Keskustelu:Hinttapurin Maharadža

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.

Nyt loppuu tämä typerä taisto. Siirtoa vastustavat esittäkööt Hjassanin artikkelista yhdenkin humoristisen oivalluksen tai muun säilyttämistä puoltavan piirteen ennen kuin kumoavat mitään. --Aatos Kotka (keskustelu) 27. syyskuuta 2014 kello 16.59 (UTC)

No mutta kun ”kaiken maailman paskan ja jätteen palauttaminen” ei ole estosyissä, miksiköhän näin. Virallisesti vain eversti jähnyn jähnyny.--Kuri (keskustelu) 27. syyskuuta 2014 kello 17.20 (UTC)
On täysin vajaamielistä, että tästä pitää edes käydä mitään keskustelua. Tällaisen sisällön palauttelu lähentelee vandalismia ja on ihan saatanan tyhmää. --Napoleon (keskustelu) 27. syyskuuta 2014 kello 17.41 (UTC)
Anteeksi kovasti. En voinut olla huomaamatta, että tämä on ollut siinä missä on kuusi vuotta, eikä siitä ole tätä ennen löydetty mitään vikaa. Minulla on toki tässäkin asiassa täysi luottamus arvostelukykyynne - poistakaa, jos haluatte. --Rohmofantti logo.png Röhmöfantti Rohmofantti logo.png 27. syyskuuta 2014 kello 17.49 (UTC)
Jos myönnät tienneesi tämän olemassaolosta kuuden vuoden ajan, etkä ole tuona aikana löytänyt siitä mitään vikaa, niin olen vilpittömästi sekä ymmälläni että pahoillani puolestasi. Jos asia on näin, ja jos se kertoo jotain arvostelukyvystäsi, on minulla syytä tarkastella erittäin kriittisesti omaani. Nauttiihan se näet luottamustasi. --Napoleon (keskustelu) 27. syyskuuta 2014 kello 21.40 (UTC)
Myöskin suorituskykyisyytenne uudelleentarkastuksella olisi syytä, koska ette ole artikkelia näiden kuuden vuoden aikana kyenneet poistamaan. Vai onko tässä herännyt jokin piilotettu agenda, joka vain odotti jonkin deletionistin ristiretkeä noustakseen pintaan?
Jälkihuomautuksena itse halusin olla ottamatta osaa tähän kiistaan, mutta sormi lipsahti. --T -- (Höpinä/Mokat) 28. syyskuuta 2014 kello 08.18 (UTC)
Sormen lipsahdus on vähän lievä ilmaus kokovartalokompuroinnille. Kommenttini olisi voinut koettaa sekä lukea että ymmärtää, mutta jos tiedolliset prosessit ovat hankalia, niin kerron leppoisan tarinan.
Museossa eräs työntekijä löysi erään näyttelyvitriinin ja seinän välistä muumioituneen rotanraadon. Tämä huono-onninen jyrsijä oli tunkeutunut museoon ja syystä tai toisesta kuollut sinne. Kuivassa ilmassa rotta oli muumioitunut, ja se oli selvästi kuollut kauan, jopa vuosia sitten.
Löydön tehnyt työntekijä vei rotanraadon roskiin. Kun työntekijän eräs kollega sai tietää asiasta, kävi hän noukkimassa rotanmuumion roskalaatikosta, kiikutti sen takaisin museoon ja tunki sen löytöpaikkaan, vitriinin ja seinän väliin. Löydön alun perin tehnyt työntekijä nakkasi raadon uudelleen roskiin, jolloin kollega taas palautti sen löytöpaikalle. Tätä jatkui, kunnes museon henkilöstövastaava kutsui työntekijät kokoukseen selvittämään asiaa.
Se työntekijä, joka oli toistamiseen palauttanut rotanraadon roskalaatikosta sen alkuperäiselle löytöpaikalle, perusteli toimiaan sillä, ettei kukaan ollut aiemmin katsomut tarpeelliseksi poistaa ko. raatoa. Muumioitunut rotta oli tilastaan päätellen mitä ilmeisimmin ollut paikoillaan kauan kenenkään valittamatta, joten miksei sen tulisi olla siellä vastakin? Kokouksessa läsnä ollut kuraattori piti tätä perustelua omituisena; hän totesi, että olisi toivottavaa, että työntekijät vastaavia jätelöytöjä tehdessään käyttäisivät järkeään, sikäli kuin heillä sellaista on, eivätkä olettaisi, että kauan paikoillaan ollut ryönä tulisi ikänsä perusteella niille sijoilleen jättää. Ts. olisi suotavaa tukeutua kvantitatiivisen iänmäärityksen lisäksi myös kvalitatiiviseen analyysiin, jos sellaiseen rahkeita riittää.
