Keihäs

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keihään käyttötapa. "Tempase niin että vittu repeää"

Keihäs on primitiivinen ase, jonka keksi Ugala Bugala vuonna 13 371 337 eaa joutuessaan alakynteen tappelussa luolakarhua vastaan. U. Bugala älysi, että jos puukon kiinnittää pitkän salon päähän, se saa lisää ulottuvuutta ja hän pääsee iskemään ennen kuin nalle ehtii heilauttaa lentopallomailaansa ja dekapitoida Bugalan itsensä. Uuden keksintönsä ansiosta Bugalasta tuli välittömästi heimonsa ehdoton sotaherra. U. Bugala mainitaan myös saslik-nimisen ruokalajin keksijänä.

Käyttö[muokkaa]

Keihäällä on kaksi käyttötapaa:

  • heittäminen
  • pistäminen.

Keihään heittäminen tarkoittaa, että keihäästä otetaan yhdellä kädellä suunnilleen keskeltä kiinni, sen terävä pää suunnataan kohti aiottua kohdetta, tylppä pää jätetään olan taakse ja keihäs singotaan voimakkaalla heittoliikkeellä eteenpäin. Tämän käyttötavan etuna on, että näin keihäällä saa vielä pitemmän ulottuvuuden, kuin vain jos sillä sohisi ympäriinsä. Haittapuolena on, että käyttäjällä on vain yksi yritys. Jos keihäs ei osu aiottuun maaliinsa, on todennäköistä, että heittäjästä itsestään tulee parin sekunnin sisään itse aiottu maali.

Keihään pistäminen tarkoittaa, että keihäästä otetaan kaksin käsin kiinni ja se survaistaan voimakkaalla liikkeellä teräpuoli edellä varresta kiinni pitäen aiotun maalin sternumiin. Tai masuun. Tai ihan mihin tahansa, missä se tekee kipeää. Tämän käyttötavan etuna on, että keihästä voi käyttää vielä uudelleenkin. Haittapuolena on, että jos vastustajalla on miekka ja hänestä ei tulekaan ensi pistolla saslikkia, keihään itsensä käyttäjästä tulee noin 0,1337 sekuntia tämän jälkeen sukiyakia.

Keihään osumasta tulee siisti pisto ja aiottu maali kuolee verenhukkaan. Keihäänpistoon kuolemisesta kertoo osuvasti seuraava muinaiskreikkalainen laulu:

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä
urhona kaadut, taistellen puolesta maas,
puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
riemuiten lastesi vuoks' uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
Väistymys mielistä pois! Pelvosta tunnetta ei!
Joukon maine mustuvi aina,
kun vimmassa taiston nuorien eessä sä vaan
vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat, nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunein, miehistä uljain aina hän olkoon;
taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.

Muinaiskreikkalaisten sodankäynti oli sitä, että molemmat sotajoukot menivät pitkään riviin, juoksivat toisiaan kohti ja alkoivat tökkimään toisiaan keihäällä kuoliaaksi. Siinä tuli paljon kauniita ruumiita. Sitten tulivat roomalaiset ja alkoivat hakata miekoilla kreikkalaisilta päitä ja raajoja irti. Koska miekalla lyömisestä tulee ruma ruumis ja miekkaan kuolevalle jää tuskainen irvistys naamalle, laulun sanoma vanheni välittömästi. Jostakin syystä Suomen tinasotilaat laulavat tuota laulua yhä, vaikkeivät sodikaan keihäillä.

Keihästä voi käyttää myös hevosen selästä. Tällöin sitä kutsutaan nimellä peitsi, jollei sitä heitetä.

Keihäs nykypäivänä[muokkaa]

Nykyään keihäs on jo vanhentunut aselaji, eikä sille ole sotilaallista käyttöä. Siitä on tullut urheiluväline, sillä urheilu pohjimmiltaan on tiukkojen sääntöjen alaista simuloitua väkivaltaa. Keihäänheitto on tunnettu olympialaji, jossa suomalaisetkin ovat menestyneet suhteellisen hyvin. Keihäänheitto on nykymuodossaan kuitenkin melko laimea versio entisestä, sillä tarkoituksena ei ole osua heitolla kilpailuvastustajaan (kuten olisi loogista ajatella), vaan heittää keihäs vain mahdollisimman pitkälle. Sensijaan keihäänpistosta ei ole muodostunut suosittua urheilulajia, eikä lajissa kilpailla yleisesti.

Kiellettyjä käyttötapoja[muokkaa]

Vuonna 1956 Espanjan diktaattori Francisco Francon tinasotilaat keksivät punaviinihumalassaan heittää keihästä kuten kiekkoa. Eli keihäs voidellaan saippualla, siitä otetaan myötäotteella kiinni, se pannaankin selän taakse, aletaan pyörimään ympäri niin että terävä puoli osoittaa pyörimissäteen suuntaan pyörimiskehästä ulospäin, ja sitten oikealla hetkellä singotaan keihäs tangentin suuntaisesti, toivoen että se osuu edes jonnekin. He antoivat tälle käyttötavalle nimeksi barra vasca eli saippuatyyli.

Koska vain noin 10% heitetyistä keihäistä osui minnekään järkevään paikkaan - yleensä keihäs lensi katsomoon lävistäen vähintään kolmen toimitsijan kravatit, tyyli on ollut siitä lähtien kriminalisoitu ja sitä yrittävät saavat välittömän heittokiellon.