Kumiperuna

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kumiperuna on erityisesti peruskouluja varten jalostettu perunalajike, josta käytetään attribuuttia aina niin makoisa ja tuore. Kumiperuna on jalostettu säilyvyyttä ja huokeaa hintaa silmälläpitäen, ja se tunnetaan siitä, että se voidaan helposti kokata nautintavalmiiksi suurtalouskeittiöissä. Kumiperunan huokean hinnan vuoksi koulut ovat vaihtaneet perunalajikkeensa (vaikkapa Rosamundasta) kumiperunaan koulu voi näinä lamasta toipumisen aikoina säästää melkoiset rahat, jotka myöhemmin voidaan käyttää johonkin hyödylliseen, kuten ns. opettajien kylpyläpäivään koulun ylläpitoon.

Kumiperunan ainutlaatuiset ominaisuudet saadaan esiin erityiskäsittelyllä. Peruna tulee kypsyttä viskin tapaan säilyttämällä sitä varastossa vähintään vuoden. Oikeaoppisesti kumiperunaa säilytetään valmiiksi kuorittuna ja esikeitettynä muovipussissa lämpimässä tilassa ja valolta suojattuna. Näin perunan pintaan muodostuu hienostunut liisterimäinen tärkkelyskerros, joka antaa perunalle sen erinomaiset mekaaniset- sekä säilyvyysominaisuudet.

Kumiperunan tunnusomaisin piirre hyvin lajiketyypillisen maun ohella on sen mekaaninen kestävyys. Kumiperunan mekaaniset ominaisuudet muistuttavat suuresti tennispalloa. Kumiperuna kestää hyvinkin rajun käsittelyn, mutta väitteet, ettei niitä saa paloiksi kirveelläkään, ovat sentään liioittelua - kuka tahansa teknisten töiden opettaja voi osoittaa tuon väitteen vääräksi.

Kumiperunan suuri mekaaninen kestävyys kuitenkin merkitsee haastavaa paloiteltavuutta ja syötävyyttä. On suositeltavaa käyttää kumiperunan paloitteluun jotain terävää työkalua, kuten talttaa, vannesahaa tai vaikkapa katanaa. Mikäli kumiperunaa yrittää paloitella kirveellä, vaarana on että perunan puolikas yleensä lentää ruotsinopettajan perseeseen, josta se suuren elastisuutensa vuoksi usein kimpoaa takaisin lautaselle.

Kumiperunasta on jalostettu vielä erikoislajike Kinder-yllätysperuna. Tässä lajikkeessa ruokahalua lisää perunoihin usein kätkeytynyt mukava yllätys, musta, kimmoisa ja mielenkiintoisenmakuinen objekti perunan sisällä. Harvinaiset erityisen laadukkaat kumiperunayksilöt sisältävät myös kokonaisen, useimmissa tapauksissa puolikkaalta näyttävän, kovakuoriaisen toukan, jonka ansiosta kumiperunoihin leviää kiehumaveden ansiosta omanlaatuisia makuvivahteita sekä lisäproteiinia.

Historia[muokkaa]

Peruna saapui ikäväksemme Suomeen suunnilleen 1720-luvun paikkeilla. Siitä asti perunat ovat tulleet tunnetuiksi nuorison kouluherkkuina. Kumiperunan erinomaiset ominaisuudet tulivat luultavasti tunnetuksi koulujen ensimmäisistä perunaantukehtumistapauksista. Vuosikertaperunat ovat koulujen keittäjäkuntien piirissä suosittuja kidutusvälineitä.


Tuntomerkit[muokkaa]

Kumiperunan väri vaihtelee valkoisesta keltaisen kautta mustaan. Kyseinen peruna on kova ja kimmoisa. Ennakkoluuloiset oppilaat usein kiertävät kumiperunat kaukaa, mutta erityisesti kumiperunaa rakastavat perunauskovaiset, joiden hampaiden välistä löytää helposti perunan paloja koko loppulukukauden. Kumiperunan tuoksu on hyvin mieto, joskin siinä saattaa toisinaan tuntua vieno merkaptaanin ja petrolin aromi. Sen sijaan väite, että opettajat käyttäisivät kumiperunoita geishapalloina masturboimiseen, ovat tiettävästi vailla todellisuuspohjaa. Ihan totta. Vaikka perunat tulevat opettajille luontaisetuna, aivan niin monikäyttöisiä eivät kumiperunatkaan ole.

Perunat esiintyvät yleensä edellisviikkoisen rasvakastikkeen seassa. Kastikkeen joukosta saattaa usein löytää karvoja, kynsiä ja hampaita.

Ravintosisältö[muokkaa]

100g tuoretta kumiperunaa sisältää:

Energiaa                   1337kJ (320kcal)
Proteiineja                20g
 -joista koaguloituneita   20g
Hiilihydraatteja           30g
Rasvaa                     50g
Dekstrometorfaani*         4g

*Yskälääkettä nauttineet flunssaiset keittäjät toimivat luontaisena dekstrometorfaanin esiasteena.

Katso myös[muokkaa]