Karkkila

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Медлительность и непоследовательность действий Временного правительства после Советских Социалистических Республик
Karkkilacoa.png Sovietlands.jpg
vaakuna sijainti
[ оде.фиксировать.ние]
Lääni Puna-Uusismaa
Maakunta Neuvostoliitto
Seutukunta Euroopan Unioniin Kuulumattomat
Kihlakunta [[]]
Perustamisvuosi 1945
Kuntaliitokset
Pinta-ala
- maa
- sisävesi
- meri
2 834 733 783 km²
355 733 km²
34 342 km²
277 098 km²
Väkiluku
- väestötiheys
17 890 
0.456 as/km² 
Työttömyysaste  % 
Kunnallisvero Kenelläkään ei tuloja, kenelläkään ei veroja = 0 % 
Kunnanjohtaja Alexander Litvinenko
Kunnanvaltuusto
1
12 paikkaa

Karkkila, (Медлительность и непоследовательность действий Временного правительства после Советских Социалистических Республик, Karkilatskih Sovetskih Sotsialistitšeskih Kommunishtrespublik), Karkkilan Neuvostososialistinen Tasakommuuni (ruot. Karamellby, eng. Candyland) on kommuuni Puna-Uusismaalla. Karkkila saavutti itsenäisen tasakommuunialueoikeuden heti sotien jälkeen ja on toiminut siitä lähtien itsepäisesti.

Menneisyys[muokkaa]

Jo ennen sotia Karkkilassa oli voimissaan terve marxilaisleninismi. Se joka väitti, että toisella saa olla jotakin enemmän kuin toisella, joutui usein köytetyksi häpeäpaaluun määrittelemättömäksi ajaksi. Sovhoosit ja kolhoosit juontavat juurensa 1920-luvulle, ja niiden toimiva ideologia on käytössä Karkkilassa vielä nykyäänkin. Sotien aikana Karkkila saavutti kansainvälistä menestystä ollemalla ainutlaatuinen alue: yksikään neukkujen ilmavoimien kone ei tiputtanut edes öljypisaraa saatika lentopommeja tai muuta tuhoisaa karkkilalaisten niskaan. NL:n ja Karkkilan välillä solmittiin heti sodan partaalla EPKKNOP (Ei Pommiteta Kavereita Kun Niin Ovat Punikkeja) -sopimus, joka takasi Karkkilan koskemattomuuden.

Karkkilan ohjuskriisi[muokkaa]

Aikoinaan Kuuban ohjuskriisin aikoihin NL yritti saada ohjuksiaan Fidelin tontille. Yhdysvaltalaiset raukkamaisesti estivät tämän, joten Fidel ehdotti ohjusten vientiä Karkkilaan. Kaupunginpolitbyroo ja 100% karkkilalaisista kannattivat jaloa ajatusta auttaa tovereita taistelussa imperialistisikoja vastaan. Sijoituspaikaksi valittiin Karkkilan Lukoilin parkkipaikka, mutta harmittavasti jonkin paikallisen turvenuijan traktori oli hajonnut keskelle parkkipaikkaa. Tästä johtuen Karkkilaan saatiin tuoduksi vain yksi ohjus. Tämä kuitenkin riitti aikaansaamaan kansainvälisen konfliktin.

Toukokuun alussa 1956 heti jäiden sulettua Yhdysvaltain armeija, merijalkaväki, laivasto ja ilmavoimat aloittivat täysimittaisen hyökkäyksen Karkkilaa vastaan. Operaation koodinimi oli "Sikojenlahden maihinnousu". Nimi viittaa tallinnanristeilyllä seilaavien, sikailevien suomalaisten käytökseen ja kansainväliseen maineeseen. 179 000 miehen vahvuinen armeijan ja merijalkaväen yhteisosasto luki kuitenkin merikarttoja väärin ja koko osasto ajoi karille Tallinnan edustalle. Huomattuaan Tallinnan leppoisaksi paikaksi sotilaat esimiehiensä käskyjä uhmaten alkoivat ryypätä ja käydä huorissa. Hyökkäystoimista Karkkilaa vastaan luovuttiin halvan viinan ja vielä halvempien naisten takia. Esimiesten suostuttelu osaston yleiseen mielipiteeseen kesti 1½ pulloa vodkaa/upseeri.

