Kenkälankki

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kenkälankki on vanha ruotsalainen perinneruoka. Sen valmistustapoja ei Ruotsin ulkopuolella tarkoin tunneta (eikä kukaan luultavasti haluaisikaan tietää niitä). Varmaa on, että se on toiminut mämmin esikuvana. Kenkälankki on mustaa, siirappisen kirpeää mönjää, jota myydään yleensä varoittavan värisissä tuubeissa. Jos olet rohkea, saatat ehkä uskaltaa ostaa sitä, ehkä jopa maistaa, mutta tätä päätöstä ei kuitenkaan suositella.

Kenkälankin käyttö[muokkaa]

Eräät hienostokansat eivät ole vielä ymmärtäneet, että kenkälankki on ruokaa. He käyttävät sitä kenkiensä kunnostamiseen, josta kenkälankki on saanut suomenkielisen nimensä. Alkuperäistä ruotsinkielistä nimeä ei ole saatu vielä selville, jostain syystä.

Ruotsissa kenkälankkia syödään niin jouluna, pääsiäisenä kuin Sinun syntymäpäivänäsikin. Tämä vanha ja viisas kansa on omaksunut kenkälankin syönnin tärkeäksi osaksi kulttuuriaan. Ensin tuubista puristetaan iso musta keko lautaselle ja yleensä päälle ripotellaan ripaus sokeria. Siitä sitten vain lusikoimaan! Kenkälankkia tosin pystyvät syömään vain ruotsalaiset, joten suomalaisten ei kannata edes yrittää. :(

MacGyver-tietoutta: kenkälankki on suosittua myös pyromaanien keskuudessa, sillä sitä sopivasti pursotettuna kahden näkkileivän palasen väliin saa aikaiseksi sekä maittavan välipalan että vaihtoehtoisesti käytettynä myös tulisen yllätyksen. Tämä johtuu siitä, että näkkileipien ja kenkälankin välille syntyy viha-rakkaussuhde niiden painautuessa toisiaan vasten. Tälle kemialliselle reaktiolle toimii katalyyttinä tuli, jolle altistuttuaan kenkälankki ja näkkileivät alkavat hallitsemattomasti hikoilla. Tätä vaihetta seuraa viimein räjähtävä burnout.

Historiaa[muokkaa]

Kenkälankin alku ja juuri sijoittuu muinaiseen 1800-luvun kylään, Överpurmoon, Pohjois-Ruotsiin. Kylän eräässä mökissä asui vanha mies ja tämän kehitysvammainen poika. Miehen kuoltua poika yritti tehdä keskenänsä ruokaa, mutta ei ollenkaan tiennyt mitä pataan laittaisi. Keitoksesta tuli mustaa mönjää, jota poika ei lopulta halunnutkaan syödä, vaan kuoli nälkään.

Noin sadan vuoden kuluttua muuan norjalainen turistiryhmä löysi Ötzin laaksosta jäänteitä kenkälankki-kattilasta ja sen sisällöstä. Tieto järisytti koko maailmaa ja tapahtumien edistymistä seurattiin tiiviisti teeveestä. 4. marraskuuta vuonna 1902 ruotsalainen tutkija Pelle Kalle-Anders Svensson sai vihdoinkin selville, mistä aineista kenkälankki koostui. Joku ääliö Euroshopperin pääpomo päätti sitten ryhtyä valmistamaan koko kansalle kenkälankkia.

Snow.svg Artikkeli on tynkä kuin tontun pippeli pakastimessa.
Laajentamalla artikkelia saat Hikipedian lämpötilan nousemaan.