Le Corbusier

Hikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Le Corbusieristä.
Le Corbusier päässään ”kone, jolla nähdään”. Hähä, laitoimme tahallamme kuvan reunaan pyöreät kulmat ilman minkäänlaista käytännön funktiota. Mahtaa Robuebrunen hautausmaalla (”kone, jossa maadutaan”) nyt multa täristä tällaisen loukkauksen jälkeen.
Le Corbusier päässään ”kone, jolla nähdään”. Hähä, laitoimme tahallamme kuvan reunaan pyöreät kulmat ilman minkäänlaista käytännön funktiota. Mahtaa Robuebrunen hautausmaalla (”kone, jossa maadutaan”) nyt multa täristä tällaisen loukkauksen jälkeen.
Le Corbusier (s. 6. huhtikuuta 1887 – k. 27. elokuuta 1965) oli sveitsiläisranskalainen traditionvihaaja, joka 1930–40-luvuilla tuhosi omakätisesti taiteellisen arkkitehtuuriperinteen korvaamalla ihan kaiken sileillä, valkoisilla ja mahdollisimman hengettömillä betonilaatikoilla. Hän oli Frank Lloyd Wrightin ohella johtamassa arkkitehtuurin perusperiaatteiden muutosta, jossa suunnittelun päätavoitteena oli tehdä rakennuksista ihmisten oleskelupaikkojen sijaan mahdollisimman passivoivia tai ärsyttäviä temppuratoja. Kaiken muun funktionalistisen rappionsa ohella Le Corbusier pilasi muutaman sukupolven ryhdin toimimalla huonekalusuunnittelijana. Suomessa hänen tuhoisia vaikutuksiaan levitti pahiten Alvar Aalto.

[muokkaa] Visio

Le Corbusierin maailmankuvassa ihmisillä ei ollut etunimiä, vaan kaikki saivat valita itseään kuvaavaan abstraktion, jota hänestä käytettiin turhanpäiväisten suku- tai perheluokittelujen sijaan. Mitä typerämpää ja radikaalimpaa ideaa 1930-luvulla julisti, sitä helpommin se meni läpi (varsinkin jos se lisäksi alkoi F:llä). Niinpä Le Corbusierin päätöksellä maailman kaikki rakennukset maalattiin funktionalistisesti valkoisiksi. Hänen omiin arkkitehtuurisiin saavutuksiinsa ei niiden valmistuttua saanut missään nimessä kajota, joten kaikki rahvaan tarpeeton liirumlaarum kuten avattavat ikkunat, verhot, ovet ja vessat olivat ehdottomasti kiellettyjä.

Le Corbusierin ansiosta sanojen talo ja koti käyttäminen kiellettiin koko Euroopassa 40-luvulla. Sen sijaan piti puhua ”koneista, joissa eletään”. Näiden osat palvelivat kukin mahdollisimman hyvin tiettyä tarkoitusta eli kodin tapauksessa nukkumista. Kaikenlainen koristelu, jolla ei ole käytännön funktiota (kuten matot, tyynyt, asukkaat ja vessapaperi), tuli poistaa sotkemasta puhdasta muotoa. Le Corbusier onnistui myös poistamaan indoeurooppalaisista kielistä sanan rakennus, joskin hänen suureksi harmikseen se palautettiin Jaltan konferenssissa vuonna 1945, kun ihmisistä oli hankala puhua työpaikan sijaan ”koneista, joissa työskennellään”.

Le Corbusier kuoli harmillisesti vähän ennen kuin sai valmiiksi kiistatta haastavimman arkkitehtonisen teoksensa: ison ja kulmikkaan laatikon.
Le Corbusier kuoli harmillisesti vähän ennen kuin sai valmiiksi kiistatta haastavimman arkkitehtonisen teoksensa: ison ja kulmikkaan laatikon.

Kaikesta huolimatta Le Corbusierin suunnittelumallit auttoivat käyttämään tehokkaasti hyväksi ahdasta kaupunkitilaa ja poliittinen ilmapiiri (”kone, jolla hallitaan massoja”) alkoi kääntyä suosiolliseksi kaiken maalaamiseksi valkoisella. Hänen ajatuksiaan omaksuttiin sosialistiseen rakennustaiteeseen ja kaikkien Helsingin keskustan näkyvimpien paikkojen pilaamiseen valkoisilla laatikkohelveteillä. Yhdysvalloissa Le Corbusier ehdotti kansalaisten siirtämistä maanalaisiin bunkkereihin, jotta vältettäisiin esteettiset komplikaatiot, kun ihmiset oikeasti joutuvat käyttämään hänen rakennuksiaan.

[muokkaa] Kuolema

27. elokuuta 1965 Le Corbusier meni vastoin lääkärin määräyksiä Välimeren rannalle, riisui vaatteensa, veti päälle ”koneen, jonka kanssa uidaan” ja astui veteen. Le Corbusier katosi, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Arvioiden mukaan hän oli saanut sydänkohtauksen ja vajonnut pohjaan – ei mereen vaan ”koneeseen, jossa hukutaan”.

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä