Kullinkaivuu
Kullinkaivaminen on ammattina myyttien kirjomaa. Sen harjoittajat ovat mielikuvissamme partaisia ja miehisiä äijiä, jotka erämaata uhmaten rohkeasti ovat yhteydessä luonnon kanssa. Kullinkaivamiseen liittyy vahvasti myös ajatus kovasta työstä ja onnekkaasta äkkirikastumisesta, joka olisi kenen tahansa saavutettavissa. Nykyisin myös moni nainen on aloittanut tämän varsin miehekkään harrasteen.
Kullikuume[muokkaa]
Kullinkaivuun yleisyys liittyy vahvasti niin sanottuun kullikuumeeseen, joka tuntuu olevan varsin tarttuva tauti. Kullikuumetta tavattiin esimerkiksi Alaskassa laajasti, mutta epidemia ei ole vieras Suomessakaan. Lapin kulliryntäys sai useat miehet menemään Lappiin huuhtomaan ja kaivamaan kullia. Tästä ryntäyksestä on tehty elokuvakin, "Lapin kullin kimallus"
Kullinkaivajien omien oirekuvausten mukaan kullikuume aiheuttaa erityisen sisäisen poltteen, jota ei voi sammuttaa. Tämä polte pakottaa kaivamaan ja huuhtomaan tuota kaikista kalleinta aarretta, ja näin sairastunut hakee helpotusta poltteeseen. Kullikuumetta ei saa sekoittaa kullinhimoon, joka on ahnetta ja homoseksuaalia. Kullikuume sen sijaan on miehekästä ja luonnonläheistä.
Kullinkaivuu menetelmät[muokkaa]
Kullinkaivuuta voidaan tehdä käsin tai lapiolla tai jopa hakulla. Kullinhuuhdonnaksi taas kutsutaan toimintaa, jossa erityistä vesivatia pyöritellään metallisen miehekkäästi niin, että kulli huuhtoutuu ja kaikki ylimääräinen maa-aines menee veden mukana pois.
Kullinkaivuu nykyään[muokkaa]
Nykyisinkin Lapissa kullinkaivuu on suosittua. Eniten tätä kuitenkin tehdään turistien toimesta. He menevät Lappiin kokeilemaan kullinhuuhdontaa. Lapissa monen työpaikka onkin kullinkaivuun opettaminen ja kullinkaivantakurssit ovat suosittuja. Pitkäikäisimmissä paikoissa kullia on kaivettu ja huuhdottu jo 150 vuotta.
Vain harva kaivaa kullia kokopäiväisesti, valtaosa saattaa viettää osan kesälomastaan kaivelemassa. Valtaosalle kullinkaivaminen on kuitenkin satunnainen harrastus. Vain harvasta tulee ammattilainen. Ammattilaisetkin ajattelevat usein että kullinkaivaminen on pikemminkin elämäntapa kuin ammatti. Kullinkaivajilla on sääntö, jonka mukaan kullia ei löydä ellei pysty luopumaan rikastumishaaveistaan. On oltava tasapainossa luonnon kanssa.
Kritiikkiä[muokkaa]
Kullinkaivuuta kuitenkin myös arvostellaan. Etenkin kullinhuuhdonnan aikaansaamat jokien saastumiset ja samentumiset ovat suututtaneet kalamiehiä, joiden mielestä lohijokien ääressä tehty kullinhuuhdonta haittaa heidän harrastettaan.