Kotkan kulttuuri

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kotkassa ei pahemmin ole mitään nähtävää, ellei ole kiinnostunut Afrikan (lue: Somalian) tai Lähi-idän kulttuureista. Kotkassa sijaitsee tosin kaksi tärkeää patsasta: Leninin patsas, sekä langattoman lennättimen keksineen Popovin patsas. Kaupungin merkittävimmät rakennukset ovat 70-luvun tyylipuhdas ammatti"korkea"koulun päärakennus Metsolassa sekä kaupungintaloa upeasti korostava kioskirakennus (tyylipuhdas arkkitehtuurinen haute couture DDR-betonikuutio) torin laidalla. Kulttuurihistoriallisesti arvokas Punainen talo yritti pitää yllä Kotkan ruusu -nimisen parturin palveluperinteitä, mutta viranomaisten nihkeän suhtautumisen takia paikka jouduttiin sulkemaan. Rakennus on yhä olemassa, mutta ei lähihistoriansa edellyttämässä arvokkaassa käytössä.

Menomestat[muokkaa]

Kotkan poika Meripäivillä.
  • Haka-Pirtti, Kotkansaari. Parhaimmillaan pirtin lämminhenkinen ilmapiiri on ennen potkupallo-ottelua. Jos KooTeePeelle on odotettavissa voitto (mitä tuskin on odotettavissa), asiakkaat eivät ehkä vedä toisiaan turpaan.
  • Sam's Pub, Karhula. Samissa voi bongata yhden illan aikana kaikki Kotkan suuret rockstarat. Viinaa ei saa ja pihalle lentää jo kolmen kaljan jälkeen. Henkilökunta pitää huolen siitä, ettei baariin tule narkkareita. Varmuuden vuoksi he kyttäävät asiakkaita ja antavat porttikiellon kaikkille sellaisille henkilöille jotka voivat ehkä olla huumeen käyttäjiä tai joiden naama ei muuten miellytä. Viikonloppuisin on tarjolla bändejä (erityisesti tribuutti bändejä), joissa kaikissa kierrätetään samoja soittajia. Sam's Pub on myos kaikkien skenepoliisien ja kotikriitikoiden kehto.
  • Mesikämmen, Karhula. Vaimo jätti, eläke juotu, ei seiso. Siis Kämmeneen, siellä ne on muutkin.
Kotkan poika Meripäivien jälkeen
  • Pika-Mocca Pub (Pika-Pano), Karhula. Jos edellä mainittu ravintola kuulostaa liian pramealta, niin tutustu Pika-Moccaan. Tämä M.A Nummisen kirjastakin tuttu perinteikäs ja tunnelmallinen seurusteluravintola voi olla oikea paikka juuri sinulle. Paikan hienous piilee juuri siinä, että voit tulla juuri niin kännissä kuin huvittaa ja sinulle anniskellaan silti. Mikä parasta: Jos sinua käy pissattamaan tai kakkoset meinaa tulla, niin ei hätää. Anna mennä vaan! Tee tarpeesi housuun tai lattialle. Niin suurin osa muistakin asiakkaista tekee. Iltojen ratoksi on tarjolla vaihtelevaa ohjelmaa: Joko Hannu tai se toinen nuotin vierestä rääkyjä. Molemmissa tapauksissa taustabändi on se sama.
Kotkalainen KTP:n voiton jälkeen.
  • Hotelli Karhu, Karhula. Karhu on pahainen räkälä, vaikka omistaja luuleekin sen olevan viiden tähden klubi. Alakerrassa on rähjäinen luola nimeltään "Bana Club". Päivisin sen valtaavat koulusta lintsaavat häirikkökakarat. Iltaisin baanalla parveilevat Karhulan pahimmat kylähullut, punaniskat, amikset, kymiläiset perunanviljelijät & muut perverssit, sekä mannet ym. UG-porukka. Myös Islaminuskoiset Somalit ryyppäävät mielellään baanalla, koska Allah ei näe (tai suostu katsomaan) sinne. Tappeluita on tarjolla joka ikinen ilta, vaikkei asiakkaita olisikaan. Paikan tuhti ja kovaääninen omistaja pitää turhanpäiväisellä valittamisellaan huolen siitä, ettei kukaan tervejärkinen astu baariin kuin pakon edessä, eli silloin kun kaikki muut Karhulan räkälät ovat kiinni. Vuonna 2008 Baana remontoitiin Museoviraston suojelemia WC-tiloja lukuunottamatta. Toisessa kerroksessa on tanssi/lounasravintola joka on osuvasti nimetty "Karhun kakkoseksi" eli Karhun peräreijäksi. Sielä järjestetään vuosittain erotiikkamessut, joka on Karhulan tärkein kulttuuritapahtuma.
  • Asemapubi (ent. Black Sea), Karhula. Karhulan linja-autoasemalla sijaitsevaan turkkilaisomisteiseen Asemapubiin on mukava mennä vaikkapa odottamaan linja-autoa pienessä pillerihumalassa. Vaikka omistajat ovat vuosien varrella vaihtuneet, on asiakaskunta säilynyt samana jopa silloin, kun paikalla sijaitsi kiinalainen ravintola. Eli toisin sanoen Asemapubissa istuu päivästä ja vuodesta toiseen samat deekut, nistit ja sekakäyttäjät. Asemapubi tekee yhteistyötä läheisen vastaanottokeskuksen kanssa ja siksi asiakaskirjoa värittämään on tullut myös koko joukko maahanmuuttajanuorukaisia, jotka yrittävät parhaansa mukaan mukautua suomalaisiin juomatapoihin. Moni vähemmistöön kuuluva (Tässä tapauksessa vähemmistöllä tarkoitetaan vaaleaihoista, työssä käyvää ja ei päihdeongelmaista suomalaista henkilöä, joka ei ole äärimmäisen säälittävä tapaus) kokee "mustassa meressä" syrjintää.
Kotkalainen KTP:n tappion jälkeen.
  • Pahka(sika) pubi, Ristinkallio. Ristarin slummialueella sijaitseva "Yläbaari" voisi samantien veloittaa rahat sosiaalitoimistolta ja Kelalta, sillä itse itsensä elättävät yksilöt ovat tässä baarissa poikkeus. Pahkapubi on varsinainen perheravintola, jonne voi tuoda mukanaan lapset ja koiratkin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perheen isä juo avustuksiaan nurkkapöydässä, koira on koko päivän ja yön helteisellä terassilla ja lapsi katsoo vierestä isän juomista, koska lastenvahtia ei ollut saatavilla. Myös perheriidat jaetaan muiden asiakkaiden kesken yhdessä. Uudet asiakkaat ovat tervetulleita, jos niiltä voi pummata viinaa tai rahaa.
  • Tipintassu, Otsola. Jos olet jo täysin alkoholisoitunut hylkiö, eikä sinua enää lasketa sisään muihin baareihin, niin Tipintassu on juuri sinua varten (Muussa tapauksessa älä vaivaudu). Sisään ei pääse alle kolmen promillen humalassa ja silloinkin olet vielä baarin selvin asiakas. Tiparissa vallitsee aito villinlännen meininki. Uudet tulokkaat otetaan vastaan hiljaisuudella ja mulkoilulla, jota seuraa supina ja parhaimpillaan koordinoimaton väkivalta. Sisustuksesa on haettu nostalgista "sairaalan ruokala" -lookkia ja siinä on onnistuttu täysin. "Tiparin" sesonki aikaa ovat arki-iltapäivät, jolloin on usein tarjolla suomen huonointa karaokea joka kuuluu hyvin myös lähitaloihin. Baarin levyhyllystä löytyy lähes viisi levyä aina Koivuniemen Paulasta- Paula Koivuniemeen ja Paula Koivuniemeen. Myös viikonloput ovat hulvattomia. Silloin on hyvät mahdollisuudet saada esimerkiksi tuolista päähän. Rauhallisempina hetkinä Tipilä on mukava keskusteluravintola, jossa voi saada väittelyn aikaiseksi vaikkapa, siitä kuinka monta STOP-merkkiä Kotkassa on. Tipintassun ja Pahkapubin asiakkaiden välillä on tällä hetkellä käynnissä kylmäsota.
