Lars Levi Laestadius

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Lars Levi Laestadius.


Laestadiuksen suuruudenhullut piirteet käyvät selvästi ilmi muotokuvasta, jossa hän matkii erästä henkilöä.

Lars Levi Laestadius (10. tammikuuta 180021. helmikuuta 1861) oli ruotsalainen botanisti, pappi ja pohjoisen pallonpuoliskon rasittavin ihminen, joka perusti luterilaisen herätysliikkeen, lestadiolaisuuden. Hänen ruotsalaisuutensa ja ilmeisen vahingollinen vaikutuksensa ei estänyt hänen sijoittumistaan 60:nneksi Ylen Suuret Suomalaiset -pelleilyäänestyksessä.

Elämä[muokkaa]

Varhainen elämä[muokkaa]

Laestadius syntyi sääskien syötäväksi Ruotsin Lapissa vuonna 1800. Nykyisten lestadiolaisten on hyvin vaikea hyväksyä sitä tosiseikkaa, että hänen vanhempiensa perheessä oli VAIN KAKSI lasta – ei, ei kahtasataa eikä edes kahtakymmentä, vaan vain kaksi![1]

Kuten arvata saattaa, Laestadiuksen lapsuus oli verrattoman ankea.

Pappina[muokkaa]

Laestadius valmistui papiksi Uppsalan yliopistosta 1825. Hänet passitettiin Kaaresuvantoon, koko Ruotsin pohjoisimpaan, kurjimpaan ja mitättömimpään seurakuntaan. Seurakuntalaisia oli vähän, ja kesällä sääsket imivät puolet heistäkin kuiviin. Wikipedian mukaan Leastadiuksen ”saarnatyyli oli alusta alkaen hyvin väkevää”.

Botanistina[muokkaa]

Laestadius oli nuoresta alkaen kiinnostunut Lapin luonnosta ja kasvillisuudesta, ja harrastipa hän tiettävästi jopa vaikutuksiltaan hieman erikoisia sieniäkin. Monet toivovat yhä, että hän olisi pitäytynyt pelkässä luonnontieteessä ja jättänyt hengen asiat muille.

Maantierosvona[muokkaa]

Koska papin palkka pienessä seurakunnassa oli pieni, päätti Laestadius ryhtyä ansaitsemaan rahaa rikollisesti. Hän kokosi ympärilleen joukon häikäilemättömiä gangstereita, joiden avulla kiristi suojelurahaa naapuriseurakunnilta ja puolustuskyvyttömiltä saamelaisilta. Ennen pitkää hän ryhtyi harjoittamaan myös maantierosvousta. Laestadius terrorisoi joukkioineen koko Norlantia 1830-luvulla. Hän vaani riukumaisten vaivaiskoivujen kätköissä pahaa-aavistamattomia matkamiehiä ja ryösti heiltä heidän koko omaisuutensa. Varat Laestadius käytti viinaan ja huumeisiin. Hän myös rakennutti pappilaansa uima-altaan, josta tuli pian koko seurakunnan yhteinen kohtauspaikka.

Laestadius ja hänen grillibileensä[muokkaa]

Kesäisin Laestadius järjesti lähes joka viikonloppu grillijuhlia pappilan pihalla. Tapahtumista tuli hyvin suosittuja, ja usein Siionin virsiä laulettiin myöhään yöhön asti. Laestadius oli kuuluisa etenkin chilikastikkeessa marinoiduista poronkyljyksistään. Valitettavasti kastikkeen resepti on kadonnut, mutta se lienee sisältänyt useita lievästi myrkyllisiä, addiktiivisia ja hallusinogeenisiä marjoja ja sieniä.

Keksijänä[muokkaa]

Laestadiuksen keksimä moraaliton taikalaatikko.

Laestadius tunnetaan myös television keksijänä. Hän rakensi koivuhaloista ja vanhoista ikkunaruuduista varhaisen TV-vastaanottimen, jota katseli usein arki-iltaisin. Ikävä kyllä televisiolähetykset eivät olleet vielä alkaneet, joten ruudusta ei näkynyt mitään. Näin ollen Laestadius ei syyllistynyt synneistä suurimpaan, saatanallisen taikalaatikon käyttöön.