Tässä tarinassa tähän mennessä kuvatut tapahtumat ovat typeryydessään jo melko huimia, mutta ikävä kyllä seuraavaksi kokouksessa puheenvuoron otti sellainen työntekijä, joka ei siihen mennessä ollut vielä rotanraadon "kysymykseen" puuttunut. Hän sanoi kuraattorille, että oli outoa läksyttää muita, jos on itse sallinut rotanraadon lojua seinän ja näyttelyvitriinin välissä vuosikaudet. Kuraattori hämmästeli tätä kommenttia: eikö sen esittäjä ollut kuullut, mitä juuri äsken oli sanottu? Kuraattori tarkasteli ko. työntekijää epäuskoisesti: oliko todella mahdollista, että museossa työskenteli joku niin suuressa määrin tajua ja ymmärrystä vailla oleva yksilö? Kuvitteliko tämä kaiken esitetyn jälkeenkin, että kuraattori oli koko ajan tiennyt rotanraadosta ja joka päivä yhä uudelleen erikseen päättänyt jättää sen niille sijoilleen vuosien ajan?
Tällaiseen hämmentyneeseen pohdiskeluun päättyy kertomus, sillä enempää ei ole savitaulussa säilynyt. Näin höhlästi olivat siis asiat kauan kauan sitten kaukaisessa varakreivikunnassa. Onneksi tarinalle voidaan postuloida onnellinen loppu: sadan vuoden kuluessa olivat kaikki asianosaiset yhtä kuolleita kuin tarinan rotta, ja sepä oli sentään totta.
Jos asia ei ole tullut selväksi, niin myönnän vielä varmuuden vuoksi eksplisiittisesti, että Hikipediassa on aivan varmasti sivuja, joiden olemassaolosta en tiedä mitään. Ei ole mahdotonta, ettei joku tietty niistä osu vuosienkaan satunnaisotannalla eteen. Mutta on sentään hyvä, että joku käyttäjä jaksaa suorittaa haravointia ja tehdä ratkaisuja laadullisin perustein sen sijaan että viisastelisi täysin toisarvoisilla seikoilla vängäten vastaan ilman kunnon syitä kuin joku debiili laama. Jos koette kykenevänne tätä artikkelia sisällöllisin perustein puolustamaan, niin kentällä on tilaa. Jos haluatte käydä sitä lasten ristiretkeä tämän roskan puolesta, niin omapa on häpeänne. --Napoleon (keskustelu) 30. syyskuuta 2014 kello 06.43 (UTC)
Saatan olla sairaana, mutta nauroin Napoleonin kertomukselle katketakseni. Jälleen osoitus siitä, että Hikipedian käyttäjäyhteisön omat kähminnät ovat usein artikkelisisältöä hauskempia. Ei muuta, jatkakaa. --Aatos Kotka (keskustelu) 30. syyskuuta 2014 kello 08.48 (UTC)
Entä kun rotta ei ollut näyttelyvitriinin ja seinän välissä vaan vitriinin sisällä musenjohtajan sinne laittamana?
Sinun haluttomuutesi tai kyvyttömyytesi esittää argumentteja, ja käytän tätä sanaa lähinnä kohteliaisuudesta, jotka ovat muuta kuin kömpelösti verhoiltuja ad hominemeja kertoo jotakin joko keskustelutaidoistasi tai egostasi, enkä nyt käytä termiä puhtaassa freudilaisessa merkityksessä, luultavasti molemmista. Se, että julkituot tätä haluttomuutta tai kyvyttömyyttä senkin jälkeen kun rotta on roskiksessa ja sen sieltä alunperin poistanut työntekijä on esittänyt anteeksipyyntönsä kertoo myös jotakin, mutta en sano mitä, sillä se heikentäisi edellisessä virkkeessä omaksumaani moraalista etulyöntiasemaa.
