Klamydia (yhtye)

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Information.gif Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole.
Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.
Information.gif Voi olla, että tämä artikkeli ei ole syvältä, mutta ainakaan siinä ei ole kuvia.
Tee päivän hyvä työ ja kuvita artikkeli mielellään aiheeseen liittyvillä kuvilla.
Tarkempia tietoja saattaa paljastua kuvitustoiveista.
Review.png Tätä artikkelia pitäisi hikifoida yleisesti.

Klamydia on Vaasasta lähtöisin oleva, 10-18 vuotiaille aivovammaisille penikoille suunnattu punk junttihuumoripopyberisänmaalainen lastenlaulu-yhtye. Klamydia on jäänyt useita kertoja kiinni Frööbelin Palikoiden plagioinnista. Vaikka Klamydia on ollut olemassa jo vuodesta 1988, se kuulostaa edelleen täysin samalta, kuin aloittamisvuonnaan. Klamydian kokoonpanoa on mahdotonta määritellä, koska yhtyeen jäsenet vaihtuvat joka viikko. Ainoastaan yhtyeen kantava voima ja perustajajäsen, laulaja-sanoittaja mölisijä ja puhki kuluneiden pissa- ja kakkavitsien kertoja Vesa Jokinen roikkuu mukana edelleen. Kokoonpanosta tiedetään ainoastaan soitinvalikoima. Siihen kuuluvat mikrofoni, lyömäsoittimena käytettävä sähkökitara, basso ja rummut.

Klamydia joutui (ymmärrettävästä syystä) perustamaan levyjensä julkaisua varten oman levy-yhtiön, Kråklund Recordsin. Vaikka kukaan ei koskaan osta Klamydian levyjä vaan kaikki warettavat ne, jotenkin ihmeen kaupalla levyt silti nousevat aina ilmestyttyään Top 10:een ja näin yhtye saa sen verran rahaa, että he pystyvät julkaisemaan joka vuosi uuden 20 iloista junttihuumori-laulua sisältävän CD:een.

Kråklund Recordsin kautta pinnalle on noussut myös muita huonoja yhtyeitä, kuten Larharyhmä ja Natsipaska eli Ruoska (siirtyi EMIlle ryhdyttyään tekemään kaupallista paskaa).

Klamydian kloonit[muokkaa]

Koska Suomen junteille ei ilmeisesti riitä yksi Klamydia, on Vesa Jokisen täytynyt 2000-luvulle tultaessa perustaa Klamydian rinnalle kaksi ”köyhän miehen Klamydiaa”, jotka soittavat täysin samaa musiikkia kuin oikea Klamydia, ainoastaan kokoonpano on eri (niin kuin se on Klamydiallakin joka viikko). Nämä yhtyeet ovat nimeltään Kylähullut (kokoonpanossa Jokisen lisäksi Alexi Laiho ja Tonmi Lillman) ja Filttiketju (kokoonpanossa Jokisen eli S. Filtin lisäksi S. Filtti ja S. Filtti).

Jokinen ei itse myönnä vaikuttavansa Filttiketjun riveissä ja monet Klamydian juntti-fanit menevätkin tähän lankaan, vaikka kaikki normaalit ihmiset tunnistavatkin Jokisen krapulaista Olli Lindholmia muistuttavan äänen koska tahansa ja missä tahansa. Kylähullut on jostain syystä saavuttanut suuren suosion Children of Bodomia kuuntelevien polkkatukkaisten teinihevareiden keskuudessa. (miksiköhän...)

Kylähullujen ja Filttiketjun lisäksi Jokinen on julkaissut myös soololevyn, joka on tietysti täysin samaa musiikkia kuin Klamydia.

Klamydian musiikki mölinä[muokkaa]

Klamydian yksinkertaisille ihmisille suunnatut yksinkertaiset kappaleet kertovat yksinkertaisista ja yleisen teiniääliömittapuun mukaan ”hauskoista” asioista, kuten kilju, pieru, neekerit ja ihmisen ruumiineritteet. Silloin tällöin Klamydia yrittää kerätä sympatiapisteitä myös aivokapasiteetiltaan isommalta kuulijakunnalta tekemällä herkkiä, viattomia ja ”puhuttelevia” parin kolmen minuutin mittaisia poprock-kappaleita, joiden tekstissä ei ole laisinkaan rasismia tai muuta, jota älyllä varustetut ihmiset yhtyeessä halveksivat. Tällaisia kappaleita ovat esimerkiksi Kosketus, Suomi on sun ja Pienen pojan elämää. Valitettavasti yhtye aina silloin tällöin onnistuukin tavoitteessaan ja saa jopa keski-ikäiset naisihmiset ajattelemaan, että ”Hei, tää Klamydiahan on oikeestaan ihan kivaa musaa”.

