Kellopeliappelsiini

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kellopeliappelsiini on Stanley Kubrickin elokuva. Haista paska, Anthony Burgess, ja pidä parempi huoli vaimostasi. Ludwig van Beethovenin musiikki on tärkeässä roolissa elokuvan juonessa.

Kellopeliappelsiini herätti ilmestyessään paljon huomiota, koska kriitikot tulkitsivat elokuvan väkivaltaa ihannoivaksi, vaikka todellisuudessa sanoma on päinvastainen. Eräs kriitikko kommentoi seuraavaa: Masturboin elokuvan aikana useasti. Minusta olisi hienoa jos olisin yhtä kova jätkä kuin tämä Alex. Kellopeliappelsiinin saaman kielteisen huomion takia Kubrick kielsi elokuvan esittämisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Juoni

Elokuva on kertomus nuoresta poliitikonalusta, Alex DeLargesta, jonka kovan ulkokuoren alta paljastuu lämpimästi tunteva, syvästi välittävä profeministimies. Elokuvan introssa Alex ilmaisee kunnioituksensa naisia kohtaan juomalla maitoa. Natsimyönteinen Kubrick ujutti elokuvaan neuvostovastaisuutta laittamalla Alexin kutsumaan ystäviään huumeiksi (engl. drug), koska Venäjällä on kukoistava huumeongelma.

Kubrick yritti salata natsimyönteisyytensä ja neuvostovastaisuutensa korostamalla Alexin auttavaa luonnetta (auttaminen on vasemmistolainen arvo). Alexin vanhempien mukaan Alexin illat kuluvat siten, että Alex auttaa ja tommosta. Tämä pitääkin paikkansa, koska Alex pelastaa naisen uusnatsien raiskausyritykseltä ja hakkaa uusnatsit. Natsimyönteisessä elokuvassa siis natsit hakataankin. Tätä täysin hallitsematonta murhanhimoa on pidetty todisteena Kubrickin valikoimattomasta mielisokeudesta.

Lopuksi Alexia kidutetaan ilman mitään syytä Ludwig-tekniikalla, jossa on pohjimmiltaan kyse progefanien ja kriitikoiden katkeruudesta maailmaa kohtaan. Alex sidotaan tuoliin ja hänet pakotetaan kuuntelemaan Ludwig van Beethovenin 9. sinfoniaa.

Alexander DeLarge on parempi tyyppi kuin Jigsaw.

Wiki letter w.png Aivan kuten peniksesikin, tämä artikkeli on tynkä.
Auta Hikipediaa laajentamalla artikkelia.