Kuopio
Hikipedia
Kuopio on kierojen savolaisten tyyssija, pesä- ja lisääntymispaikka. Kuopio on eristetty muusta maailmasta Kaljavesi-nimisellä vaahtoammeella, mutta se ei valitettavasti täysin estä yhteyksiä pitäjästä ulkomaailmaan. Lisäksi Kuopio on pinta-alallisesti valtaisa plantaasi, joten sen maapohja yltää myös tuon suojavallilätäkön vastarannalle.
[muokkaa] Kuopio ennen
Kuopio perustettiin Tauno Palon ja Ansa Ikosen toimesta. He tulivat joskus 1930-luvulla tekemään elokuvaa Suomen eteläisimmälle tunturille Puijolle. Lavastemiehet pystyttivät aivan aluksi myöhemmin Puijon tornina tunnetun kyhäelmän, jonka myrskytuuli kumosi vuonna 1963. Viereen täytyi saada korkeampi, törömpi ja karumpi torni, joka turistien houkuttelemiseksi kallistuu nykyisin Puijonlaaksoon päin parin asteen vuosivauhdilla. Samoin pääsyliput torniin ovat kallistuneet merkittävästi. Tornin ympärille mäen alle kuvernööri Seppo ”sika” Kääriäinen pakkosiirrätti asukkaita muualta Savosta, ja näin syntyi Kuopio.
[muokkaa] Ankea Kuopio
Kuopio on siten eräänlainen rangaistussiirtola, ja tämä näkyy selvästi kaupungin ilottomassa elämässä. Lukuisia alkoholia myyviä ravintoloita on viime vuosina perustettu kaupunkiin, mutta se ei ole tuonut kaivattua iloa kaupungin totiseen ilmeeseen. Piristystä on yritetty synkkään katukuvaan luoda myös taiteella, tosin onnistumatta. Esimerkkinä olkoon Kuopion torilla seisova Vellimies-patsas, jonka tarkoituksena oli esittää Kallavedestä nousevaa katiskavarkaiden jumalaa. Valitettavasti kuopiolaiset maksoivat taiteilijalle palkkion etukäteen ja tuloksena oli taideteos, jonka jokainen luonnonhistoriallinen museo haluaisi neanderthalin ihmisistä kertovalle osastolleen.,Kuopion suurin ongelma ankeuden suhteen on sen väestö. Väestö koostuu 98-prosenttisesti savolaisista. Loput kaksi prosenttia koostuvat paikallisten urheilujoukkueiden ulkomaalaisvahvistuksista. Savolaisten luontainen tekopirteys ja lupsakkuus kätkevät sisäänsä huomattavan määrän järjetöntä angstia, joka purkautuu muka-hilpeän ulkoisen habituksen läpi. Esimerkkinä tästä kroonisesta ristiriitaisesta tilasta on muun muassa Kuopion suuri mies Paavo Lipponen, jonka hymy sai aikoinaan koko valtioneuvoston tuntemaan kylmiä väreitä selkäpiissään.
Kuopiossa on lukuisia urheiluseuroja lukuisista eri lajeista (enemmän seuroja ja lajeja kuin missään muualla maailmassa), ja, mikä erikoisinta, kuopiolaiset urheiluseurat eivät menesty koskaan missään, eivät edes itsensä keksimissä lajeissa. Silti 90 % Kuopion seudun kansantaloudesta menee kuopiolaisten urheiluseurojen tukemiseen, ja esimerkiksi kouluille ei jää mitään.