Yhdysvaltain ilmavoimat pommittavat Linköpingiä toukokuussa 1956

Ilmavoimien hyökkäys alkoi kello 0254GMT pommikoneiden noustua ilmaan Saksasta, Pömpelhöfin tukikohdasta. Lentokonemekaanikko James Dean oli kuitenkin säätänyt kaikkien 10000 pommi- ja hävittäjäkoneen navigointijärjestelmät vituralleen, joten amerikkalaiset pommittivat vahingossa Ruotsia ja Ahvenanmaata. Täydellisen hävityksen ja tuhon ja kauhistuksen jälkeen ruotsalaiset tulivat järkiinsä ja alkoivat ajaa maanteillään oikealla puolella, kuten lähes kaikki Euroopan muut maat. Yhdysvaltain ilmavoimille myönnettiin Ruotsin pommittamisesta "Nobelin Hyvä Jätkä"-palkinto vuonna 1972.

Maa- ja ilmavoimien hyökkäyksen osittaisesta epäonnistumisesta sisuuntunut Yhdysvaltain laivaston osasto ajoi 60 Nimitz-luokan lentotukialuksen, 128 risteilijän, 368 fregatin ja kolmen kumiveneen massiivisella voimalla Aurajoen suistoon Turussa tarkoituksenaan edetä sisämaahan eli penetroitua Suomi-neitoon sen perspuolelta. Hyökkäys tyrehtyi kuitenkin Perttelin kohdalle, kun osastoa johtanut lentotukialus ajoi jonkun vanhan patun silakkaverkkoihin ja jäi kiinni. Perässä tullut osasto ei ehtinyt jarruttaa, vaan syntyi kymmenien kilometrien pituinen ketjukolari ja äärimmäinen vitutus.

Fidelin ohjus RT-2UTTKh Topol-M (Тополь-М) laukaisussa

Kaksi päivää hyökkäyksen alkamisesta Yhdysvaltalaiset luikkivat takaisin koteihinsa häpeissään ja Fidelin ohjus sai jäädä Karkkilaan. Uutenavuotena 1985 karkkilalaiset laukaisivat ohjuksen ja se putosi Inarinjärven jäälle. Karkkilan Neuvostososialistinen Tasakommuuni on kieltänyt laukaisseensa ohjusta.

Maantiede[muokkaa]

Karkkilan keskustaa hallitsevat modernit asuinrakennukset

Harjumaisemat ja iloisesti savuttavat teollisuuslaitokset kuuluvat Karkkilan huikeisiin näkymiin. Alueella on myös lukuisia järviä ja lampia, joista voi kalastaa sampia. Karkkilan jylhien tuhkakasojen lomassa virtaavissa joissa on marxilaista romantiikkaa. Helakanpunaiseksi värjätyt joet on padottu molemmista päistään, jotta imperialistisia ajatuksia aivoissaan hautovat taimenet eivät pääsisi saastuttamaan karkkilalaisten herkkiä mieliä. Alueelle on rajattu kulku, ja se on aidattu kahdeksan metriä korkealla 100 000 V:n sähköaidalla.


Väestö[muokkaa]

Karkkilan väkiluku oli vuonna 2005 17 890 henkeä ja yli satatuhatta henkensä menettänyttä. Suurin osa väestöstä (99.34 %) kuuluu työväenluokkaan, koska kaikki muut luokat on kielletty lukuunottamatta Kaupunginpolitbyroota, jolla on lukuisia etuoikeuksia taviksiin verrattuna.

Väestö jakautui vuonna 2005 sukupuolen mukaan seuraavasti:

  • Miehet 45 %
  • Naiset 40 %
  • Ei kyetä määrittelemään 10 %
  • Hermafrodiitit 5 %

Aatteellisella tasolla väestönjakauma vuonna 2005 oli:

Paikallinen väestö on työtätekevää ja ahkeraa, tosin solidaarisuussyistä aika runsaasti viinaan kallellaan. Soittoruokalat ovat Karkkilan parasta antia, jossa voi tavata paikallista väestöä. Karkkilalaisen tunnistaa useasta piirteestä. Jos silmät ovat lenininpunaiset viikon ryyppyputken jälkeen, voi ko. henkilön olettaa olevan karkkilalainen. Kasvava osa väestöä on punaniskaisia, sovhoosien ja kolhoosien jyväjemmareiden jälkeläisiä, tunnusmerkkinä helakasti punoittava niska. Myös punainen paidanrinnuksella kertoo karkkilalaisuudesta, sillä grillin jonossa tappelu on suosittu harrastus paikallisten keskuudessa. Puhetapa muistuttaa jotakin lampaan määkimisen ja Häme-Varsinais-Suomi-akselin välillä olevaa murretta. Lingvistit eivät ole saaneet täyttä selvyyttä Karkkilan alueen puhetyyleistä, mutta viimeisimpien selvitysten mukaan on 45% todennäköisyys, että puhuttu kieli on suomea tai jotain sinne päin.

Suomen ulkoministeriö ei suosittele Karkkilan alueelle matkustamista kuin pakonomaisista syistä tai jos alueelle pyrkivä on saanut marxistisen herätyksen, jolla haluaa ilmaista koko maailmalle kommunismin autuutta. Valtaväestö on luonteeltaan arvaamatonta ja saattaa käydä satunnaisen matkailijan kimppuun, jos tämä vähänkin näyttää vääränlaiselta. Punaisten vaatteiden käyttöä suositellaan. Onnekkaimmat matkailijat saattavat päästä mukaan grillineduskahinoihin. Pienikin vihjaus muun maailman paremmuuteen tai karkkilalaisten negatiivinen arvostelu saattaa johtaa kollektiivisella päätöksellä suoritettuun välittömään rektaaliraiskaukseen ja pahoinpitelyyn.

Poliittiset suunnat[muokkaa]

Marxilaisleninismi on Karkkilan Neuvostososialistinen Tasakommuunin poliittinen ainoa oikea ja paras pääsuunta ja on saavuttanut vaaleissa huikeita voittoja jo vuosikymmenien ajan.
Karkkilan vaakuna. Iloinen ulkoasu on Kaupunginpolitbyroon propagandakikka.
Kaikennäköinen muu vouhotus on ankarasti kiellettyä ja eikä muita poliittisia suuntia ei saa edes ajatella. Länsimaiden toistuvista uskotteluista ja todisteiden esittämisestä huolimatta Karkkila kieltää Neuvostoliiton hajoamisen. Karkkilan ukaaseissa ja nooteissa ulkomaita kohtaan on ykskantaan todettu väitteiden heille rakkaan Suuren ja Mahtavan Neuvostoliiton hajoamisesta olevan imperialistista propagandaa ja paskapuhetta.
Kaupunginpolitbyroon logo

Vaikuttajat[muokkaa]

Korkeinta poliittista päätäntävaltaa Karkkilassa edustaa Kaupunginpolitbyroo. Tähän huippuunsa viritettyyn organisaatioon kuuluu Puheenjohtaja rajattomalla päätäntävallalla, kaksitoista Korkeampaa Politrukkia ja alahuone, Karkkilan Kaupunginpolitbyroon Duuma (KKD), sadan hengen edustajistolla. Kaikki aloitteet annetaan ensin KKD:n käsiteltäviksi lomakkeet KOM-1, KOM-4.6 LEN-65 - 98 ja MARX-178.9§9kT täytettyinä. KKD:n tulee olla aloitteen jatkokäsittelyn tärkeydestä samaa mieltä yhtenäisesti, ennen kuin se laitetaan Korkeampien Politrukkien asialistalle. Aloitteen päästyä Korkeampien Politrukkien käsittelyyn paperit jaetaan 12 edustajalle solidaarisesti tasan (papereita ollessa pariton määrä käytetään saksia).