  • Pikku-Sini, Sunila. Valtaisan kokoinen yökerho, jossa tanssitaan kolmessa kerroksessa. Creme de la creme. Jos olet onnekas ja tarpeeksi hyvän näköinen, voit päästä esitanssijaksi.
  • Alvari Sunila. Alvarissa vallitsee juuri, niin suvaitsevainen, ihmisläheinen ja ulospäinsuuntautunut ilmapiiri, kuin kymiläisessä pikkuräkälässä voi kuvitella olevan. Tätä kyläyhteisön keskusta voi suositella lämpimästi kaikille Kymin ulkopuolelta tuleville. Erityisesti nuoret, pitkätukat, ulkomaalaiset ja homoseksuaalit tai niiden näköiset yksilöt toivotetaan "iloisesti" tervetulleiksi. Edellämainttuihin ryhmiin kuuluvat saavat helposti "erikoiskohtelun", jonka muistavat lopun ikäänsä. Tosikoille pitää kuitenkin sanoa varoittava sana. Sunilan punaniskat saattavat harrastaa "hurttia huumoria" ja laukoa hyväntahtoisia "herjoja" kuten: "painu vittuun täältä meidän baarista tai saat vesurista vitun homo!!!". Sunilalaiset luulevat jostain syystä kaikkia nuoria homoiksi, mutta siitä ei kannata välittää! Myös Alvarin karaoke on lähes vertaansa vailla.
  • Taikuribaari, Mussalo. Tästä ei retropaikka enää parane. Oranssit muovituolit, retromusa ja -asiakaskunta.
  • Kaikki Hovinsaaren paikat. Katso kuitenkin käyttäymisvinkit kohdasta Hovinsaari.
  • Kaikki Karhuvuoren paikat. Karhuvuoressa vietettyä iltaa voi pitää onnistuneena siinä vaiheessa, kun olet päässyt tiskille asti ilman, että olet saanut puukosta. Varastaminen on diilaamisen lisäksi karhuvuorelaisten tärkein elinkeino. Tästäkin syystä on tottumattoman karkkarinkävijän parasta pitää silmät selässäkin, muuten voi olla varma, että vähintään juomat häviää parempiin suihin. Karhuvuoren räkälöistä Karhunkolo (entinen Wanha Mestari ja entinen Karhunkolo) on Karkkarin räkälöistä siistimpi, vaikka työttömät päihdeongelmaiset ovatkin sen suurin tulonlähde. Kaiken lisäksi hinnat on nostettu pilviin, että näiltä loisilta saataisiin revittyä viimeisetkin pennit irti. Josefiina taas on "se alan mesta", jossa alamaailman väki kohtaa toisiaan. Myös karhuntorilla parveilevat pultsarit tulevat usein kesällä lämmittelemään "Joseen". Natsiskinit ovat myös merkittävä ryhmä puhuttaessa karkkarin ravintolakulttuurista.
Kotkalainen kesällä.
  • Captain's Karaoke, Kotkansaari. Paratiisi kaikille laulutaidottomille, joiden kiekumista ei edes oma äiti jaksanut kuunnella. Kapakan erikoisuus on kahdessa erässä pidettävät päivittäiset "onnentunnit" jotka houkuttelevat paikalle kaikki alkoholisoituneet ex-duunarit sekä laiminlyödyt seinäruusut. Positiivisia puolia baarissa on yllin kyllin. Esimerkiksi nuoret tytöt saavat viinansa ilmaiseksi, jos kestävät lääppimistä ja turhaa jaaritusta. Yleisin iskurepliikki Kapussa on: "Mul on just saman ikänen tytär kun sä".
  • Sportti-Pubi, Kotkansaari. Jos laulutaidon tai käyttäytymisen puolesta sopisit Captainsiin, mutta olet sen verran köyhä tai pihi, että tiedät olutlitran maksavan Captainsissa 27,5 senttiä enemmän kuin räkälöissä, suuntaa kulkusi Sportti-Pubiin. Negatiivisia puolia: siellä ei ole niitä nuoria tyttöjä, joita voisi lääppiä.
