Kari Peitsamo

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stop hand.png Kari Peitsamo on julistettu idiootiksi Yhdistyneiden kansakuntien
Ole oma itsesi, ja se riittää” -julistuksen liian kirjaimellisen noudattamisen vuoksi.
”Hän tietysti avaa myös tätä näkemystään päätyen pitkään monologiin siitä, kuinka uudestisyntyneellä Kari Peitsamolla ei ole päätä.”
~Hesarin toimittaja yrittää sinnitellä Peitsamon ajatuksenjuoksun jäljillä. Tuskaa tekee selvästi.
Kuvassa Peitsamo ennen bandanaa. Tommi Liimatta on sittemmin jalostanut Peitsamo-estetiikasta taiteenmuodon, jota Peitsamosta itsestään ei ollut koskaan siitä jalostamaan. Absoluuttinen Nollapiste on peitsamolaisuuden elävää perintöä, mikä on aika hyvin siihen nähden, että peitsamolaisuus on kautta aikain ollut kuollutta.
DramaticQuestionMark.png
Tiesitkö, että...
Kari Peitsamon teologia lähtee siitä, että hänellä ei ole päätä? Kuvaannollisesti. Tätä kautta ei ole mitään kauppaopiston tyttöjen käännettäväksi. Monet tosin sanovat, että Peitsamon teologiassa ei ole häntääkään. Kuvaannollisesti.

Kari Juhani Valdemar "Siuron (pöly)pallopää" Peitsamo (s. 26. elokuuta 1957 Nokia) on suomalainen elämänmuoto ja niin pitkän linjan kulttuurivaikuttaja, että jo Pentti Saarikoski on aikoinaan ehtinyt harvinaisessa arviointikyvyn terästäytymispuuskassa ilmaista inhoavansa häntä. Joskus seitsemänkymmentäluvun viimeisinä vuosina Kari Peitsamo onnistui jotenkin vetoamaan levy-yhtiöön demolla kappaleesta "Kauppaopiston naiset", jonka sanoitus kuuluu: "Kauppaopiston naiset, ne todella kääntää mun pään / Kauppaopiston naiset, ne todella kääntää mun pään / Kauppaopiston naiset, ne todella kääntää mun pään" ja niin edelleen loputtomiin. Tuonaikaisen musiikkielämän on täytynyt olla todella mielenkiintoista. "Kauppaopiston naisista" Peitsamo sai ensimmäisen ja ainoan hittinsä ja Suomi sai itselleen musiikkimaailman Paavo Väyrysen.

Peitsamon jälki suomalaisessa avantgarderockmusiikkiperinteessä on niin syvä(ltä), että tuohon railoon horjahtaminen on muodostunut maneerinomaiseksi itse kullekin, joka on yrittänyt harjoittaa Suomessa hieman maanalaisempaa menoa. 60-luvun underground-liikkeen ponnisteluja saattoi vielä kutsua ponnisteluiksi, mutta peitsamolaisuuden myötä kaikenlaisesta pyrkimisestä on tullut halveksittavaa hapatusta: lähtökohta kuuluu, että puoliksi suunniteltu on jo tehty. Peitsamolainen levytyssessio ei vaadi valmisteluja tai välttämättä edes studiota. Joskus taustalla saattaa soittaa jokin jumpsuttelubändi, mutta Kari tulee toimeen pelkällä akustisella kitarallakin. Bändien hajoaminen parin keikan jälkeen kuuluu myös asiaan, sillä Karin on liki mahdotonta soittaa bändissä, johon kuuluu muitakin kuin Kari. Sävellyksestä riisutaan kaikki sellaiset kuulijan aivoja stimuloivat piirteet, joiden on totuttu ajattelemaan tekevän musiikinteosta ja -kuuntelusta mielekästä. Peitsamolaisuus on avantgardea eikä täten hairahdu vastaaviin laumasieluisiin arvioihin: monotonisuus ja hälläväliämentaliteetti ovat musiikinteossa suurimmat hyveet, oli sitten kyseessä koulupoikamainen rämyrokki (ilmaus, joka sopii tässä maailmassa kuvaamaan lähinnä Kari Peitsamon tekemää musiikkia) tai pelkkä kitarannäppäily. Oma tärkeä leimansa peitsamolaisuuteen tulee Karin sanoituksista, jotka kaihtavat kaikenlaisia laululyyrillisiä ansioita sekä sellaisen merkityksen kantamista, joka ei olisi yhdentekevä. Peitsamon kykyä tehdä surrealismista banaalia ja tunkkaista on hämmästelty.

2000-luvun mittaan Peitsamo on alkanut yhä näkyvämmin poliittiseksi eläimeksi, jonka ajatukset politiikasta ja uskonnosta ovat aivan yhtä laadukkaita kuin hänen musiikkinsa. Twitter typerine merkkirajoineen on sopiva paikka peitsamolaiselle minimalismille: Karille sopivin kansalaiskeskustelun väylä on sellainen, jossa ei voi käydä mitään keskustelua, sillä keskusteluhan voisi vaikka johtaa johonkin. Hän ei nimittäin halua kyetä muodostamaan sellaista poliittista näkemystä, jonka soveltaminen käytännössä onnistuisi mitenkään. Peitsamo on änkyrälinjan kommunisti, luultavasti ihan vilpittömästi sen vuoksi, että kommunismi on ideologia vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia toimia käytännössä. Koska Peitsamo on palikka vailla kykyä analyyttiseen ajatteluun, hän ei osaa muodostaa muita kuin äärimmäisen kritiikittömiä tai äärimmäisen kriittisiä mielipiteitä. Helsingin Sanomien 60-vuotisjuhlahaastattelussa Peitsamo kertoo iloinneensa Donald Trumpin vaalivoitosta, koska "hän [Trump] ei ole kapitalisti"[1]. Kuitenkin Peitsamo havaitsee kokoomuksen ja keskustan toimien olevan hyvinvointiyhteiskuntaa rapauttavia[2], vaikka Sipilän hallitus on operoinut kutakuinkin samoilla tavoin kuin Trumpin hallintokin, joskaan ei nyt sentään ihan yhtä tuhoisalla volyymillä. Peitsamon teologia kulkee sellaisia uria, että Jeesusta ei ole voinut olla olemassa, koska Jeesuksen on esitetty olleen John Lennonin tapainen humanisti[3], kun taas Kari Peitsamo ei ole humanisti vaan kristitty. Kyseessä ei missään nimessä ole järkevä ihminen.

Katso myös[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Oikeasti.
  2. Kommunismillahan ei ole ikinä ollut mitään tekemistä hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamisen kanssa, sillä vallankumouksessa hyvinvointiyhteiskunta pistetään kerralla säpäleiksi.
  3. Jostain syystä Peitsamo tykkää aina vetää esiin juuri Lennonin, tuon populaarikulttuuriheeroksistamme kaksinaamaisimman. Lennon kuuluu niihin, joita kohtaan Peitsamo ei osaa esittää kritiikkiä.