Kumiankka
”Oi, kun se on söpö!”
~Epäonnisen uhrin viimeiset sanat
Kumiankka (lat. Anas flavus fatale) on tavallisesta ankasta ydinsäteilyn vaikutuksesta kehittynyt, ihmiselle vaarallinen alalaji. Se on pullasorsan, pulun ja kahvilavarpusen ohella yksi maailman levinneimmistä lintulajeista, mikä on valtava saavutus näinkin tuoreelta esiintymismuodolta. Kumiankalla on kaksi eri esiintymismuotoa: urbaani kumiankka sekä villi kumiankka.
Kumiankan kehittyminen[muokkaa]
Kumiankan kehittyminen alkoi vuonna 1986 Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden lennätettyä säteilevää materiaa ympäri maita ja mantuja. Tällöin voimalan viereisessä Pripjat-joessa pesineet ankat altistuivat kokoonsa nähden äärettömän suurelle määrälle säteilyä. Suurin osa niistä menehtyi, mutta jäljelle jäi kuitenkin muutama pesällinen ankanpoikasia. Niille alkoi kehittyä radioaktiivisuuden tähden erikoisominaisuuksia, kuten lentokyvyttömyyttä, kirkkaankeltaista värimuunnosta ja sisältä onttoa anatomista rakennetta. Näitä pariakymmentä tavallisesta ankasta syntynyttä muunnosta pidetään nykyisen kumiankkakannan pohjana.
Ei tarkkaan tiedetä, miten nämä lentokyvyttömät linnut levisivät Ukrainasta maailmalle, mutta on esitetty veikkauksia joiden mukaan ne salamatkustivat armeijan kuormureissa sotilaslentokentälle tai liftasivat UFOjen kyydissä Amerikkaan.
Kumiankan ravinto ja saalistus[muokkaa]
Alalajeista urbaanin kumiankan saalistustaktiikkaa on tutkittu vasta hieman, mutta jo nyt voidaan sanoa, että se on monimutkaisin minkään linnun käyttämä ravinnonhankintamenetelmä. Ensin kumiankka asettaa ansan kylpyhuoneeseen tulevalle uhrilleen ja jää sen jälkeen odottamaan lähistölle, yleisimmin kylpyammeeseen, sillä se ei lajin luontaisena reviirinä herätä saaliissa epäilyksiä. On myös todettu kumiankan hyödyntävän saalistuksessa viatonta ulkonäköään, joka vetoaa erityisesti saaliseläinten poikasiin. Kohteen ollessa lopulta kylvyssä ankka aloittaa toimintansa. Se kiinnittää tämän huomion johonkin muuhun, kuten epäilyttävään ääneen, risahdukseen tai vastaavaan aistiärsykkeeseen. Edellinen keskittää saaliin huomion yhteen asiaan eikä se huomaa ankan sille asettamaa ansaa. Yleisimpiä näistä ovat lattialle ”unohtunut” saippuanpala tai ”vahingossa” veteen tippunut hiustenkuivaaja. Kumiankka on erittäin taitava saalistaja ja harva uhri selviää sen hyökkäyksestä. Nekin jotka selviävät, eivät joko tiedä mikä heihin iski tai jos tietävät, ovat suuressa vaarassa joutua suljetuiksi huoneeseen, jossa on pehmeät seinät. Arvioidaan, että urbaanin kumiankan uhriksi joutuvat vuosittain kymmenettuhannet kylpijät ympäri maailmaa.
Villi kumiankka on yleisestikin ottaen paljon tuntemattomampi kuin kaupungistunut veljensä, mutta se ei tee siitä vähemmän vaarallista. Ulkonäöltään ja saalistusominaisuuksiltaan ne ovat hyvin samankaltaisia. Villi kumiankka väijyy saalistaan suosittujen uimarantojen edustoilla, hyvällä menestyksellä. Suurinta osaa mereen kadonneista voidaan nykytiedon valossa pitää villien kumiankkojen saaliksi joutuneina. Toisin kuin urbaanit kumiankat, ne myös saalistavat ryhmissä. Tämä erittäin tehokas pyydystysmenetelmä voidaankin joskus sekoittaa hain hyökkäykseen.
Mitä pitää tehdä, jos kohtaa kumiankan?[muokkaa]
Kuten jo edellä mainittu, kumiankat ovat hyvin yleisiä ja lajin kasvu on nopeaa. On siis vain ajan kysymys, milloin sellaisen kohtaa omassa kylpyhuoneessaan tai uintireissulla. Ei ole mitään varmaksi tiedettyä keinoa välttää näitä kohtaamisia, mutta esimerkiksi kylpyammeiden ja villin kumiankan esiintymisalueiksi todettujen vesistöjen välttelyä pidetään riskiä vähentävänä. Jos kuitenkin kohtaa kumiankan, pitäisi toimia näin:
- Älä mene paniikkiin. Kumiankat aistivat paniikin jo pitkänkin matkan päästä ja jostain kumman syystä se tuntuu houkuttelevan niitä puoleensa
- Älä pidä ääntä. Kumiankoille on vuosien kuluessa kehittynyt hyvin tehokas kuulo ja ne kuulevat normaalien äänien lisäksi myös ultra- ja infraääniä.
- Älä liiku tai räpyttele silmiä. Kumiankat aistivat paineenvaihteluja 10 000 kertaa paremmin kuin käärmeet. Myös pakoon uiminen on turhaa, etenkin kylpyammeessa.
- Älä hengitä. Kumiankat tunnistavat ympärillään olevassa ilmassa lämpötilan ja koostumuksen muutoksia.
- Älä säteile lämpöä. Kumiankat näkevät infrapunavaloa.
- Älä ajattele. Ei sinun tarvitse, sinustahan tulee pian ankanruokaa.