King Diamond

Hikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

King Diamond (suom. Kuningas Timatti, oik. Kim Bendix Petersen, s. 14. kesäkuuta, 1956, Kööpenhamina, Tanska) on pop-muusikko. Hän on vaikuttanut monissa yhtyeissä, joista päällimmäisinä mainittakoon Mercyful Fate ja King Diamond (yhtye). Hän oli myös pyrkinyt Abba-yhtyeeseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Jos et ole kuullut aikaisemmin Kingiä, ole onnellinen. Sitä kokemusta ei voi nimittäin olla unohtamatta. Hänen ääntänsä voi verrata junan pillin ja veitsi-lautas-raaputuksen sekoitukseen.


[muokkaa] Elämänkerta

Ensimmäinen yhtye jossa King vaikutti oli Brainstorm. Hän kuitenkin jätti yhtyeen piakkoin, koska kitaransoittajan pesti oli vähän turhan hankalaa, eihän hän osannut soittaa kuin D-nuotin. Hän halusi laulaa. Seuraavana vuorossa oli tanskalainen kikkeliyhtye Black Rose. Samoihin aikoihin hänestä astui esiin toinen persoona, ilkeä ja saatanallinen teatraalihömppä, jonka tunnistaa milloin minkäkinlaisista kasvomaalauksista.

Black Rosessa olo tuntui Kingistä vähän liian miehekkäältä, joten hän päätti jättää sen ja liittyä Brats-nimiseen punk-yhtyeeseen. Bändissä hän sai kolme uutta kaveria. Hank Shermanin, Michael Dennerin ja Timi Hansenin, joista muodostui myöhemmin King mukaanlukien Mercyful Fate. Mercyful Fate olikin varsinaista massapoppia, jossa on myös tango-aihisia sävelmiä. Kingin kaksoispersoonasta johtuen hän hyppi kuin hepokatti King Diamond- ja Mercyful Fate -yhtyeiden välillä riippuen siitä, millaista musiikkia milloinkin hän halusi tehdä.

Lavaesiintymisissään King tuppaa käyttämään entisen lemmikkikissansa Ghostin reisiluista tehtyä ristinmuotoista mikrofonia. Toinen Kingin esiintymisissä tuttu asia oli hänen poisnukkuneen tyttöystävänsä kokonainen luuranko "Melissa". Se kuitenkin varastetettiin kesken kiertueen 80-luvulla Alankomaissa. Huhutaan että varas olisi ollut Kingin hyvä ystävä Hank Sherman, joka olisi ollut kateellinen siitä, ettei hän saa koskaan naista toisin kuin King. Tarpeeksi luurankoa hypisteltyään Sherman palautti tämän Kingille vuonna 2006.

Yhdessä vaiheessa KISS (my ass) -yhtyeen basisti Gene Simmons, tämä mies joka keksi hengittämisen, löysi Amerikan ja jolla on ainoa ja oikea kasvomaalaus, valitti että Kingin kasvomaalaukset ovat liian lähellä hänen omaansa, eikä näitä kenties erotettaisi kadulla toisistaan. Tästäkös King otti opikseen ja on ruvennut vaihtamaan kasvomaalaustaan päivittäin.

Nykyään Kingin maine on mennyt hänen äänensä myötä. Syötyään liian tulista sienisoppaa hänen äänihuulensa turposivat, eikä hän enää pystynyt tuottamaan tyttömäistä kiljuntaansa, mikä niin meitä vähäosaisia miellytti. Viimeinen havainto Kingistä on jouluna 2007, jolloin satunnainen ohikulkija näki tämän istuvan eräässä autiotalossa ja hoilottavan teekupposen ääressä "It is time for tea, it is time again."

Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä