Lapin sota

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapin sota
OHNO!.jpg
Sodankylän tuho saksalaisesta kamerakoneesta kuvattuna.
Sota alkoi: 1944
Sota loppui: 1945
Paikka: Lappi
Tulos: Saksalaiset lähtivät tylsistyneisyyttään lätkimään; voittajaosapuoli siirtyi jatkoille Tornioon.
Sodan vaikutukset: Lappi kärsi aiheutuneista kolmannen asteen palovammoista vielä useita vuosia.
Taistelevat osapuolet
Sankarit Pahikset

Lapin sota on vuosina 1944-1945 Suomen ja Saksan välillä käyty sota Lapissa.

Syyt[muokkaa]

Neuvostoliiton tehtyä rauhan Suomen kanssa Lapissa taistelevat sakemannit tajusivat olevansa niin sanotusti kusessa.

Neuvostoliitto ei hyväksynyt saksalaisten oleskelua Lapissa, sillä Neuvostoliitto ei tosiaankaan kaivannut saksalaisia rajanaapureita. Neuvostoliitto ei myskään voinut valloittaa Lappia, koska sillä oli jo ennestään aivan liikaa maata ja lisää tulossa rauhanteossa. Lappia ei voinut jälkikäteen luovuttaa Suomellekaan, koska se olisi näyttänyt liian anteliaalta. Niinpä Josif Stalin vaati Mannerheimia ajamaan saksalaiset ulos Lapista.

Vahvuudet[muokkaa]

Moskovan välirauhan "ansiosta" Suomen armeijan oli toteutettava operaatio minimijoukoilla: yhteensä 300 miestä. Pienten jälkineuvottelujen jälkeen myönnettiin joukkoille tulitueksi yksi soppatykki sekä muuli sitä vetämään. Muulin myöntämisestä kuitenkin kiisteltiin, sillä elikko oli äreä potkimaan ja siten vaaraksi Neuvostoliiton sotilasmahdille. Lisäksi loppua kohden vanhemmat ikäluokat kotiutettiin vastahakoisesti sotaleikkien äityessä turhan rajuiksi.

Saksalaisten 20. Vuoristoarmeijakunta, joka käsitti 213 000 barbaaria Saksan hurjimpien germaaniheimojen joukosta, oli kaivautunut Lapin maaperään valmiina ryssien invaasioon. Vähäistä hämmennystä aiheuttivat kuitenkin vihollisjoukkojen vahvuudet sekä se että ne eivät pukeutuneet punaiseen. Sadat lentokoneet sekä tykistö kuitenkin pitivät huolen, että kärpänenkään ei selviäisi ylilennosta. Valitettavasti alasammuttavaa ei ollut kiitos välirauhan, ja kalusto määrättiin simuloimaan kuuluisia ilmataisteluita Ensimmäisestä ja Toisesta Maailmansodasta.

Sodan kulku[muokkaa]

Saksalaisten puolustautuminen[muokkaa]

Saksalaiset halusivat turvata joukkojensa kulun Norjasta rakentamalla valtatien Kanariansaarille. Siispä aloitettaisiin vetäytyminen kohti Petsamon nikkelikaivoksia osan miehistä jäädessä urheasti turvaamaan selustaa. Suomalaisten hyppiessä ojien yli etelämpänä kaikki kenttäkerrosta korkeammalle kohoavat kohteet määrättiin tuhottavaksi. Saksalaiset käyttivät kaiken saksalaisen tehokkuutensa tuhoamaan joka neliömetrin perääntyessään, eivätkä suomalaisjoukot voineet kuin hidastaa tapahtumia ampumalla räkäpäitä perääntyviä vihollisia kohti.

Oulun taistelu, Suursaari sekä ensimmäiset aseelliset välikohtaukset[muokkaa]

11. syyskuuta 1944 käytiin Rovaniemellä neuvottelut saksalaisten vetäytymisestä. Jonkinlaisiin kompromisseihin päästyään osapuolten edustajat hajaantuivat tahoilleen ja Oulusta alettiin poistua hyvässä järjestyksessä. Saksalaisten tehdessä yllätyshyökkäyksen joen eteläpuolelle suomalaisjoukot ryhtyivät vastatoimiin ja tuhosivat kaikki kaksi saksalaista joenpenkalle.

15. syyskuuta, tarkalleenottaen kolmelta aamuyöstä saksalaiset päättivät kuitenkin vallata Suursaaren, koska Pietarsaari olisi ollut liian hankalasti puolustettavissa. Neuvostoliiton avuin hapankaalilta tuoksuvat sammakkomiehet työnnettiin takaisin mereen ja valtausyrityksistä luovuttiin.

28. - 30. syyskuuta ensimmäiset kiveheitot joukkojen välillä vaativat uhreja. Eniten kiviä heittivät kuitenkin saksalaiset, jotka lennättivät toisena päivänä kokonaisen sillan ilmaan.

Maihinnousu[muokkaa]

1. lokakuuta suomalaisjoukot saapuivat soutuveneillä Tornioon, jonka jälkeen he suuntasivat vihollisen tulituksen alla kohteekseen ottamaansa saksalaiseen pubiin nimeltään Pikku-Berliini. "Muutaman" huurteisen jälkeen taistelut voitiin hoippuen käynnistää uudelleen. Muutaman päivän jälkeen krapulaiset suomalaisjoukot heräsivät tilanteeseen, jossa olivat karkottaneet äänillään suuren osan saksalaisista Lapin perukoille asti. Tässä välissä Puna-Armeija saapui "auttamaan" suomalaisia aseveljiään ryöstelemällä, raiskaamalla ja polttamalla Itä-Lappia pahemmin kuin saksalaiset itse.

Käsivarsi[muokkaa]

Viimeiset kahistelut käsivarressa käytiin entistä vähälukuisempien suomalaisten ja vieläkin paremmin varustettujen saksalaisten kesken Petsamossa. Koskapa kukaan ei tehnyt elettäkään hyökätäkseen, alettiin tätä useita viikkoja kestänyttä ajanjaksoa kutsua asemasodaksi. Asemasotavaihetta pahensi myös se, että saksalaiset olivat ottaneet vangikseen kolme poroa, joista yksi oli huonojalkainen, yksi kärsi flunssasta ja yksi heikosta itsetunnosta. Kaikki 32 suomalaissotilasta yrittivät houkutella saksalaisia ulos linnastaan sokeripalalla, mutta vihollisen armottoman luonteen vuoksi tulokset jäivät laihoiksi. Tuntemattomana ajankohtana saksalaiset olivat kaivaneet pakotunnelin piiritysketjun ali Norjan puolelle, mikä päätti sotatilan Lapissa ja mahdollisti noiden 32 urhean suomalaissoturin ja kolmen poron palata koteihinsa.

Loppu(ko?)[muokkaa]

Ööh...

Vaikka Saksan armeijan osastot karkoitettiinkin Suomen maaperältä, eivät saksalaiset allekirjoittaneet antautumis- tai rauhansopimusta, jonka vuoksi Lapin sota jatkuu edelleenkin - joskin hyvin verkkaan. Kilpaa ruostuvat saksalaisten panssariajoneuvojen jäänteet ovat ainoa merkki jonkinlaisista sotatoimista - ellei sitten lumi ja jää pidä allaan muutakin...