Kielipeli

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi tyttöä yhteisessä kielipelissä.

Kielipeli on Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofiassaan kehittämä käsite. Siinä korostetaan suudelman merkitystä kommunikaatiossa ja ymmärretyksi tulemisessa. Wittgensteinin ideana oli että ihmiset ovat antaneet esimerkiksi tervehtimiselle, puhumiselle, kiroilulle ja homostelulle omat kielipelinsä.

Wittgensteinin teorialle on arkikokemuksen opettama syvä tarve. Esimerkiksi hyvin moni aviomies joutuu aviovaimolleen selittämään miten tämän näkemä kielisuudelma kielipeleineen "ei tarkoita mitään" tai että koko tilanne on "vain väärinkäsitys" tai vaimo ei vain yksinkertaisesti "ymmärrä tilannetta oikein". Nähdyt kielisuudelmat ovatkin tästä kumpuavan arkikokemuksen pohjalta eräs suurimpia väärinkäsitysten synnyttäjiä. Filosofi taas vihaa väärinkäsityksiä ja Wittgenstein erityisesti korosti filosofian selkeyttämisvoimaisuutta.

Wittgensteinin mukaan väärinkäsitykset johtuvat siitä että on monenlaisia kielipelejä. Kielipelit voivat olla toisillen läheistä tai kaukaista sukua. Wittgenstein katsoi, että monet ongelmat johtuivat kielen väärinkäytöstä. Esimerkiksi jos antaa kavaltavan Juudaksen suudelman jääpalan kanssa, sitä pidetään helposti homoseksuaalisena aktiona, vaikka kavaltajan olisikin käytännöllisempää yrittää naamioida suudelma vaikka tervehdykseksi. Näin ollen väärinymmärretyksi joutumiset johtuvat kielen väärinkäytöstä, tilanteessa eri kielipelien säännöt sotkeutuvat toisiin, erilaisiin kielipeleihin.

Monikultturistit opettelivat espanjalaista tervehdyssuutelua, ranskalaista kielisuutelua että juutalaista petturin suudelmaa. Suomalaiset olivat oppineet jo ennalta salailun ja kaikkien kielipelien välttämisen hengen. Vanhan kansan aforistiikkakin tietää, että "Sitä mistä ei voi pussata, siitä on vaiettava."