Kaunokirjoitus

Kaunokirjoitus on kirjoitusta, jossa kirjaimiin lisätään ylimääräisiä väkkyröitä. Kaunokirjoitus syntyi koulussa. Opettaja sanoi oppilaille, että kirjoittakaa aine kesälomastanne, niin saatte läksyjä. Oppilaat eivät tahtoneet niitä, ja päättivät pitkittää kirjoitustaan. Niinpä he muokkasivat kirjaimiin ylimääräisiä koukeroita ja kiemuroita. Kaunokirjoitus oli syntynyt. Nykyään kaunokirjoitusta käyttävät vain opettajat, jotka inhoavat sitä yli kaiken mutta koittavat aivopestä oppilaa pitämään siitä ja eläkeläiset, jotka on aammoisina aikoina aivopesty käyttämään sitä. Seuraavien sukupolvien aivot ovat kuitenkin kehittyneet vastustuskykyiseksi aivopesulle (ainakin tälle), ja siksi nuoremmat henkilöt eivät käytä kaunokirjoitusta. Myös henkilöt, joiden käsi tärisee, ovat hyviä kaunokirjoittajia, koska käden tärinä saa kynän liikkumaan sinne tänne ja synnyttämään kaunokirjoitusta.

Onneksi kaunokirjoituksen käyttö vähenee kaiken aikaa aakkosten pelkistyessä, mikä johtuu ihmisten laiskuudesta.

Poliitikot yrittävät poistaa kaunokirjoitusta opetussuunnitelmista ja vastaavista asioista johtuen kaikkien 7-50 - vuotiaiden ihmisten vaatiessa kaunokirjoituksen kadottamista, sillä kaikki he inhoavat sitä. Alle 7-vuotiaat eivät vielä tajua siitä mitään ja siksi luulevat sitä jonkin sortin hieroglyfiksi. Mutta yli 50-vuotiaat haluavat ehdottomasti pitää kaunokirjoituksen (koulu on jo aivopessyt heidät pitämään siitä), ja koska he kuuluvat suuriin ikäluokkiin, heitä on niin paljon että poliitikot pelkäävät menettävänsä heidän äänensä. Kaiken lisäksi opettajat haluavat pitää siitä kiinni. Ja opettajia on vaikea hankkia uusia, jos vanhat eroavat protestiksi, nääs kuka nyt opettajaksi haluaisi! Tämä kiista saattaa olla myös syy siihen, miksi Kekkonen sairastui ja lopetti Suomen tyrann johtamisen kesken kauttaan.