Komisario Bullshit

Hikipedia

Komisario Bullshit oli sanfranciscolainen poliisi, joka tuli aikoinaan kuuluksi siitä, että otti kosolti vastaan lahjuksia ja etuisuuksia, jotka eivät oikeastaan olisi hänelle kuuluneet. Tässä hän ei merkittävästi poikennut amerikkalaisesta keskivertopoliisista, jos kohta poliisista maailmanlaajuisesti ollenkaan. Ruodussa ja ojennuksessa häntä koki pitää poliisipäällikkö Walther Chalmers, joka oli nuhteeton ja kunnianarvoisa poliisimies. Bullshit romutti uransa aikana ennätysmäärän autoja jahdatessaan epäiltyjä. Huhutaan, että jakomielisyyskohtauksiensa aikana Bullshit olisi ajanut takaa jopa itseään.

[muokkaa] Dokumenttielokuva

Komisario Bullshitin edesottamukset levisivät yleiseen tietoisuuteen Peter Yatesin ohjaaman elokuvan Bullshit (1968) myötä. Siinä kovaotteinen ja -onninen Steve McQueen esitti resuista ja juopotteluun taipuvaista virkaheittopoliisia, joka suojellakseen itseään ammutti kahta virkaveljeään ja vehkeili esimiestään, kelpo Walter Chalmersia (Robert Vaughn) vastaan. Bullshitin irrallista ja kepeän huoletonta naista esitti puolestaan Jacqueline Bisset. Elokuva oli luonteva ajankuva korruption ja väkivallan vastaisesta taistelusta, johon vastattiin korruptiolla ja väkivallalla. Ainoa kunnon mies koko elokuvassa oli naispääosan esittäjä; kaikki muut Walter Chalmersia myöten osoittautuivat loppupelissä täysiksi mulkuiksi.

Dokumenttielokuva kuvattiin kahden päivän aikana. Chalmers käski heti aamutuimaan kohmeloisen Bullshitin suojelemaan todistajaa murhaajilta. Bullshitin oli määrä hoitaa homma itse, mutta hän määräsikin tehtävään kaksi rivipoliisia, jotka käynnistivät suojeltavan todistajan kanssa hirmuiset juomingit tämän hotellihuoneessa. Bullshit elosteli sillävälin huoransa kanssa jossakin kulmakuppilassa ja veti tämän kanssa lärvit silmille. Myöhemmin ilmeni, että oikea todistaja oli jäänyt vaille mitään suojelua; Bullshit oli määrännyt miehensä vahtimaan täysin väärää miestä, joka sittemmin saman vuorokauden aikana heitti henkensä jossakin mitättömän ja tavanomaisen katutappelun aiheuttamiin komplikaatioihin. Bullshitin tunaroitua näin tehtävänsä Chalmers päätti hyllyttää miehen, mutta Bullshit aavisti esimiehensä aikeet ja järjesti ennenäkemättömät kilpa-ajot San Franciscon kaduilla. Chalmers ei tiennyt, että virkaheitto komisario Bullshit oli tehnyt pr-sopimuksen Ford Motor Companyn kanssa. Kaikki Ford Mustang -friikit saavat vieläkin orgasmeja seuratessaan Bullshitin edesvastuutonta kaahailua. Joka tapauksessa takaa-ajo huipentui siihen, että Bullshit kiilasi tieltä kaksi täysin sivullista eläkeukkelia, jotka sadan mailin tuntivauhdilla törmäsivät huoltoaseman bensiinipumppuun. Miehet paloivat tunnistamattomiksi, mikä osaltaan salli Bullshitin reuhua vielä tovin, ennenkuin häneltä riistettiin lopullisesti virkamerkit San Franciscon lentoasemalla. Viinahuuruinen Bullshit yritti kaapata Pan American -lentoyhtiön koneen, minkä lisäksi hän ampui vielä yhden viattoman raukan hengiltä lentoaseman odotusterminaalissa. Elokuva loppuu kohtaukseen, jossa krapulainen Bullshit pesee kasvojaan poliisiputkassa ja tutkii peilistä verestäviä silmiään. Elokuvan vaikuttavuutta jälkikäteen ei vähentänyt ainakaan se tosiseikka, että musiikin siihen laati Lalo Schrifin.