Aloiteen tulee olla asianmukainen ja siisti, huonolla käsialalla tai vähänkin vinoon kirjoitettu teksti saattaa johtaa asiakirjojen hylkäämiseen ja ankaraan kurinpidolliseen rangaistukseen sen kirjoittajalle. Kirjainten tai kirjasimien tulee olla tasapaksuja ja tasapitkiä solidaarisuuden vuoksi. Punasävyinen paperi katsotaan eduksi.

Korkeammat Politrukit päättävät aloitteen hyväksymisestä tai hylkäämisestä paneelikeskustelulla, johon osallistuu aloitteen tekijä mukanaan runsaasti arvoisia Korkeampia Politrukkeja viihdyttäviä lahjuksia, kuten vodkaa. Paneelikeskustelun kesto on määrittelemätön, kuitenkin minimissään kolme vuorokautta. Aloitteen hylkäämiseen saattaa johtaa mm. se, loppuuko vodka vai onko sitä tarpeeksi.

Viimeisen leiman papereihin lyö Puheenjohtaja, jolla on rajaton päätäntävalta ja näin ollen valtuudet kumota alempien asteiden päätökset ja tarvittaessa vaikka teloituttaa koko alempi organisaatio jos niin on parasta päättää. Lievemmissä tapauksissa joitakin jäseniä ja aloitteentekijöitä on karkotettu työleirille, jonka sijaitina on Somero.

Työn ohessa lauletaan Karkkilan kansallislaulua "Kansainvälinen" rinta rottingilla

Kurinpito aatteen puolesta[muokkaa]

Karkkilassa tapahtui vuonna 1985 ikävä tapaus, kun kaksi marjanpoimijavarapolitrukkia tunnustautui katkeruuspäissään kokoomuksen kannattajiksi. Kaupunginpolitbyroo tuomitsi heidät kenttäoikeudessa nopeutetussa käsittelyssä likvidoitavaksi hitaasti. Tuomituista ensimmäinen nyljettiin ja poltettiin roviolla. Toisen kohtalo yhteisen aatteen hylkäämisestä oli vieläkin kammottavampi: teloitus suoritettiin näyttämällä MTV3:n Voittopotti-ohjelmaa pakkotoistona. Tuskallinen kuolema kesti yli kahdeksan tuntia.

Teollisuus[muokkaa]

Työväki aloittaa Leninin syntymäpäivän juhlinnan lipunnostolla Karkkilan teollisuusalueella

Valimoteollisuus on ollut Karkkilassa hallitsevassa asemassa jo vuosisatoja. Valimoyksiköissä tuotetaan uudenvuodentinaa. Kolmessa vuorossa ympäri vuoden toimivat laitokset on saatu tuotteliaiksi yksinkertaisella menettelyllä: kun valmis erä uudenvuodentinoja on saatu ulos tehtaasta, se kuljetetaan lihasvoimalla toiseen päähän tehdasta, sulatetaan ja valetaan uudestaan. Näin saadaan merkittäviä hyötyjä: raaka-ainetta on aina saatavilla, työ ei lopu ikinä ja henkilökunta saa hyötyliikuntaa. Karkkilassa on ihmetelty, miksi muut eivät käytä heidän toimivaa ja loisteliasta menetelmäänsä. Teollisuudessa on meneillään mullistava uudistus, kun ammattitaitoiset metallurgit ovat alkaneet lisätä punametallia tinan sekaan saadakseen siitä entistä aatteellisempaa.




Kuuluisia Karkkilan asukkeja[muokkaa]

  • Markku Uusipaavalniemi, kurlaajamestari ja Maailman Kovimmaksi Jätkäksi valittu valioyksilö, joka perimätiedon mukaan loikkasi katkerasti länteen joskus 50-luvulla
  • Maki Naurismäki, sosialististen mustavalkoisten mykkäelokuvien Isä Aurinkoinen
  • Kita, röllimetsän asukki
  • Eero Vanala, Salatut Elämät -sankari Karkkilan metsistä