Herääminen[muokkaa]

Laestadius sairastui vakavasti 1840-luvulla. Kaikki uskoivat hänen kuolevan, joten pettymys oli suuri, kun hän yllättäen toipuikin. Kuumehoureissaan Laestadius kuitenkin pelkäsi kunnon uskovan tavoin päätyvänsä helvettiin perse paljaana hilluvien pirujen piinattavaksi. Tästä seurasi hänen rasittava tosiuskoon tulonsa. Laestadius tarkasteli elämäänsä elämää ja totesi olleensa kurja syntinen ja huono ihminen.[2] Hän tunsi kalvavaa syyllisyyttä ja halusi kaikkien muidenkin ihmisten tuntevan samoin. Tästä hän sai sysäyksen herätysliikkeen perustamiseen. Kun vielä hänen luokseen tuli hampaaton lappalaiseukko solkkaamaan sekavia, koki Laestadius Jumalan läsnäolon ja tarttui mahdollisuuteen saada nimensä historiankirjoihin. Laestadius ryhtyi saarnaamaan ”elävän uskon” puolesta. Teologisessa käsitteistössään Laestadius erottaa Raamatun lukemiseen ja tietoon perustuvan ”kuolleen uskon” elävästä uskosta. Elävä usko tarkoittaa sitä, että ihmisen tulee asettaa itselleen keinotekoisia rajoituksia, tuntea samanaikaisesti syntisen syyllisyyttä ja toisaalta ylemmyyttä muihin vääräoppisiin nähden. Lisäksi elävä usko ei saa olla hiljaista, vaan siitä on mesottava ja siitä on tehtävä aina numero. Muuten päätyy helvettiin.

Kun Laestadius alkoi saarnata uutta oppiaan suu vaahdossa, keräsi hän pian ympärilleen tiiviin kannattajakunnan, mutta myös paljon vastustajia. Vastustajiin kuuluivat lähinnä elämään ja itseensä myönteisesti suhtautuvat[3] ja muut perkeleen sokaisemat. Aikaa myöten muodostui väsyttävä herätysliike, joka ulotti lonkeronsa Ruotsin rajojen ulkopuolelle, myös Suomeen.

Laestadiuksen mukaan hauskanpito oli kaiken pahan alku ja juuri. Ihminen ei voi olla elävässä uskossa, jos hän käy kapakassa ja vieläpä pitää siitä. Laestadius uhkaili seuraajansa boikotoimaan ravitsemuslaitoksia ja muita juottoloita tästä syystä. Hän oli siis yritystoiminnan vihollinen. Sitten hän ihmetteli, kun ravintola-alan yrittäjät ja muut syyttivät häntä ilonpilaajaksi ja perusti oman propagandalehden, jossa tekeytyi omatekoiseksi marttyyriksi.

Vuonna 1852 Laestadius oli yllyttänyt ja kiihottanut Kautokeinon saamelaisia uskonnolliseen hurmokseen. Kun tapahtumat äityivät väkivallaksi ja johtivat murhiin ja muihin kuolemantapauksiin, Laestadius sanoutui irti kaikesta vastuusta ja syytti tyhmiä lappalaisia omapäisestä raamatuntulkinnasta. Ruotsin kuningas oli lopen kyllästynyt Laestadiuksen rähinöihin ja painoi asian villaisella.

Laestadius kuoli Pajalassa vuonna 1861 tehdessään itsemurhaiskun pahamaineista kapakkaa vastaan. Kaikkiaan 21 muuta ihmistä sai surmansa, mutta he olivat joka tapauksessa perkeleen omia ja olisivat jopa katsoneet televisioita, jos lähetykset olisi jo keksitty siihen mennessä.

Julkaisuja[muokkaa]

  • Dårhusjonet (Hulluinhuonelainen). Laestadiuksen uskonnonfilosofinen pääteos, jonka nimeä pidetään erityisen osuvana.

Viitteet[muokkaa]

  1. Laestadiuksen isällä oli aiemmasta avioliitosta kolme lasta, mutta tämä ei ole suinkaan osoitus Jumalan siunauksesta, vaan viittaa peräti haureuteen.
  2. Ihan kuin sinä, mutta hän teki parannuksen.
  3. Heitä ei tosin ole koskaan ollut Lapissa kovin paljon.

Katso myös[muokkaa]