Karvinen

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sarjakuvaa. James A. Garfieldista on toinen artikkeli.

Karvinen on sarjakuva, jonka voit löytää valitettavan monista sanomalehdistä joka aamu. Kannattaa mennä lukemaan, sillä se on suunniteltu lapsille, vanhuksille ja ihmisille jotka pitävät laihasta kahvista ja alkoholittomasta oluesta.

Karvisen ”keksi” Jim Davis kesäkuussa vuonna 1978 aikomuksenaan tienata helppoa rahaa huonoilla sarjiksilla. Hän onnistui.

Tyyli

Nykyään Karvisen tyyli on pelkistettyä sadomasokistista puolikubismia. Enää Karvinen ei käy vanhempiensa maatilalla, liiku kaupungilla tai joudu zombien hyökkäyksen kohteeksi. Nykyään Osku esiintyy korkeintaan joissain sunnuntaisarjakuvissa, hahmot näyttävät väsyneiltä, tyyli on epähauskaa ja ainut Karvisen ja Eskon kotona jäljellä oleva huonekalu on pöytä. Todisteena tyypillinen nykypäivän Karvis-strippi:

Garfield writing style.gif

Davis on myöntänyt, ettei ole enää vuosiin piirtänyt ruutuakaan, vaan tekee koko sarjakuvan kopiokoneen avulla.[1] Sarjassa ilmaantuu nykyisin vähän väliä useiden viikkojen pituisia kausia, joiden aikana ainoa vitsi on joka päivä, että Karvinen liiskaa hämähäkin.

Karvis-tuotannon kasvoton maailma laajentui vuonna 2008, kun Garfield Minus Garfield, soolosovitus Eskolle, alkoi ilmestyä. Karvisetonta Karvista Davisille piirtää Samuel Beckett.

Hahmot

”Ainoa tapa tehdä natsien hakaristilipusta vieläkin pahempi ja inhottavampi olisi varustaa se Karvisella.”
Napoleonin kompleksit
  • Karvinen: koko sarjan päähenkilö, lihava ruuasta ja nukkumisesta pitävä vanha (vajaa 39 v.) kissa. Karvinen on laiska, mutta myös väkivaltainen sadisti, joka tekee Eskon elämästä helvettiä. Eikö kuulostakin hauskalta?
  • Esko: skitsofreenikko[2], joka omistaa Karvisen. Esko on moderniin lemmikki-omistaja-suhteeseen sinisilmäisesti lähdettyään jäänyt siinä piinattuun asemaan. Lukijan onneksi sarja ei tässä kuten esim. Eskon romanttisissa epäonnistumisissakaan ole riipaisevaa luettavaa, sillä Eskossa ei ole syvyyttä sympaattiseksi tai samaistuttavaksi hahmoksi. Eräs sarjan korkeatasoisimmista jatkuvaluontoisista vitseistä käsittelee Eskon pilkullisia solmioita.
  • Osku: koira.
  • Eivätkä ne muutkaan mielenkiintoisia ole.

Vaikutus

Kävin joskus kauan kauan sitten sokkotreffeillä. Mies oli minua kymmenisen vuotta vanhempi ja todella komea, puku päällä ja kaikkea. Olin jotakuinkin myyty. Alle tunnin kuluttua tapaamisesta huomasin kuitenkin miehen nilkat – ja kauhistuin. Heppu oli pukenut jalkoihinsa paksut, kulahtaneet sukat, joiden varressa komeili Karvinen. Vaikka en itsekään vaatteilla koreile, repesin täysin ja sitten meni maku koko miehestä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että minkähänlaiset kalsarit sillä mahtoi olla. Jos kaverilla olisi ollut jalassaan vaikka tavalliset Sidoste-sukat, voisin olla nyt naimisissa sen kanssa.

~”Annaleena”[3]

Viitteet

  1. Tai no ei ole myöntänyt, mutta hidasta kuusivuotiasta ei saisi vakuuttumaan päinvastaisesta.
  2. kts. em. erittäin silmiä avaava Karvinen ilman Karvista
  3. http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nain_selviat_treffeista_kunnialla