Lapinporokoira

Aito porokoira voi olla hankala erottaa sekarotuisesta koirasta, koska se on niin järettömän monipuolinen ja yllätyksiä täynnä oleva elukka. Kaikkein varmin tuntomerkki kuitenkin on noin tuhannen euron hintaero tai väärinlausuttava saamenkielinen nimi. Porokoirien suku kasvaakin jatkuvasti niin sanotuilla "rotuun ottamisilla". Rotuunottotilaisuuksia järjestetään lähinnä Lapissa ja rotukoiran tittelin saamisen kriteerinä on se, että omistajalla on poroja.

Ulkonäkö

Naama

Harrastajat väittävät vakavissaan, että "poron" silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut. Ilmeiden ja katseen tulee olla eksoottisia ja skandinaavisella tavalla henkiä sisua, lempeyttä, kaamosajan kurjuutta, kesäöiden sinisiä hetkiä sekä erämaan karua luontoa. Väinämöisen ja porokoiran kasvojen sivuprofiilin on huomattu muistuttavan toisiaan.

Korvat

Porokoiralla kuuluu olla pystyt ja valppaat korvat, mutta lurpat ja laiskat korvatkin hyväksytään välillä, koska tuovathan ne ihan hauskaa vaihtelua näyttelykehiin.

Karvat

Porokoiran erottaa sukulaisestaan lapinkoirasta siitä, että sillä on lyhyt turkki. Tosin pitkä turkki katsotaan kauniiksi erikoisuudeksi rodussa. Joskus syntyy myös väritykseltään "sinisiä" koiria, jotka ovat osin kaljuja. Jopa niiden tiedetään pärjänneen näyttelyissä.

Häntä

Hännän tulisi rotumääritelmän mukaan olla laskeva, mutta niillä kaikilla on kippura. Siksi kasvattajat eivät mielellään puhu hännistä ja ovat harjoitelleet ohittamaan ihmettelyjä eri keinoin.

Rakenne ja liikkeet

Näyttelyissä voittavat nykyään niin upean ryhdikkäät ja niin komiasti polvea nostavat koirat, ettei sellaista tasapainoa jatkuvasti ylläpitävä valiokaunokainen todellakaan voisi lönköttää joidenkin porojen perässä metässä (tai korttelia kovin montaa kertaa ympäri).

Väritys

Porokoiria on kaiken värisiä, mutta yleisesti ajatellaan että musta vaalein merkein on paras ja muut menettelee.

Luonne

Porokoira kuuluu niihin koiriin, joiden kanssa voi hyvin harrastaa mitä tahansa, mutta ei pärjätä kunnolla missään. Se on siis luonteeltaan hyvin tasainen ja kaikin puolin keskiverto, jonka vuoksi se soveltuukin mainiosti keskinkertaisille ihmisille.

Hyvän haukkuvan paimenen ominaisuudet pyritään säilyttämään rodussa. Niitä ovat erikoinen, ilkeältä kalskahtava haukku ja korkea kivunsietokyky, sillä poro on maailman vaarallisin paimennettava eläin. Koiran tulee olla työssään "väsymätön" eikä se saa antaa pienten vastoinkäymisten lannistaa.

Jos porokoira ei kuitenkaan pääse koskaan tutustumaan oikeisiin poroihin, se voi joskus alkaa uskomaan että kaikki liikkuvat asiat ovat poroja. Voitte vain kuvitella mitä siitä seuraa. Tälläisen harhaluulon saatuaan, se onkin nyt viime vuosina kaupunkilemmikkinä rajusti yleistyttyään alkanut saada uusia lempinimiä kuten "naapuruston kauhu" ja "hullu rakki".

Joidenkin oikein helmen vietin omaavien yksilöiden tiedetään osanneen jopa paimentaa omistajansa mielenterveystoimistoon. Näin jalostuskelpoisista koirista kasvattajat maksavat maltaita ja käyttävätkin sitten sata kertaa samaa koiraa.

Alkukantaisuus

Porokoira on hyvin alkukantainen rotu, kuten lähes kaikki rodut ovat. Kukaan ei tarkalleen tiedä mitä termillä tarkoitetaan, mutta luultavasti se liittyy niihin revontuliin silmissä.