Musiikillisesti Klamydian jokainen kappale koostuu samoista aineksista. Kappaleessa toistetaan niitä kahta sointua jotka yhtyeen kitaristi verta, hikeä ja kyyneleitä aiheuttaneen kymmenen vuoden jokapäiväisen harjoittelun jälkeen on oppinut soittamaan. Pohjana on yksinkertainen basson jumputus ja yksinkertainen rumpukomppi. Koska yhtyeen tämänhetkinen kitaristi (kuka lieneekään) on todistanut osaavansa soittaa myös yhden yksinkertaisen kitaramelodian, tämä sama melodia täytyy tunkea jokaisen kappaleen introon.

Alkaa Peellä, loppuu Aalla[muokkaa]

Klamydia on aina ollut ylpeä pohjanmaalaisuudestaan ja tätä he kuuluttavatkin ihmisille aina, kun mahdollista. Yhtyeen jäsenet eivät nimittäin ymmärrä, että pohjanmaalaisuus tulisi ilmi vähemmälläkin vouhkaamisella - mistäpä muualta kuin Pohjanmaalta voisi tulla Klamydian kaltainen junttiääliöporukka.

Vaikka Suomen kansa (tai siis 90% Suomen kansasta) on jo 1990-luvun puolivälistä saakka tehnyt kaikkensa päästäkseen Klamydiasta eroon, yhtye ei osoita pientäkään väsymisen merkkiä ja yhtyeen musiikki melusaaste raikaa amisjunttien kiljunkittaamis-iltamissa jo toisen sukupolven ajan. Onkin vakavasti harkittu lakipykälän tekemistä, joka kieltää Klamydian esiintymisen, Klamydian kuuntelun, Klamydia-äänitteiden hallussapidon ja kaiken mahdollisen, mikä liittyy Klamydiaan. Lain rikkojaa tultaisiin rankaisemaan lukitsemalla hänet loppuiäkseen terässeinäiseen koppiin, jossa on helvetin isot stereot, kaljaa ja Klamydian koko tuotanto. Onneton rikollinen joutuu kuuntelemaan Klamydiaa lopun elämäänsä ja vielä elämän jälkeenkin. Aina säännöllisin väliajoin koppiin tuodaan lisää kaljaa.

Live-esiintymiset[muokkaa]

Klamydia on tunnettu riehakkaasta liveshow:sta sekä junttimaisesta yleisöstä. Klamydian fanit pukeutuvat yleensä Kiitos 1939-1945 sotaveteraanihuppareihin ja karjalalippiksiin sekä muodostavat järkyttävän ison moshpitin keskelle baarin lattiaa. (Tai minne tahansa mihin Klamydia uskalletaan buukata keikalle) Konsertin aikana kaikki ne, jotka eivät ole tarpeeksi humalassa tai edusta uusnatsismia ja nationalismia, piestään henkihieveriin. Klamydia kiertää isäm maata jatkuvasti. Siksi heidän kaikki levynsä myyvät kultaa.


Osittainen Diskografia, koska koko Diskografian luettelemiseen menisi noin kaksi vuotta[muokkaa]

  • Ceepee (1989)
  • Tres homos (1990)
  • Klamydia selibaatissa (1991)
  • Pää kiinni Jokinen! (1992)
  • Masturbaatio ilman penistä (1993)
  • Huminaa! -live (1994)
  • Kipparikvartetti (1994)
  • Himmeli Achtung Perkele -live (1994)
  • Amikset sotapolulla (1995)
  • Omasta mielestään lahjakkaat (kokoelma) (1995)
  • Kamasutra (1996)
  • Tangoja Klamydian tyyliin (1997)
  • Urologia (10-vuotisjuhlakokoelma) (1998)
  • Pohjanmaan ladoista (1999)
  • Teletapit (2001)
  • BumtsiBum (2002)
  • Tappina anuksessa (15-vuotisjuhlakokoelma) (2003)
  • Urpoklamydia (2004)
  • Junttiuden ylistys (2005)
  • Kuppa (2007)
  • Arvaa keneltä kopioin? (2009)
  • Hävytön Eväsretki (2011)