Keane

Hikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Information.gif Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole.
Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.

Keane koostuu kolmesta jäsenestä: Tom "Läskiposki" Chaplin, Tim "Riisitauti" Oxley sekä Richard "oispa mullaki lempinimi" Hughes-Normal-Queen Marco-Polo -Manchester United the III

Sisällysluettelo

[muokkaa] Musiikki

98,7 prosenttia Keanen kappaleista perustuvat musikaaliseen vetovoimaan, eli siis siihen, että kuulija nukahtaa takuuvarmasti viimeistään kolmannen säkeen alkutahteihin. Keanen musiikkia käytetäänkin reseptilääkkeenä esim. ADHD -lasten kontrolloidussa elossapitämisessä. Vuonna 1987 reportoitu tapaus osoitti erään potilaan pitkästyneen kuoliaaksi kuultuaan yliannoksen yhtyeen "Hopes and Fears" ("Toivon ja Pelkään" ("Et en herää kun tämä paska julkaistaan")-albumia. Monet suuret johtajat ovat myöntäneet käyttäneensä Keanen musiikkia yleisen myöntävän ja mykän horrostilan luomiseen.

Keane julistaakin viettävänsä studiossa enemmän aikaa kuin mikään muu bändi. Heidän tapansa työstää albumeita on myös erikoinen. Toisten nukkuessa yksi määkii/pieraisee/istuu nauhurin päälle ja tuloksena on jälleen yksi rajapylväs hissimusiikin historiassa. Itseasiassa Richard ei muista nähneensä Timiä hereillä sitten vuoden 1936, jolloin Angela Merkel vilautti toista rintaansa ystävänsä 21-vuotissyntymäpäivillä.

Hissimusiikki onkin Keanen tavaramerkki. Sellaiset hitit kuin "Somewhere Only We Know" ("Jossain emmää tiä, tai, viidentoista minuutin päästä pyörävaraston takana?") tai "A Bad Trip" ("Paskat Unipillerit") ja "The Night Sky" (Vittu ko nukuttaa) ovatkin syntyneet juuri kolmen soinnun ideologiasta, joista kaksi on varastettu joltain tunnetummalta/kuuluisammalta/lahjakkaammalta musiikin tekijältä, kuten vaikkapa Bruce Willisiltä. Kolmas sointu on yleensä satunnainen pieru tai röyhtäisy, tai sitten se ääni joka syntyy kun Tim "Riisitauti" Oxley kakkaa vessanpöntön kannelle.

Keanen laulaja Tom Chaplin aiheutti vuonna 2006 skandaalin nukahtaessaan epähuomiossa kanankakan sijaan jauhosäkkiin Lontoon West Endissä. Jauhosäkki, joka lähemmän tarkastelun tuloksena osoittautuikin elävä huumepiikki/puhuva maripilvi Pete Dohertyksi, oli kuitenkin niin keskittynyt luomaan "musiikkia" (eli kirjoittamaan aakkosia sekä satunnaisia numeroita takaperin) ettei häiriintynyt tästä yllättävästä väliintulosta. Media sai kuitenkin tästä kohtaamisesta aikaan pommin, jossa väitettiin laulajan

Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, ja Chaplin yrittikin kääntää huomion muihin asioihin laihduttaen n. 1200 kiloa ja kävellen sitten keskustan läpi alasti vieroitusklinikalle.

[muokkaa] Menestys ja palkinnot

Vuonna 2007 maailma alkoi aavistella, että Keane onkin pelkkä yhtye jonka laulajalla on uskomattoman läski naama. Todistaakseen maailman olevan väärässä Keane osallistui "War Child" ("Sota Lapsille") -kampanjaan, joka kannattaa mm. lapsien käyttämistä miinan paikantimina ja ruokailuvälineinä. Tehtävä onnistuikin hyvin, ja samalla Keane onnistui "coveroimaan" eli raiskaamaan Queenin hitin "Under Pressure" noin viidelläkymmenelläkahdeksalla eri tavalla, sekä väittämään kappaletta omakseen.

[muokkaa] Diskografia

Tom Chaplin ja merinorsu riitelevät.

[muokkaa] Tiesitkö että

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä