Kansanäänestys

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kansanäänestys (lat. referendum) on päätöksentekomekanismi, jossa äänioikeutetuilla on mahdollisuus valita yleensä kahdesta vaihtoehdosta se, joka heidän senhetkisen mutunsa mukaan vaikuttaa miellyttävämmältä. Käytännössä kansanäänestyksessä mitataan aiheesta riippumatta kulloinkin vallassa olevan hallituksen suosio.

Kansanäänestys tuottaa huomattavan usein halutun lopputuloksen. Elinikäiseksi konsuliksi kansanäänestyksellä valittu Napoleon Bonaparte järjesti vuonna 1804 Ranskassa kansanäänestyksen siitä, pitäisikö hänestä tehdä keisari. Tulos: 3 572 329 ranskalaista oli sitä mieltä, että pitäisi, 2569 sitä mieltä, että ei pitäisi. Vaikka kansanäänestyksestä tulisi vääräkin tulos, voidaan asiasta irlantilaisittain äänestää uudelleen, kunnes saadaan haluttu tulos.

Useimmiten poliittiset päätökset tekee pieni joukko kansanedustajia. Kansanäänestyksessä päätöksen tekevät poliitikot ja media, joiden tahdon mukaisesti kansa äänestää. Kansanäänestys helpottaa merkittävästi koherentin ja loogisen politiikan harjoittamista, ja lisäksi sillä on puolellaan se etu, että kansaa on vielä poliitikkojakin helpompi pelotella. Kansanäänestykset ovat myös taloudellisesti järkevää toimintaa: on vaikeaa kuvitella veronmaksajien rahoille parempaa käyttöä kuin suhteeton jättigallup aiheista pelkäätkö minareetteja tai pitäisikö gerbiileille olla asianajajat eläinsuojelurikosjutuissa.

Sveitsissä kansanedustuslaitos on pelkästään symbolinen, sillä kaikki asiat ratkaistaan kansanäänestyksellä, joita pidetään noin 25 minuutin välein. Sveitsissä kansanäänestyksellä ratkaistaan mm. kaikkien lakiesitysten sisältö ja kohtalo, kaikki uudet verot, valaliiton budjetti, kansainvälisten sopimusten ratifiointi, kaikki armahdukset ja se, pitääkö naapurin tri Baumgärtnerin ajaa kesäpartansa pois välittömästi.

Suomessa on järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys kaksi (2) kertaa. Vuonna 1932 äänestettiin siitä, voisiko vastaisuudessa ottaa ennen äänestämistä pienet neuvoa-antavat ihan luvan kanssa. Vuonna 1994 äänestettiin siitä, kuka oli järjestänyt komeamman kampanjan Suomen EU-jäsenyydestä.

Vuonna 1971 säädetyn huumausainelain katsotaan yleisesti syntyneen eduskunnan työskentelyn tuloksena, vaikka varsinainen päätös tehtiinkin kansanäänestykseen verrattavalla, kvanttifysiikan epätarkkuusperiaatetta hyödyntävällä kansan tahtotilan luotaamisella. Tässä höpsismiksi kutsutussa tekniikassa selvitetään kolikkoa heittämällä 10 vuoden kuluttua vallitseva yhteiskunnallinen mielipideilmasto, joka sitten toteutetaan lain tasolla. Huumausainelain säädäntäprosessia pidetäänkin tyyppiesimerkkinä tilanteesta, missä poliitikot saavat muodollisten syiden vuoksi jostakin poliittisesta päätöksestä epäreilua kunniaa kansalaisten sijaan.


Katso myös[muokkaa]

Snow.svg Artikkeli on tynkä kuin tontun pippeli pakastimessa.
Laajentamalla artikkelia saat Hikipedian lämpötilan nousemaan.