnyt vapaapulsaattorisella massatuotantojärjestelmällään parisataa numeroitua sinfoniaa. Niissä hän soveltaa mm. Fordin liukuhihnamallia, missä tahdin yhtenäistämiseksi on viiveettä eliminoiduttu kaikki tahtiviivat. Jokainen soittaja tuottaa osuutensa riippumatta muista. Sinfonioiden pituus ei ole päätä huimaava, mutta vaikka ne kaikki mahtuvatkin yhden Mahlerin tai Brucknerin sinfonian lyhyimpään osaan, on niiden laatutaso merkittävän huomattava. Kyseisellä määrän ja laadun suhteuttamisella toisiinsa näin menestyksekkäästi onnistui Segerstam saavuttamaan myös suuren yleisön suosion edellä mainittuja herroja paremmin, koska konserteissa vaikuttava pitkästymisefekti ei päässyt vaikuttamaan näin optimoidussa musiikkiprosessoinnissa juuri lainkaan. Lisäksi musiikin "ymmärtäminen" kävi mahdolliseksi aivan uudella tavalla kuin aiemmin ylipitkien sinfonioiden aikakaudella, jolloin säveltäjät keskittyivät lähinnä Brahmsin ja Beethovenin maratonjuoksuennätysten ylittämiseen päästäkseen heidän kanssaan edes samoille kalkki tahtiviivolle. Minkä Segerstam näin romutti hävittämällä ko. viivat nuottien väliseltä rataosuudelta.

Muut säveltäjät vastaan Leif[muokkaa]

Pääartikkeli: Sinfonia

Vertailun vuoksi saavutuksia muutamilta hepuilta, joita on ennen muinoin pidetty "säveltäjinä":

  • Joseph Haydn. Itävalta-Unkari, 104 sinfoniaa. Haydnissa olisi sinänsä ainesta, mutta Segerstam ohitti tämän raapustelijan jo muutamia vuosia sitten. Lisäksi on syytä epäillä tiettyjen sinfonioiden autenttisuutta. Haydn piratisoi musiikkiaan sallimalla muiden käyttää hänen nimeään omansa (siis HEIDÄN omansa) sijaan. Tämä vähentää hänen uskottavuuttaan sinfonistina.
  • Wolfgang Amadeus ym. Mozart. Salzburg, I-U, 41/68 sinfoniaa. Mozartissa ei ole samaa maskuliinisuutta kuin Segerstamin rehevässä faunimaisuudessa vaikka pronssisijaa pitääkin. Mozart kirjoitti aivan liikaa nuotteja sinfonioihinsa, mistä hän sai jatkuvasti huomautuksia valvontakomitealta. Lisäksi hän viivoitti nuottipaperinsa itse, millä hän saavutti muihin nähden sen edun, että nuotit osuivat keskimääräistä paremmin haluttuun kohtaan muiden käyttäessä valmiiksi viivoitettuja ahdasvälisempiä nuotinnuslomakkeita.
  • Nikolai Mjaskovski, Venäjä,
    Mjaskovski sai maansa Vasara-palkinnon sinfonioistaan. Sirppi jäi kuitenkin saamatta. Aihetta käytettiin myös sukellusveneen mallina (Kursk).
    tehtaili aika mukavat 27. Kukaan ei koskaan ole kai kuullut niitä. Ei asiaa palkintopallille.
  • Dmitri Šostakovitš, 15 sinfoniaa. Ei ihan mahdoton saavutus, silti pelkkä kuoropoika.
  • Kalevi Aho, hyvä-Suomi, 16 sinfoniaa. Voi vielä petrata, tosin matkaa on mitaleille aika lailla. Voi saavuttaa edellä ajavan, mutta toisaalta tämä saa koko ajan kuolemastaan bonusta, koska ei enää voi säveltää, sikäli kuin tiedetään.
  • Heitor Villa-Lobos, 12 sinfoniaa. Brasilian lahja maailmalle. Ainoa samban asiantuntija koko joukossa, mitä ei voi kylliksi chorostaa. Kiilasi lähes paalupaikalle kuin mikäkin Ayrton Senna. Villa-Lobos joutui lähtemään nuorena elämänlankaansa etsimään, koska kotona oli villa lobossa. Hän on ainoa merkittävä kansainväliseen sinfoniaturnaukseen osallistunut sinfonikko, joka on säveltänyt kitarakonserton. 13.
  • Ludwig van Beethoven kirjoitti vaivaiset yhdeksän (9) sinfoniaa. Ei yletä millään kärkeen. Hän aloitti 1800-luvulla ns. yhdeksän sinfonian kirouksen, joka on piinannut hänen jälkeensä lukemattomia säveltäjiä, ei kuitenkaan edellä olevia. Beethovenin sijoitus on nousussa kuurona sävellettyjen sinfonioiden 'handicap'-kertoimen tultua hyväksytyksi, ja sijoitus paranee myös pisteytysindeksin inflaation vuoksi kuten muillakin kuolleilla säveltäjillä. Kannattaa siis kuolla. Hän saattaa lähivuosituhansina saavuttaa mitalisijan. Beethoven jatkoi kuitenkin postuumisti säveltämistä, ja delegoi ainakin kaksi myöhäissinfoniaa Rosemary Brownille edelleen julkaistavaksi. Niitä ei ole hyväksytty listoille autenttisuuteen liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Brown väittää Beethovenin itse säveltäneen nämä sinfoniat, mutta myöntää osallisuutensa niiden taukojen säveltämiseen.

