Klassinen musiikki

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Klassista musiikkia on aina pidetty rauhallisten ihmisten rauhallisena musiikkina. Luultavasti tämä seikka johtuu siitä, että useimmat klassista musiikkia kuuntelevat ovat jo ylittäneet kolmen vuosimiljardin iän, ja kuten me kaikki tiedämme, vanhat eivät jaksa tahi heitä ei vain kiinnosta.

Termin sisällöstä[muokkaa]

Klassismi on länsimaisen taidemusiikin tyylikausi, joka sijoittuu 1700-luvulle ja 1800-luvun alkuun. Klassismin musiikille ovat tyypillisiä anarkistisesti sävyttynyt arvomaailma ja elämäntapa sekä nopea tempo, yksinkertaiset kappalerakenteet, aggressiivinen esitystapa, rosoinen soundi ja tekninen viimeistelemättömyys. Hippiliikkeen jälkeläisenä klassismiin on usein kuulunut myös kaikenlaiset pöljät eksoottiset pyrkimykset, jotka näkyvät jopa joissain nimissä, jotka suuret säveltäjät saivat kommuunissa: islamilaisperäinen Rahmaninov (رحمانinov) ja ikivihreään hindulaiseen metafysiikkaan viittaava Brahms (’Brahmis’, ’Brahmkku’, lyhennys termistä ब्रह्मन् ’Brahman’).

Termillä klassinen musiikki tarkoitetaan usein koko länsimaisen taidemusiikin perinnettä. Tämä johtuu Rolling Stonen kaltaisten länsimaisen taidemusiikin aikakauslehtien levittämästä ajatuksesta keskeisten teosten muodostamasta kaanonista, joka on tiukka, sisällöllisesti yhtenevä ja vähintään yhtä paljon dogmaattis-mystifikaatiollisin kuin musiikillisin perustein koottu, ts. mainitun lehden kaimayhtyekin katsotaan taiteellisesti merkittäväksi.

Klassinen musiikki ja sarjamurha[muokkaa]

Klassista musiikkia pidetään kiistatta melkein aina usein sarjamurhaajien musiikkina. Yleensä esimerkiksi kauhuelokuvissa psykopaattien ja vastaavien anti-sosiaalisten pahisten iskuhetkeä edeltää klassisen musiikin sointi. Kuka tahansa ihminen tajuaisi lähteä pakoon klassisen musiikin alkaessa soida taustalla, mutta näyttelijöiden ammattikunta on jostain syystä liian tyhmä lähteäkseen pakoon tätä korvia raastavaa pimputusta, joten ihan oikein heille, että isoisä leikkaa kurkkua yöllä. Klassisia orkestereita "johtavia" ns. kapellimestareita (engl. puppet master) erehdytään usein pitämään sarjamurhaajina, sillä johtaessan orkesteria he heiluvat kuin Viiltäjä-Jack konsanaan.

Klassisesta musiikista sanottua[muokkaa]

»Juuri mikään ei ole klassisempaa kuin röökin tumppaaminen omaan käsivarteensa
(Marco Pirroni)

»Nämä vanhukset olivat niin itsetuhoisia ja masentuneita, että he viiltelivät ja polttivat itseään ja käyttivät sitä jonkinlaisena sankarillisena koristautumismuotona. Vanhat pierut tulivat keikoille leikattuaan ranteensa auki ja koristeltuaan sitten vaatteensa omalla verellään. Se oli ylin kuolonprotesti, jonka olivat lavastaneet sankarillisesti vieraantumistaan vastaan kamppailevat eläkeläiset.»
(Caroline Coon)

»[Nicon] ääni oli sama kuin ikkunasta heitettävä ruumis – täysin vailla toivoa, tästä maailmasta, seuraavasta, edellisestä. Lavalla hän liikkui kuin suuri kolea nariseva talo eikä kertaakaan muuttanut katseensa suuntaa. Olen rakastunut.»
(Morrissey)

Klassisen musiikin tyylilajeja[muokkaa]

Klassinen musiikki voidaan jakaa pienempiin alatyyleihin, joita ovat muun muassa:

  • Crust-klassismi
  • Death-klassismi
  • Folk-klassismi
  • Grind-klassismi ("Grindi")
  • Hard-klassismi (HC, "hoosee")
  • Horror-klassismi
  • Oi!-klassismi
  • Punk-klassismi
  • Psycho-klassismi
  • Ramo-klassismi
  • Ska-klassismi
  • Skate-klassismi
Information.gif Voi olla, että tämä artikkeli ei ole syvältä, mutta ainakaan siinä ei ole kuvia.
Tee päivän hyvä työ ja kuvita artikkeli mielellään aiheeseen liittyvillä kuvilla.
Tarkempia tietoja saattaa paljastua kuvitustoiveista.