Kekkoslovakia

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kekkoslovakian näennäisdemokraattinen kaljutasavalta
Flag of Kekkoslovakia.jpg
(lippu)
Motto: ”Jos Kekkosta ei olisi, hänet pitäisi keksiä.
Kekkonen.gif
Valtiomuoto Kekkoslainen diktatuuri
Hallitsija piällysmiäs Urho Kekkonen
Pääkaupunki Kekkosgrad
Viralliset kielet savon murre, suomi, ruotsi, venäjä
Pääuskonnot Paasikiven-Kekkosen linja
Itsenäisyys 1956 - 1982
Valuutta urkki, rupla ja markka sekä penni.
Kansallislaulu "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen ja Eläkeläiset Urho Kekkosen muistolle"

Kekkoslovakian näennäisdemokraattinen urhontasavalta on lakkautettu valtio, joka sijaitsi nykyisen Suomen tasavallan alueella vuosina 19561982.

Kekkoslovakian synty

Kekkoslovakian kansantasavalta syntyi vuonna 1956, kun Urho Kaleva Kekkonen valittiin Suomen presidentiksi Paasikiven jälkeen. Kekkonen oli luvannut jatkaa Paasikiven sovittelevaa idänpolitiikkaa, ja toteutti valtaannousuvuonnaan verettömän vallankaappauksen. Kekkonen sinetöi valtansa laatimalla uuden perustuslain, joka keskitti vallan hänelle itselleen. Samalla Kekkonen ilmoitti nimeävänsä maansa uudelleen Kekkoslovakiaksi, koska halusi välttää provosoimasta Neuvostoliittoa käyttämällä julkisuudessa Neuvostoliittoa vastaan sotineen maan nimeä. Tuolloin uusittiin myös maan lippu, joskin siniristi säilyi keskeisenä elementtinä. Kekkosella oli toimilleen Neuvostoliiton johdon tuki, ja Neuvostoliitto tunnustikin ensimmäisenä Kekkoslovakian valtiona. YK:ssa Kekkoslovakia sai Suomelle aiemmin kuuluneen paikan. Neuvostojohdolla oli alkuvaiheessa halua liittää Kekkoslovakia Neuvostoliittoon, mutta Kekkonen torjui ajatuksen sillä ei halunnut ryhtyä johtamaan niin isoa maata. Vuoteen 1961 mennessä Kekkoslovakian olot ja piällysmies Kekkosen asema olivat täysin vakiintuneet.

Kekkoslovakian valtiolippu. Koska lipun symboliikka oli verraten tulenarkaa toisen maailmansodan jälkeisissä oloissa, käytettiin virallisissa tilaisuuksissa lippua, jossa oli piällysmiäs Kekkosen profiili.

Politiikka

Kekkoslovakiassa vallalla oli virallisesti yksipuoluejärjestelmä, jossa ainoa sallittu puolue oli Maalaisliitto, joka on sittemmin kadonnut Suomen poliittiselta kartalta. Myös kommunistinen puolue oli Neuvostoliiton johdon erityisluvalla sallittu, mutta se ei uhannut Maalaisliiton valta-asemaa, sillä sitä, Maalaisliiton tavoin, ohjailtiin suoraan Moskovasta Kekkosen hyvien ystävien toimesta. Kekkoslovakiassa oli myös muutama epävirallinen järjestö, kuten SDP ja RKP, joilla ei ollut poliittisia oikeuksia, mutta joiden sallittiin toimia Maalaisliiton apujärjestöinä. Kokoomuspuolue oli erikseen kielletty ja sen jäsenet internoitu lukuun ottamatta Ilkka Kanervaa, joka oli kunnon taistolainen.

Kekkoslovakian poliittisessa järjestelmällä kaikki valta oli keskitetty piällysmies Kekkoselle, joka nimitti hallituksen ja sai hajottaa eduskunnan, joka oli säilytetty eräänlaisena demokratian kulissina. Piällysmies Kekkosen ympärille rakentui pohjoimaissa ainutlaatuinen henkilökultti. Valtavia Kekkosen kuvia oli joka kadunkulmassa, ja pääkaupunki Helsinki nimettiin Kekkosgradiksi. Kekkonen sai naamansa jopa Kekkoslovakian paperirahaan.

