Kaunokirjallisuus

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
VAROITUS! Lukeminen aiheuttaa syöpää!
Sinua on varoitettu. Jatkat omalla vastuullasi.
”The only literary crime is to bore the reader.”
~Henry James avaa kriminaaliestetiikkaansa

Kaunokirjallisuus on vaarallinen hengitysteitse leviävä tartuntatauti ja melkein yhtä tylsää kuin tämä artikkeli. Myös kosketuksesta leviäviä tartuntoja on havaittu. Tautiin ei ole toistaiseksi olemassa tehokasta hoitokeinoa. Kaunokirjallisuus on elintasosairaus, jota ei esiintynyt, kun ihmisten aika vielä meni pellolla lanttuja kuokkiessa. Modernin yhteiskunnan turha joutoaika on kuitenkin tehnyt kaunokirjallisuudesta vakavan yhteiskunnallisen ongelman.

Oireet[muokkaa]

Kaunokirjallisuuden kanssa kosketuksiin joutunut henkilö alkaa viimeistään puolen tunnin sisällä tartunnasta nähdä harhoja ja kuvitella asioita, joita ei oikeasti ole olemassa. Oireet syvenevät nopeasti, ja jollei hoitoa aloiteta, saattaa potilas alkaa pitää harhanäkyjä totena. Hän ei myöskään pysty irrottamaan otettaan kirjoista. Pitkälle edennyt kaunokirjallinen myrkytys voi johtaa pahimmillaan fan fictionin kirjoittamiseen.

Taudinkuva ja eteneminen[muokkaa]

Kaunokirjallinen tartunta näkyy ensimmäisenä sairaalloisena kiinnostuksena fiktiota kohtaan ja pahenee asteittain.

  1. Henkilö joutuu kosketuksiin fiktion kanssa. Lähipiiri huomaa, että potilas hakeutuu yhä useammin kirjastoon.
  2. Aku Ankka ei enää riitä, vaan potilas hakeutuu kovempien teosten, yleensä novellien lähistöön.
  3. Potilaan lukunopeus kasvaa, ja hän tarttuu spontaanisti romaaneihin.
  4. Oikean elämän ja fiktion raja alkaa hämärtyä, eikä potilas osaa epäillä esimerkiksi kertojan puolueellisuutta. Tämä alkaa olla viimeinen vaihe aloittaa hoito. Potilaan tilanteen vakavoitumisen voi huomata myös hänen katseestaan, joka varsinkin luonnon keskellä saattaa kiinnittyä intensiivisesti jopa kaikkein mitättömimpiin ilmiöihin ja asioihin, kuten taivaankannen värien yhteensulamiseen auringon laskun yhteydessä, tai kaupungin väripaletin heijastukseen peilityynen meren pinnasta. Tällaisessa tilassa potilas saattaa jopa tuottaa järjetöntä höpinää, jollaiseen usein lukeutuu sanat "käsittämättömän ihanaa" tai "miellyttävän ihmeellistä".
  5. Potilas ei tunnista enää omia rajojaan vaan alkaa itse luomaan kirjallisuutta ja täten levittää tautia entistä pahemmin ympäristöönsä. Ensimmäiset luomukset ovat usein lyriikkaa.
  6. Potilas alkaa levittää fan fictionia aiheesta, josta hän piti ennen kaunokirjallista myrkytystä. Uhri ei enää erota todellisuuden ja fiktion rajaa. Tämä saattaa purkautua esimerkiksi itsetuhoisena halua lentää tai viskoa salamia käsistä.

Hoito[muokkaa]

Kaunokirjallisuuden hoitoon ei ole olemassa tehokasta lääkettä. Tartunnan saaneen kärsimyksiä voidaan lievittää erilaisin keinoin, mutta taistelussa kaunokirjallisuutta vastaan tärkeintä on tehokas ennaltaehkäisy.

Potilaan ennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmin kaunokirjallinen kosketus katkaistaan. Mikäli ihminen on lapsesta asti altistunut saduille ja lastenlauluille, on tartunta aikuisiässä erittäin todennäköinen. Niinpä lapset kannattaa pienestä asti pitää erossa kaikesta kirjallisesta vaikutuksesta.

Kirjastojen lisäksi yksi vakavimmin kaunokirjallisuudelle altistavista paikoista on koulu. Lasten pitäminen poissa koulusta mahdollisimman pitkään (mieluiten kokonaan) on nyky-yhteiskunnassa lähes varma keino estää tartunta. Erityisen vaarallisia kouluista tekee se, että kaunokirjallisuutta käytetään rangaistusmuotona, jolloin fiktiolle altistumista on vaikea välttää, mikäli lapsi on vähänkään normaalia vilkkaampi. EU on vaatinut Suomelta toimia kaunokirjallisuuden poistamiseksi kouluista, mutta asiantuntija-arvioiden mukaan toinen euroviisuvoitto ja jalkaväkimiinojen kieltäminenkin ovat todennäköisempiä kuin puuttuminen koululaitoksen rangaistuskäytäntöön. Aiheesta kannattaa osoittaa huolensa opetusministerille.

Taudin eri muodot[muokkaa]

Kaunokirjallisuutta esiintyy erilaisissa muodoissa, joiden tunnistaminen on tärkeä kansalaistaito.

  • Sarjakuva – Vaikka nämä eivät sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan kaunokirjallisuutta, sarjakuvat ovat silti esiaste, josta useimmat siirtyvät kovempiin teoksiin.
    • Manga – Sarjakuvan vaarallisin muoto. Taudin aasialainen mutatoitunut versio.
    • Sanomalehtien lyhyet sarjakuvat – Vaikeita valvoa ja välttää.
  • Novelli – Petollinen lyhyys ja helposti nautittava pieni muoto tekevät tästä erittäin vaarallisen
  • Romaani – Nykykirjallisuuden kentän suvereeni kuningas, jolla on erittäin monta eri muotoa ja sisältöä. Yhtenäistä näille kaikille on vain suuri tekstimassa, sillä sisältö voi vaihdella lajista lajiin.
    • Lajeja ovat mm. fantasia, sci-fi, jännitys, dekkari/trilleri, historiallinen romaani jne.
    • Lajirajat ovat varsinkin (post)modernismin myötä erittäin häilyviä, joten parasta on yksinkertaisesti pysyä erossa kaikesta kirjoitetusta. Tynnyrissä kasvanut lapsi on paras lapsi.

Katso myös[muokkaa]