Sinfoniakriteerien määrittäminen[muokkaa]

Kansainvälisten musiikkiarkeologien liitto IMAAM (International Master Archeologist Association of Music) on laatimassa ehdotusta, jonka pohjalta voitaisiin laatia sinfonioille kriteeritasot. Järjestelmän avulla sinfoniat voisi luokitella huonoihin, hyviin ja segerstamilaisiin.

Perusperiaate:

„Tahtien määrä jaetaan sinfonian keskiajalla keskiesitysajalla

(joka saadaan sadasta esityskerrasta eri kapellimestarien johtaessa,testisinfoniana käytettiin Edward Elgarin ensimmäistä, ns "Testikkeli"-sinfoniaa),
kerrotaan soitinnuksessa ilmoitettujen soitinten määrällä,
joka on suhteutettu saman soitinryhmän sisäiseen vahvuuteen äänenjohtajan auktoriteettiin nojautuen.
Lasketaan kunkin soitinstemman tyhjien ja nuotitettujen tahtien suhdeindeksi,
joka jaetaan esityksessä tarvittavien kapellimestarien kuluttamien syömäpuikkojen määrällä.
Lopuksi ynnätään partituurin lehtien määrän neliöjuuren kolmasosa,
ettei fonttikoko aiheuta vääristymää. Lopputulos kerrotaan kustantajan edustajalle, joka jakaa tiedon tasan median kesken.

Näin saadaan välittömästi osoitetuksi kuka on maailman paras sinfonisti. Jääköön hänen nimensä tässä yhteydessä lukijan päättelykyvyn varaan. Arvatakin saa.

Triviaa[muokkaa]

  • Kun Segerstam käy paikassa, jonne kuninkaatkin menevät yksin. Hän joutuu käyttämään peiliä, johtuen hänen parrastaan ja lievästä ylipainosta

Levyt[muokkaa]

  • Viuluneito tornissa (1969)
  • Ensimmäiset sinfoniat (1971)
  • Etelän tytär (1972)
  • Intiimi ääni (1974)
  • Arisosorykelmä (1975)
  • Ruokaserenaadi (1977)
  • Vapauden sinfonia (1978)
  • Pullosinfonia (1980)
  • Puupää (1982)
  • Kameli-sarja (1983)
  • Luonnoton (1984)
  • Syntymä (1986)
  • Sipulius (1987)
  • Segerstamin joululauluja (1989)
  • Kullero ja muita sävellyksiä (1991)
  • Valhe tulee (1992)
  • Vangittu kuningatar (1994)
  • Uusien maalaisten laulu (1995)
  • Viisikymmentä kappaletta (1996)
  • Lääkärimarssi (1997)
  • Tyyni sää (1999)
  • Touhola-sarja (2000)
  • Ilosoitto (2001)
  • Jouda, jouda, pullasorsa (2003)
  • Finnilantti ja muita sinfonioita (2004)
  • Sata kappaletta (2005)
  • Heilu, heilu, ahdinparta (2006)
  • Suklaamouche (2007)

Katso myös[muokkaa]