Kirjailija
Hikipedia
Kirjailija on nimike ihmiselle, joka kirjoittaa kirjoja. Muista kirjoja kirjoittavista eläimistä käytetään nimitystä luonnonoikku, joka täytyy laittaa häkkiin ja viedä näytille. Ihmiskirjailijoita ei yleensä laiteta häkkiin, mutta aina toisinaan heidät revitään kirjoituspöytiensä äärestä näytille, ihan vain jotta ihmiset muistaisivat heidän vielä olevan olemassa ja saisivat nimmarin uusimpaan teokseen. Ja tokihan kirjailijat aina toisinaan siellä häkissäkin käyvät. Kirjailijoilla on tapana olla viinaanmeneviä, yksinäisiä ja ankeita murjottajia, pakkomielteisiä, henkisesti epäkypsiä, maanisdepressiivisiä, tylsiä, huonon itsetunnon omaavia, narkkareita, retkuja, psykopaatteja, masentuneita, syrjäytyneitä ja aggressiivisia, tai ainakin kolmea näistä. He ovat tunnetusti myös parempaa väkeä.
[muokkaa] Vääryys
Kirjailija-sana on vääryys tuota jaloa ihmisryhmää kohtaan. Esimerkiksi taiteilijat taiteilevat, mikä tarkoittaa taiteen tekemistä, mutta kirjailijat eivät kirjaile. Kirjaileminen tarkoittaa joutavanpäiväistä riimuttelua esimerkiksi jonkin sängynpeitteen kulmaan, ei suinkaan mitään kirjojen kirjoittamista. Kirjailijat ovat parempaa väkeä kuin jotkin pitsinnyplääjät, joten heille pitää ensisijassa suunnitella arvoisensa nimike. Tässä olisi joitain ehdotuksia:
- Kirjaisti – Kirjaisti on simppeli nimike, jossa on oikein isti perässä. Eri soitinten soittajista käytetään usein isti-päätteistä nimitystä (esim. huilisti, sellisti, hanuristi jne.) Tosin nyt tulemme sen vaikean tilanteen eteen, että kirjailijat eivät soita kirjoja eivätkä esimerkiksi pianistit tee pianoja. Tosin eivätpä kirjailijatkaan kirjaile, joten tilanne on viisitoista-viisitoista.
- Cadernaatteri – Hienon ja sivistyneen kuuloinen sana. Siinä on oikein vierasperäisiä kirjaimiakin. Kertoo hyvin siitä, että kirjailijat ovat muita parempia ihmisiä. Tuommoisia sanoja ovat varmaan käyttäneet jo muinaiset latinalaiset.
- Kirjoitteri – Muurari muuraa, kirjoitteri kirjoittaa. Muurarilla syntyy muuri, kirjoitterilla kirja. Suorastaan naurettavan yksinkertaista!
- Kirjamies – Ei sillä, ettemmekö kannattaisi sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta onhan kovin totta että miesten kirjoittamat kirjat ovat huomattavasti parhaampia kuin naisten kirjoittamat. Vertaa nyt vaikka jotain Arto Paasilinnan riemastuttavan loistavaa romania johonkin eikoskaankultukaan Minna Ganthin kirjoittamaan Kauppa-Lopoon. Ai niin, minunhan piti selittää, miksi kirjamies on niin hyvä nimitys. Kirjamieshän on vähän kuin palomies; antaa varman ja luotettavan kuvan itsestään saapuessaan letku kädessä kirjoituskoneen ääreen tainnuttamaan päässään möyrästävää savuavaa pätsiä. Aiheuttaa oikein semmoisen tunteen, että "Toi kaveri osaa asiansa, kun se on oikein kirjamies!"
- Kirjastelija – Maailmaan syntyisi uusi verbi, kirjastella. Sanaa ei ole vielä varattu millekään turhanaikaiselle, joten se voidaan huoletta valjastaa ajamaan jaloja tarkoitusperiä. Kirjastelija kirjastelee eli kirjoittaa kirjoja. Nerokasta!
Nyt alkaa inspiraatio mennä ohi. Pitänee käväistä vähän naukkaamassa ja sen jälkeen jatkaa tätä paatostamista. Tätä ei kyllä kannata jättää kesken, on meinaan sen verran laadukasta tavaraa. Ensi vuonna meneekin se Finlandia toiseen osoitteeseen kuin sille Oksaselle, ehhehhehkröhhöh! Öhhöhhöh! Nyt on kyllä saatava sitä viinaa, kurkkua kuivaa!