Minulla ei ole mitään haravointia ja laadullisia perusteita vastaan - päinvastoin, minusta on erinomaisen mukavaa, että pääsemme juhlimaan kolmattatuhannetta artikkeliamme toiseenkin otteeseen.
--Rohmofantti logo.png Röhmöfantti Rohmofantti logo.png 30. syyskuuta 2014 kello 15.04 (UTC)
Voi tietysti esittää kertomuksesta myös sellaisen version, jossa sisällytetään henkilögalleriaan museonjohtaja, joka on sittemmin lähtenyt pitkälle matkalle tutkimusretkikunnan mukaan kartoittamattomille alueille Slovenian huuruisille suistomaille, ja josta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Ko. museonjohtaja oli kauan sitten ottanut lemmikikseen löytörotan. Sen kuollessa hän oli ehkä jaloa sentimentaalisuuttaan, ehkä tiedemiesmäistä hajamielisyyttään – kukapa hänen tutkimattomasta mielestään tietäisi – asettanut sen yhteen syrjäiseen näyttelyvitriiniin. Tämän poikkeaman jälkeen tarina etenee pääpiirteissään yhtäläisellä tavalla toisen version kanssa, paitsi että muumioitunut rotta ja sen alkuperä kyettiin identifioimaan sen kaulapannan perusteella (museonjohtaja oli sillä tavalla vähän erikoinen), ja rotanraato suljettiin tiiviiseen muovipussiin kenkälaatikon sisään pois näyttelykokoelmasta siltä varalta, että museonjohtaja vielä joskus palaisi – pahamaineisen Ala-Styyrian suokuumeen riuduttamana – ja haluaisi lemmikkinsä jäännökset esim. tuhkausta, mausteeksi jauhamista, epäpyhää rituaalia tms. varten.
Odotamme edelleen niitä kunnollisia argumentteja siitä, miksi tätä piti ylipäänsä yrittää palauttaa. Oikein mitään sellaiselta vaikuttavaakaan ei ole kuulunut, ja suhtaudun tähän asiaan niin, että argumentointitaakka on pikemminkin sillä puolella. Haluan riitauttaa tuon ilmaisun "kömpelösti verhoiltu", kun en ole ainakaan yrittänyt verhota sitä, mitä tällaisesta toiminnasta ja sen harjoittajista ja näiden arvostelukyvystä ajattelen. Jos pidät esittämääsi vittuilua jonkinlaisena anteeksipyyntönä – millaista en mitenkään henkilökohtaisesti kaipaa – niin ehkä siitäkin voi jotain henkilöstäsi päätellä, jos haluaa ruveta sellaisilla psykologisoimaan. Kertomusta toki ei kirjoitettu juuri sinun kommenttisi innoittamana. Toivottavasti moraalinen etulyöntiasemasi tällaisen ryönän palauttelijana ja siivoustoimien häirikkönä kuitenkin tekee sinut onnelliseksi. Oman egon objektiivinen arviointi on hyvin hankalaa, joten otan siltä osin ammattitaitoisen kritiikkisi varauksellisesti vastaan. Mitä keskustelutaitoon tulee, niin minulla on maailman arvostetuimman instituution, Itävallan kansallisen keskustelutaitoakatemian, tutkinto, jossa minut arvioidaan keskustelutaidoiltani hyväksi (mit guten dialogischen Gesprächfähigkeiten), mutta tässäkin sertifikaatissa todetaan, että turhaudun herkästi kohdatessani asioita, jotka ovat minusta typeriä. Jotkut ihmiset tämä ominaisuus säästää typeriltä keskusteluilta. Miten mukavaa heidän elämänsä varmasti onkaan. --Napoleon (keskustelu) 2. lokakuuta 2014 kello 12.09 (UTC)
Jos Hjassan olisi nykyaikana tajuissaan, kumpaahan hän tekisi: palauttaisi vanhojen aikojen artikkeleita vai kaataisi temppeliin pystytettyjä kansallistetun leivän jakelupisteitä? Ainakin saattaisi miettiä sitä avainhommaa uudemman kerran. --Kuri (keskustelu) 4. lokakuuta 2014