LP-levy
Joku erehtyi puhumaan totta tässä artikkelissa. Hajaantukaa! Wikipedia on tuollapäin.
LP-levy (sanoista Liquorice Pizza, ”lakritsipizza”) on mustanpuhuva muovikiekko, jolle on tallennettu musiikkia noin kolmen neljännestunnin verran. Musiikki sijaitsee levyn molemmin puolin kaiverretussa spiraalimaisissa urissa ja saadaan kuuluviin uran pohjaa hankaavalla timanttikartiolla, joka värisyttää äänirasian magneettikelaa, joka värisyttää sähköelektroneja. Elektronien värinä vahvistetaan vahvistimella kaiutinten pahvikartioita hetkuttavaksi väpätykseksi, joka edelleen värisyttää kuulijan sielua edellyttäen, että säädöt (ks. säädöt) ovat kohdallaan.
Levyn kummankin puolen keskellä on paperinen etiketti, jossa kerrotaan kuka soittaa ja mitä. LP-levy on pakattu johtavien taiteilijoiden koristelemaan moniväripainettuun pahvikansioon, jonka teko on maksanut melkein saman kuin itse levy ja jossa kerrotaan taiteellisemmin ketä levyllä soittaa ja mitä.
Materiaali[muokkaa]
LP-levyn materiaaliksi valittiin pölyvinyylikloridi, mikä oli iso virhe. Jo muutaman soittokerran jälkeen pöly alkaa nimittäin irrota vinyylikloridista terävän timantin raapimana ja aiheuttaa pirullista ritinää ja ratinaa musiikin sekaan, jostain syystä erityisesti hiljaisiin kohtiin. Pöly istuu tiukassa levyn uran pohjalla, ja sen ehkäisyä ja poistoa varten on kehittynyt erityinen oheistuotetoimiala: levynpuhdistusnesteitä, levynpuhdistusharjoja, levynpuhdistusliinoja, levypölynimureita, antistaattisia materiaaleja sekä LP-levynpuhdistusloitsuja sisältäviä C-kasettikokoelmia.
Säädöt ja operointi[muokkaa]
LP-levyjä soitetaan ns. levysoittimella, jonka osia ovat levylautanen ja sitä pyörittävä moottori sekä äänirasia ja sitä kannatteleva äänivarsi. Äänivarren ja äänirasian perussäätöihin ennen LP-levyn soittoa kuuluvat anti-skating, azimuth, bias, neulapaino, overhang, stylus rake angle, vertical tracking angle (VTA), vertical tracking force (VTF) ja mikähän vielä (WTF). Ennen levyn soittoa varmistetaan vielä levysoittimen pyörimisnopeus levylautasen ulkokehän stroboskooppipisteiden ja perinteisen hehkulampun avulla. EU on kieltänyt hehkulamput, mutta niitä voi yhä saada tiskin alta kysymällä vaivihkaa ”kattokruununlämmitintä”, ”jääkaappivaloa”, ”uunilamppua” tai ”levysoittimen optista nopeudensäätölaitetta”.
Kun levysoittimen säädöt alkavat olla kohdallaan, on aika asettaa levy levylautaselle. LP-levy kaivetaan kotelostaan ja sisäpussistaan hengitystä pidättäen ja niin, että levyyn ei lainkaan kosketa käsin. Hengityssuojaimen sekä steriilit, kertakäyttöiset mikrokuitukäsineet saat tätä varten lähimmästä sairaalatarviketukusta. Levysoitin on hyvä sijoittaa kotona ns. puhdastilaan. Levysoittimen akryylikansi suljetaan nopeasti ennen kuin äänilevy ehtii kontaminoitua ilmakehän partikkeleista. Tämän jälkeen äänivarsi siirretään tahdonvoiman avulla LP-levyn ulkoreunan kohdalle ja annetaan timanttineulan laskeutua telekineettisesti levyn uraan. Jos ja kun musiikkia alkaa kuulua, musiikin sävyä voidaan alkaa säätää vahvistimen äänensävy- ja balanssisäätimin. Jos säätöjä ei saada kohdalleen noin 20–30 minuutissa, levyn voi kääntää koska musiikkisisällettä löytyy saman verran myös levyn toiselta puolelta.