Lastensuojelu

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kotikunnan lastensuojelu on jälleen saanut pitkän ajojahdin jälkeen yhden vanhemman saaliikseen.‎
Lastensuojelu (oikeampi termi lapsikauppa) on kokonaan verovaroin kustannettua valvomatonta liiketoimintaa, jossa tehdään valtaeliittiä hyödyttävää kauppaa ja politiikkaa köyhien lapsilla, tätä tarjotaan kunnissa Suomessa asuville lapsille. Tälle bisnekselle on ominaista se, että nimitys "lastensuojelu" on monesti hyvin vääristävä, koska se ei monestikkaan suojele tai tue lasta eikä hänen perhettään, vaan tarkoitusperänä on tuottaa eri lastensuojelulaitoksille voittoa ja luoda uusia virkoja, jotta sosiaalitoimi saisi enemmän rahaa valtiolta. Suomen lastensuojelu on ihan päin v-ttua hyvää. vaikka sitä ei virallisesti myönnetä


Lastensuojelun voisi jakaa kahteen luokkaan, on myös aitoa lastensuojelua ja lasten"suojelua" missä lapsia haalitaan rahakoneiksi laitoksille. Lastensuojelun asiakkaat ovat Suomessa hyvin epätasa-arvoisessa asemassa, koska toteutuva palvelu on riippuvainen sosiaalityöntekijästä ja hänen ammattitaidostaan. Kuntien sosiaalityössä eniten epäpäteviä on nimenomaan lastensuojelussa.

Lasten"suojelu"

Lastensuojelu kerää pulskia lapsia lapsikaupan tarpeisiin. Lapsen hinta eli hoitopalkkio julkisrahoitteisilla markkinoilla nousee, kun lapseen lyödään leima "psyykkisesti häiriintynyt".‎
Työmenetelmät ovat muinaismuisto DDR:stä. Lasten"suojelu" haalii asiakkaita eri kyttääjätahojen kautta, näitä ovat esimerkiksi neuvolat, koulu ja päiväkoti. Myös Ensi- ja turvakodit toimivat hyvänä asiakaslähteenä, siksi niiden oikeampi nimitys onkin ensihuostahuone: paikka, josta pudotaan syvemmälle lastensuojelun ahnaaseen laitosmaailmaan.


Nämä lasten"suojelijat" kokoavat asiakkaita ja huostaavat niitä esimerkiksi perhekoteihin (oikeampi termi kakarakennel tai lapsipankki): valvomaton paikka, johon talletettu lapsi tuottaa voittoa omistajille, jotka tehokkaasti tuhoavat lapsen kontaktit omaan perheeseen. Näitä kakarakenneleitä omistavat lukuisat, pääasiassa kolmannen sektorin toimijat kuten esim. Pelastakaa Lapset ry.


Joskus virkamies innostuu turvaamaan myös jo ulkomaille pelastautunutta lasta. Muutamat lapset ovat jo onnistuneet karkaamaan kotimaastaan ja lähteneet perheineen maanpakooon. Siinä auttaa kovasti, jos toinen vanhemmista on ulkomaalainen ja lapsella on kaksoiskansalaisuus. (Tässä asiallisuudeltaan Wikipedian tasoinen vinkki.) Tällainen lastenkodista karkaaminen on onnistunut ainakin perhetukikoti eli lastenkoti Mattilasta Jyväskylästä.


Lastensuojelulaki edellyttää ensi riveiltään avohuollon tukitoimia, mutta perheet eivät ole onnistuneet niitä havaitsemaan.
Usein on tullut kylläkin havaittua sosiaalityöntekijöillä eriasteisia mielenterveysongelmia, eikä narsismi ole niistä vahäisin.

Perhetyöntekijällä täytyy olla hyvät pakarat

Perhetyöntekijä on sosiaalipoliisi, joka tekee kodissa tutkimuksia.
Sosiaalityöntekijät auttavat lastensuojelun asiakkaita.
Usein kotikunta lähettää lasten kotiin perhetyöntekijän, joka istuu sohvan nurkassa. Hän odottaa siellä kahvikupposta. Perhetyöntekijöillä on ollut suuria vaikeuksia rakentaa työlleen sisältöä. He ovat loihtineet sitä ryhtymällä sosiaalipoliiseiksi ja psykologeiksi.


Perhetyöntekijän tärkein taito on osata kirjoitella perheestä mahdollisimman epäilyttävältä kuulostavia arvioita. Asiakaspapereihin kirjoitetuista havainnoista on paljon hyötyä, kun kotikunta alkaa huostaanottaa lasta. Hallinto-oikeus pitää yhdenmukaisista, virtaviivaisista kertomuksista, joissa suomalaisten perheiden kelvottomuus näyttäytyy rikkomattomana.


Lasten"suojelun" huipentuma on lapsen huostaanotto, joka on sosiaalityöntekijöiden keskuudessa sulka hattuun. Etelä-Suomessa jotkut kunnat maksavat sossuille peräti lastensuojelubonusta tehdyistä huostaanotoista. Kiireellisen huostaanoton takia sosiaalityöntekijä saa pyytää virka-apua poliisilta. Se muistuttaa siksi amerikkalaista action-viihdettä.

Ajattele lapsia!
Älä luota lastensuojeluun
Lastensuojelu ei monestikaan suojele lasta!


Eniten ihailua kollegojen ja koneiston piirissä herättää ns. kiireellinen eli vastentahtoinen huostaanotto. Tunnetaan myös nimellä vastenmielinen huostaanotto. Siihen sosiaalityöntekijä pyytää yleensä virka-apua poliisilta. Lapsiperheiden kotikunnat tarjoavat näin kunnallisena peruspalveluna amerikkalaista action-viihdettä suoraan olohuoneisiin. Kahdesta sosiaalityöntekijästä ja kahdesta poliisikonstaapelista muodostuva nelikko soittaa toki ensin ovikelloa. Mutta sen jälkeen alkaa jo kirves laulaa.

Muualla Hikipediassa:

Stop hand.png Tämä artikkeli tai osio ei välttämättä edusta neutraalia näkökulmaa.
Neutraali näkökanta kiinnostaa kovasti myös keskustelusivulla.