Lääninhallitus

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lääninhallitus on oli laitos, jonka oli tarkoitus tehdä mahdollisimman yksinkertaisiksi mahdollisimman haastavat paikallisrakenteelliset ratkaisut niitä kaipaaville tavoitteelle.

Kiitos byrokratian, tämäkin hyvä ajatus muuttui yleensä tilanteeksi, jossa jokin paikallinen pikkunilkki teki sinällään alunperin yksinkertaisesta asiasta ihan helvetin vaikean ihan vain saadakseen nimensä paikallislehteen.


Kyllä ne hurrit on kaikessa parempia[1][muokkaa]

Lääninhallitus, kuten monet muutkin asiat, valui Suomeen aikanaan Ruotsin puolelta. Lääninhallitus on siis verrattavissa Ruotsin kultajuhlia rajan yli viettämään tulleisiin, nuuskaan sekä ärsyttävään ylipirteyteen.

Ruotsissa kun kaikki osataan paremmin, niin siellä on edelleen voimassa lääninhallitusmainen paikallishallinto.

”Ei kun ei me vieläkään tajuttu”[muokkaa]

Lääninhallitukseen kuului muutama oleellinen hahmo, joilla oli lääneihin liittyen kaikki valta taivaan ja maan välillä. (Siksi monet pettyneet suomalaiset kaivoivatkin itselleen venäläismalliset maakuopat asuinkoloikseen, jos jokin paikallisen päätöksenteon osanen ei miellyttänyt.)

Maaherra toimistossaan ahkeroimassa. Kuvan läänistä ja ottamisvuosikymmenestä käydään Hikipedian sisällä yhä kädenvääntöä, sillä "tosta nyt ei sano mitään".

Maaherra oli valtionalainen virkamies, joka oli samalla pelilaudan merkittävin nappula. Kun maaherra heitti noppaa, ja hän sai siitä aikaan silmäluvun, niin asia oli sitten sillä puitu. (Suomen valtiossa suurin osa päätöksistä olikin tappelua siitä, milloin Mönttösen isäntä saisi mennä puimahommiin, ”kun se ahne paska saa meiät muut näyttään huonoilta, kun se alottaa aina viikkoa aikaisemmi”.)

Lääninsihteeri toimi virassaan Lääninkansliassa, jossa häntä avustivat varalääninsihteeri, varavaralääninsihteeri, varavaravaravarmassaparempisihteeri, pääsiäispupu sekä Spede Pasanen ja tarpeellinen määrä muita haihattelijoita.

Lääninkamreeri toimi Lääninkonttorista, jossa häntä avustivat varakamreeri, lisäkamreeri, apukamreeri, perämieskamreeri, pappi, lukkari, talonpoika ja kuppari sekä tarpeen vaatiessa ohi kulkemaan sattuvia paikallisia huutoäänestyksen kautta.

”Miten ne sitten päättivät mistään mitään?”[muokkaa]

Lääninsihteeri ja Lääninkamreeri heittivät molemmat silmäluvut, jonka jälkeen he liikkuivat omissa virastoissaan silmälukujen mukaiset matkat. Kun he jäivät paikoilleen, he lukivat ensimmäiset silmiin sattuvat nimet toimistojen irtaimistoista, ja sen mukaisin sukunimin valittiin virkoihin avustavat työntekijät. (Tästä syystä Suomeen on juurtunut omalta osaltaan niin pitkäaikainen hyväveli-kulttuuri. Esimerkiksi ruudusta 32 otti Lääninsihteeri kolmekymmentä vuotta erään nitojan kyljestä käyttöön nimen Turpeenperänpää, jonka vuoksi tämän suvun jäseniä istuu, nyt jo kaatuneessa, nimeämättä jäävässä läänissä vieläkin.)

Kun ehdokkaita oli asetettu, heillä oli 30 päivää aikaa löytää toimistosta sopiva hakemuskaavake aarrekartan sekä kolmen oljenkorren avulla[2]. Ne, jotka löysivät tarvittavat kaavakkeet, ojensivat ne oikeille ihmisille, jonka jälkeen he yrittivät saada kahdesta nopasta tasaluvun. Kun se onnistui, oli ehdokas valittu.

Päätöksenteossa Lääninsihteeri ja tämän varaehdokkaat, Lääninkamreeri sekä tämän varaehdokkaat, paikallinen sammakoista ennustaja, naapurin Irma sekä Ukko ylijumala antoivat Lääninherralle ehdotuksensa Lääninhallituksen asioiden tiimoilta. Jos Lääninherra onnistui heittämään renkaan tappiin, tämä teki päätöksen, ja siitä sai kyllä valittaa, mutta ei siitä ollut mitään iloa kenellekään. Siksi lääninhallituksen toimet olivat periaatteessa loppujen lopuksi yksi suuri diktatuuri. Jos ei tajunnut valittaa edes paperille asiasta, jäi historiaan pisteidenlaskussa oletus, että muut olivat olleet samaa mieltä.

”Ollaanko me siis oltu diktatuuri?”[muokkaa]

Hikipedian tutkimusten mukaan Lääninhallituksia ohjasivat eri ministeriöt, joten kyseessä Läänihallitusten kohdalla olivat ei-autonomiset diktatuurit.