Kotkalainen talvella.
  • Jolly Rogers, Kotkansaari. Baari, joka ei tiennyt haluaako se olla strippiklubi, yökerho, karaokeräkälä vai Irkkubaari. Joten siitä päätettiin tehdä vähän kaikkea, mutta ei mitään kunnolla. Diskopuolella soivat 90-luvun karmeimmat hitit aina Raptorista Aquaan. Samat kappaleet voi kuulla kymmeniä kertoja saman illan aikana. Musiikin tason ja valikoiman laajuuden sijaan onkin kiinnitetty huomiota äänen voimakkuuteen. Mitä enemmän särkee sen parempi. Tanssilattialla voit seurata amisten toinen toistaan surkeampia iskuyrityksiä ja vielä säälittävämpiä (jos mahdollista) tanssisuorituksia. Jollysta löydät myös ne seinäruusut ja keski-ikäiset perverssit, joille ei heru edes kapussa. Pitkin matkaa on Jollyssa ollut toinen toistaan epätoivoisempia yrityksiä saada kannattavuutta nousemaan. On ollut: Suihkukaraokea, strippareita ja kuolaaville amiksille vähissä vaatteissa kaljaa myyviä "tarjoilijattaria".
Kotkalainen ristiäisissä.
  • Pub-Itäkatu Karaoke, Kotkansaari. Kotkan ainoa virallinen Coffee Shop. Siltä varalta ettei laulaminen luonnistu pelkän viinan voimilla, on turkkilainen isäntä asetellut baariin muutamia kannabispiippuja. "Itis" ei ole koskaan täynnä. Siitä vastaa innokas turkkilainen omistaja, joka ei päästä sisälle kerrallaan kymmentä ihmistä enempää.
Kotkalainen hautajaisissa.
  • Albert "Apurahabaari", Kotkansaari. Tässä kulttuuriravintolassa asioivat kaikkein suurimmat taidevaikuttajat... jos heiltä itseltään kysytään. Toisin sanoen asiakaskunta koostuu alkoholisoituneista ihmisraunioista, joiden suurin unelma oli tulla taiteilijoiksi. Joku on saattanut jopa kirjoittaa yhden runon, joka on joskus julkaistu jossain... No jossain. Etenkin perjantaisin voit bongata äidinkielenopettajasi tai muun opiskelulaitoksessasi toimivan kulttuurihumanistin ympäripäissään, siis jos olet niin huono-onninen, että joudut opiskelemaan Kotkassa.
  • 4you, Kotkansaari. Kokoomuspuolueen jäsenten kantapaikka. Täällä voit nähdä varakkaan yrityspampun kourimassa nuoria tyttöjä tai silmää tekevän poliittisen pyrkyrin huutamassa naama punaisena tarjoilijalle, kuinka hänen ei tarvitse tulla huomenna hommiin, jos hänelle ei myydä viinaa vielä valomerkin jälkeen. Myös KTP:ta kannattavat jalkapallohuligaanit käyvät tässä baarissa. 4you:n asiakkailla on epäilemättä suurimmat numerot niin pelissä kuin veressä.
  • Pub Jaakko V, Kotkansaari. Paikka jossa kaikki Kotkan kermaperseet voivat kokea olevansa rock. Jaakossa vallitsee mukava yhteisöllinen (eli sisäsiittoinen) meininki, joka leimaa koko kaupunkia.
