Kirkon ääni

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joskus kirkosta saattaa kuulua maiskuttavia, läiskähteleviä ja ähiseviä ääniä. Nämä eivät kuitenkaan kirkon virallisen kannan mukaan ole kirkon ääniä. Eivät, vaikka kristinusko onkin Rakkauden Uskonto.

Kirkon ääni on merkittävä poliittinen, ideologinen ja historiallinen voima Suomessa. Kirkon ääntä on lähestytty usein hieman kuten Jumalaa; Auktoriteettinäkökulmasta[1]. Lisäksi kirkon ääntä on lähestytty apofaattisen teologian tapaa, eli tavalla jossa ei niinkään kerrota mitä Kirkon ääni tai Jumala on, koska tämänlaisia asioita ei vajavainen ihminen voi sanoa. Sen sijaan on katsottava mitä kirkon ääni ei ole. Tätä lähestymistapaa edustaa mm. Jaakko Heinimäen ajatus siitä että naisen paikka ei ole kirkossa ja siksi Päivi Räsäsen ääni ei voi olla kirkon ääni, ei vaikka hänen kätensä olisivatkin Eesaun kädet.[2]

Hikipedian kirjoittajilla on kuitenkin suora ja henkilökohtainen suhde Kirkon Ääneen, joten heillä on ylimaallinen kyky lähestyä myös sitä mitä kirkon ääni on. Merkittävin ja kuuluvin osa kirkon ääntä on kirkonkelloissa. Niitä moi'itaan eri aikoihin. Vaikka kirkonkellot kolisevat kovaa, ja usein Sunnuntaisin aamuisin aikana jolloin suuri osa ihmisistä harrastaa nukkumista, tätä ei pidetä häiriömeluna. Sillä se on kirkon ääni. Ja kirkon ääni on määritelty positiiviseksi asiaksi.

Kirkon sisällä ääni on toinen. Siellä ei soiteta kovaa kelloja. Sen sijaan siellä on urkuja. Kirkon akustiikka on usein rakennettu siten että siellä kaikuu. Kirkon äänimaailmaan kuuluukin urkujen säestämä virsilaulu jossa jokainen s suhahtaa erityisen voimakkaasti. Kaikuisa luonne tekee pappien saarnojen kuuntelemisesta nukuttavaa. On vaikeaa seurata aamutuimaan tylsää puhetta joka kaikuu. Tästä syntyy kuitenkin harras tunnelma joka saa kirkossakävijän pään painumaan nöyrästi. Tämä on oleellinen osa kirkon ääntä.

Kirkon äänestä on lisäksi mainittava se, että useimmissa kirkoissa on induktiosilmukka. Induktiosilmukka on tarkoitettu kuulovammaisten apuvälineeksi, joka siirtää magneettikentän välityksellä äänen suoraan kuulolaitteen vastaanottokelaan. Näin kirkko kykenee nukuttamaan myös kuuroja. Tämä toki tukee myös kirkon yleistä asennetta ; Kirkko työntekijöineen on hieman kuten vajavainen apujeesus. Jeesus sai kuurot kuulemaan. Kirkko lähestyy samaa teknisesti ja hieman kangerrellen, mutta hyvää tarkoittaen. Tämäkin on osa kirkon ääntä.