Lääninhallituksen vastuu[muokkaa]

Lääninhallituksilla oli merkittävä vetovastuu, sillä pelilaudalle kuului kaikenlaisia erilaisia ihmisten tarpeita, palveluiden kaipuita, yleistä kitinää sekä ihan hemmetin paljon metsää ja sen asukkaita, muun muassa suomalaisia. Lääninhallituksien oli murehdittava seuraavia asioita:

  • Elintarvikehallinto
  • Eläinlääkintä[3]
  • Eläintensuojelu[4]
  • Eläinten oikeuksien hallinto
    • Hallinto saikin aikaan sen, että lääneissä sioilla oli oikeus istua sohvalla ja hakea virkoihin, lehmätkin saivat liikkua rannoilla ja ketut hakea töihin käytettyjen autojen myyntiliikkeisiin sekä vakuutusyhtiöihin
  • Kilpailuhallinto
    • Monien mielestä nimittäin oli hyvä, että kansalaiset joutuivat kilpailemaan, mutta oli väärin, että osa joutui kilpailemaan muiden kanssa samalla tasolla, vaikka sentään omisti hienon sukunimen ja tittelin
  • Kuluttajahallinnossa
    • Suomalaiset kuluttivat esimerkiksi metsätöllien penkkejä sekä naapureidensa hermoja niin paljon, että asiasta oli pakko luoda rajoituksia jo aikoja sitten
  • Kiroiluhallinto
  • Liikennehallinto
    • Vuodesta 1998 lähtien oli kahden auton takia olemassa vaara, että ne voisivat jossakin törmätä toisiinsa. Kun autoja tuli Suomen liikenteeseen 2000-luvulla kolme ja ylikin, oli pakko alkaa miettiä liikennelakeja
  • Liikuntaja- ja nuorisotoimi
    • Tämä virasto kasvoi merkityksessään, kun vuosien saatossa nuoret lakkasivat liikkumasta omin päin, ja heitä oli kannettava kouluun, kauppoihin sekä töihin, ja vanhempien ylikuluneet selät aiheuttivat liikaa sosiaalikuluja
  • Oikeushallinto
    • Suome tajusi jossakin vaiheessa, että oikeusvaltio ei ollutkaan vain ”jokin hurrien päähänpisto”. Toimi olikin oikeutettu, sillä se lopetti jopa 30% eläimiin sekaantumisesta, 60% kannibalismista ja noitaroviot se melkein valtakunnallisesti lopetti kokonaan
  • Opetus- ja kulttuurihallinto
    • Suomalaiset saivat lopulta kuulla, että mökötys sekä kaskenpoltto olivat kulttuurina kaukaista menneisyyttä, joten oli mietittävä uusia keinoja edetä
  • Pelastushallinto
  • Viinarallihallinto
    • Läänien sisäänmenoteiden tukkeutumisen vuoksi oli asialle saatava oma päättävä elimensä
  • Poliisihallinto
    • Poliiseista kertovia vitsejä oli liikkeellä jo niin paljon, että oli pakko olla hallinto tarjoamaan heille henkistä tukea sekä organisaatiota uusien vitsien syntymisen estämiseksi
  • Sosiaali- ja terveyshallinto
    • Suomi saavutti lopulta muiden maiden tavoin tilanteen, jossa sairaita yksilöitä yritettiin ensin hoitaa ja vasta sitten ne haudattiin ladon taakse
  • Maanpuolustushallinto
    • Sen tehtävänä oli varmistaa, että kaikissa lääneissä oli jokaisella huru-ukolla torrakko, heinähanko, ainakin 2,5 lasta (joista puolikkaalla piti olla ainakin yksi toimiva jalka) sekä muutama valokuva Talvisota-ajan neuvostoliittolaisesta[5]
Arvalla valitun Lääninhallituksen toimipisteen kotisivut

Lääninhallinnon last stand[muokkaa]

Lääninhallitukset ja koko lääni-touhu lakkasivat olemasta 2010, kun Suomen hallitus halusi keksiä taas lisää keinoja lakkauttaa oman itsensä elimiä saadakseen amputoidusta lihasta jotakin ravintoa kuiville vuosille. Byrokraattisessa neroudessaan he siis lakkauttivat Lääninhallitukset, joiden tehtävänä olivat aluehallintoviranomaisten toimet, ja sen sijaan perustettiin... Aluehallintovirastot.[6] Hikipedian tutkimusten mukaan Lääninhallitusten kohtalo onkin jälleen oiva esimerkki siitä, miksi muurahaiset tulevat ydinsodan jälkeen hallitsemaan koko maailmaa, jollei madot ehdi ensin.

Viitteet[muokkaa]

  1. Lähde: suomenruotsalainen poliitikko, joka ujuttaa hurri-sanalla mukaan populismia persuäänestäjiä kalastellakseen
  2. Heille annettiin kolme oljenkortta, joita he saattoivat etsinnän tuomassa nälässä hampaillaan kaluta ravinnon toivossa
  3. Tämä kattoi suomen kansalaiset sekä muut eläimet
  4. Tämä kattoi suomen kansalaiset sekä muut eläimet
  5. Kiitos Putinin, tuo vitsi ei naurata enää niin paljon kuin se olisi naurattanut noin vuosi sitten
  6. Voi nyt helvetti sentään...

Katso myös[muokkaa]

  • Lääni (Voi varmaan päätellä miksi linkki on punainen...)
  • Kunta

Aiheesta muualla[muokkaa]