  • Seurahuoneen yökerhot. (Amarillo ja Bepop), Kotkansaari. Kotkan Seurahuone on Osuuskauppa-Ympyrän omistama ihmiskaatopaikka. Asiakkaat voidaan jakaa raa'asti kahteen osaan. Toisen ryhmän muodostavat ne jotka menevät Seurahuoneelle, vain koska kaikkialla muualla (Ilontaloa lukuunottamatta) on lyöty jo valomerkki. Toinen ja valitettavasti se suurempi ryhmä ovat ne, jotka oikeasti viihtyvät siellä. Amarillo on tupaten täynnä uusrikkaita, snobeja, tyhmiä ja itseään täynnä olevia ihmisiä, jotka eivät älyä liikkua eteeteen tahi taakse päin. Tilanne vain pahenee, kun mennään huumeluola Bepopin puolelle. Siellä ihmiset nolaavat itseään ja toisiaan tanssimalla tyhmän näköisesti ekstaasipäissään nopean melusaasteen tahdissa. Bepop on myös tulvillaan yli-ikäisiä pissiksiä ja muita hutsuja, jotka vonkaavat seksiä miehiltä. Niiden vastapainona on koko liuta säälittäviä nörttejä ja juntteja, sekä runkkareita jotka luulevat saavansa pillua, koska Bepopissa on paljon helppoja naisia. Kovasta vonkaamisesta huolimatta he eivät kuitenkaan koskaan saa, koska ovat liian epätoivoisia tapauksia.
  • Soolo (alunperin Onnela, sittemmin Ilotalo, taas Onnela, sitten Tivoli, Nykyään Soolo), Kotkansaari. Ravintoladiktaattori Sedu Koskinen perusti pitkän odotuksen jälkeen Kotkaankin Onnela nimisen tusinaravintolan ja teki siitä liian hienon Kotkalaisille duunareille. Kas kummaa siellä ei käynytkään ketään ja ne vähätkin asiakkaat joita kävi kirjaimellisesti katosivat jäljettömiin. Tahattomasta maanlaajuisesta mainonnasta huolimatta asiakasmäärät eivät nousseet. Sedu päätti vaihtaa baarin imagoa ja nimeä Ilotaloksi. Uusi nimi houkutteli aluksi kylän pervoja puoleensa, mutta asiakasvirta katkesi, kun paljastui, ettei Ilotalosta saanutkaan maksullista naista. Tyhmästä nimestä huolimatta (Tai juuri siitä syystä) Ilotalossa käyvät lähinnä ne, jotka eivät huoli Seurahuoneelle, vaikka valomerkki on tullut muualla, kuin näissä kahdessa paikassa ja kaveritkin ovat menneet "Huoneelle".

Meripäivät[muokkaa]

Meripäivien virallinen maskotti.

Kotkan ainoat viralliset ryyppyfestit. Nuoriso ja muut spurgut (myös Haminan natsit ja skinit) kokoontuvat Sibelius-puistoon tai Isoonpuistoon teineilemään. Meripäivillä poliisi on pukeutunut normaaliksi ihmiseksi, joka taluttaa ympäri puistoa omaa koiraansa katsellen muiden ryyppäystä ja itse kadehtii olotilaansa ollessaan töissä.

Meripäivät sai alkuunsa viattomasta laivanäyttelystä 60-luvulla (tosin tätä oli pohjustettu jo 1790-luvulla). 70-luvulla Metsolan aikamiespojat, Peli-Karhut ym. puuhaseurat rupesivat keräämään rahaa Sibelius-puiston juottokarsinoissa. Muutaman vuoden 90-luvulla myös koko kauppatori oli juottolana. Vuosituhannen vaihteessa kaikkitietävä Hjallis Harkimo neuvoi meripäiväorganisaatiota aitaamaan tapahtuman kokonaan ja keräämään pääsymaksun siitä, että pääsee ostamaan metrilakua tai juomaan väljähtänyttä kaljaa muovituolilla. Tämä surkea pääsymaksukokeilu jäi onneksi yhden kesän mittaiseksi. Nyt kuivahtanutta paellaa saa ostaa ilman eri pääsymaksua. Meripäivien odotetuimpia hetkiä ovat muun muassa Sibeliuspuiston suihkulähteeseen heitettävä pesupulveri, sekä ilotulitus, johon käytetään kaikki ne kaupungin varat joita ei ole keretty tuhlaamaan joutaviin rakennus projekteihin (esim. Pasaati ja Merimuseo).

Meripäivien aikana Sibeliuspuisto neuvostoliittolaistuu. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ruusupenkissä ei ole yhtään ruusua, mutta sitäkin enemmän oksennusta ja paskanhajua, sekä parittelevia lapsia.