Kekkoslovakia tukeutui ulkopolitiikassaan vahvasti Neuvostoliittoon. Tämän ilmentymä oli Ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopimus, joka jätti Neuvostoliitolle velvollisuuden puolustaa Kekkoslovakiaa imperialistis-aggressiivisten kapitalistien hyökkäyksiä vastaan ja oikeuden käyttää Kekkoslovakian aluetta hyökkäykseen imperialistis-jne. tyyppejä vastaan. Lenin julistettiin Kekkoslovakian viralliseksi suojeluspyhimykseksi.

Kekkoslovakiassa laadittiin 1960-luvun puolivälissä ns. epäkekkoslainen sanasto, kokoelma sanoista ja ilmauksista, joiden käytöstä tehtiin rangaistavaa. Sanojen käyttäjät lähetettiin Siperiaan uudelleenkoulutettaviksi Kekkoslovakian ja Neuvostoliiton välisen toisinajattelijainluovutussopimuksen nojalla. Oppikirjoja varten tuotettiin myös oikeaoppista sanastoa.

Kekkoslovakian kansantasavallan rakastettu johtaja.
Kekkonen lähdössä taistelemaan mammuttien kanssa pelastaakseen kansantalouden käyttäen projekTiileinä Nokian 3310-puhelimia.


Kekkoslovakiassa kiellettyjä ilmauksia

Kekkoslovakiassa sallittuja ilmauksia

Väestö

Kekkoslovakian väestö oli noin 4 000 000 - 5 000 000, josta n. 92 % suomenkielisiä, 6 % ruotsinkielisiä ja loput neuvostoliittolaisia diplomaatteja. Toisinajatteluun syyllistyneet kekkoslovakit luovutettiin Neuvostoliittoon, mutta ilmiö ei ollut kovin merkittävä, sillä heitä oli kaikkiaan 23.

Tunnettuja kekkoslovakialaisia toisinajattelijoita

Piällysmies Kekkonen lempiharrastuksensa parissa; toisinajattelijoiden lahtaamisessa

Kaupungit

Kekkoslovakian pääkaupunki oli Kekkosgrad, nykyinen Helsinki, jonne Neuvostoliiton tiedustelutoiminta oli keskittynyt. Maan toiseksi suurin kaupunki oli Pielavesi, jossa sijaitsi kekkoslaisen puoliuskonnollisen henkilökultin keskus. Seppo Kääriäinen vei aikoinaan Moskovaan lahjaksi Pielaveden Lepikon torpan multaa Kekkosen synnyinkodin pihalta, rikkoen Guinnessin ennätyskirjan mateluennätyksen.

Kekkoslovakian tuho

Kekkoslovakia joutui suureen sisäiseen kriisiin 1981, kun Urho Kekkonen ilmoitti yllättäen jättävänsä piällysmiehen viran. Kekkoslovakiassa eläneen käsityksen mukaan Kekkonen oli kuolematon ja tulisi pysymään virassaan ikuisesti. Kekkosen seuraajaksi nimitettiin välittömästi seuraajasuosikkina jo aiemmin esiintynyt Ahti Karjalainen, joka otti hallitsijanimen Tankero I. Lujittaakseen valtansa Karjalainen päätti järjestää näytösluontoiset piällysmiehenvaalit, joiden tulos oli jo ennalta määrätty. Vaalipäivänä kävi kuitenkin nolosti, kun Karjalaisen kannattajat olivat Maalaisliiton teatraalisessa esivaalissa niin kännissä, että äänestivät vahingossa toisinajattelija Johannes Virolaista. Virolainen jäi varsinaisissa vaaleissa toiseksi apujärjestö SDP:n ehdokkaalle Mauno Koivistolle, joka valittiin Kekkoslovakian piällysmieheksi. Karjalainen oli liian huppelissa ollakseen harmissaan. Koivisto lakkautti Kekkoslovakian vähin äänin pian valtaannousunsa jälkeen 1982. Suomen lippu palautettiin, mutta demokratisointiprosessi vietiin loppuun vasta Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alussa.

Katso myös