Kantele
Hikipedia
Kantele on Suomen kansallissoitin, joka valmistetaan perinteisesti hauen leukaluusta. Luonnonvalinnan vuoksi haukien koko kuitenkin pieneni niin, ettei sen leuan käyttäminen ollut enää taloudellisesti kannattavaa muihin kuin turisteille myytäviin mini-kanteleisiin. Nykyään kanteleet valmistetaan puusta tai moderniin tyyliin muovista. Soitto tapahtuu samaan tapaan kuin banjolla, eli rämpytetään niin nopeasti kun pysytään ja katsotaan mihin se riittää.
[muokkaa] Historiaa
Kantele eli vanhalla kielellä pölkkysitra keksittiin Suomen metsissä paremman soittimen puutteessa. Tiettävästi ensimmäistä kanteletta oli rakentamassa Joukahaisen Aino-sisko, joka vanhaa Väinämöistä karkuun juostessaan nappasi veljensä kokoamasta halkopinosta kohtuullisen kookkaan koivupöllin pitääkseen lähentelevän seniilin pervon loitolla. Myöhemmin hän purki siihen turhautumistaan miessukupuolen edustajiin ja hakkasi koivupölliä ensin kirveellä ja sitten taltalla, kun Joukahainen tarvitsi kirvestä välillä muihin tarkoituksiin. Tällä kanteleen aihiolla Aino-neito sitten kumautti Väinämöisen tainnuksiin ennen veteen joutumistaan. Toinnuttuaan Väinämöinen otti kanteleen, kiinnitti siihen suustaan pudonneita hampaita ja niihin tukun rähmäisiin käsiinsä tarttuneita Ainon hiuksia.
Vielä 1800-luvulla kanteletta soittivat pääasiassa miehet, mutta sähkökitaran keksimisen jälkeen soitin jäi heiltä suurimmalta osin pimentoon, johtuen siitä, että se oli hankala saada kuuluville tilutuksen lomasta. Tällöin naiset tarttuivat luudanvarren sijasta kanteleen varteen, ja osaltaan myös muistivat Ainon kanteleen käyttötarkoituksen humalaisia aviomiehiään sohvalle ajaessaan.
[muokkaa] Nykyään
Nykyään kanteleella on vankka asema kaikenlaisissa surkeissa soitinyhtyekokoonpanoissa, jahka soittajat edes muistavat moisen muinaismuiston olemassaoloa. Osittainen kiitos tästä johtuu osittain sähkökanteleen keksimiselle. Tavallisin soitinyhdistelmä lienee kantele ja huuliharppu, mutta kanteletta soitetaan myös hevibändeissä, ovatpa Metallican pojatkin viisikielisen sähkökanteleen "onnellisia" omistajia, vaikka tosiasiassa he käyttävät viisikielisiään lähinnä toistensa päiden paukuttamiseen. Yleensä kanteleella soitetaan kuitenkin bluesia, johon sen ääni sopiikin erinomaisesti.
