Kansalaissota

Hikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suositeltu1.png

Star.svg
Tämä artikkeli on jostain käsittämättömästä syystä suositeltu sivu.
Pelin kansitaidetta.
Command & Conquer: Kansalaissota on historiallisia suurpelejä tuottavan Tokoi-senaatit Oy:n ja Työväen Järjestyskaarti ky:n yhteistyössä kehittämä toimintastrategiapeli PC:lle. C&C: Kansalaissodassa pelaaja valitsee yhden kahdesta pelattavasta kansasta, punaiset tai valkoiset, ja pelaa tällä läpi kolmiosaisen kampanjan. Peli on täysin lineaarinen, mutta osapuolet ovat kiitettävän erilaisia, joten peli pitää otteessaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Pelaaminen

Peli koostuu kolmesta osiosta. Peli alkaa maailmanpolitiikkaosuudella, jossa määritellään taisteluissa käytettävissä olevat resurssit. Tämän jälkeen siirrytään perinteisen tukikohdan rakentamiseen ja vastustajan massajyräämiseen. Pelin viimeinen vaihe on jälkipyykki, jossa pelaajan on pyöritettävä menestyksellisesti omaa vankileiriä. Osio yhdistää kekseliäästi Theme Parkin ja Transport Tycoonin parhaimmat puolet salakähmäisiin joukkohautoihin. Loppuosa on jo yksistään riittävä syy pelin hankkimiselle.

Resurssien keruu on osa pelissä pärjäämistä. Valkoisten pääresursseja ovat maallinen valta, klerikaalinen valta, torpparien lukumäärä ja alistettujen tehdastyöläisten lukumäärä. Jokaisesta ilman oikeudenkäyntiä teloitetusta saa bonusta. Punaisten avainresursseja ovat kapitalistien veri, marxilaisen vastakkainasettelun indeksi ja suolissa kurnivan nälän määrä. Besorkattujen kartanoiden määrän ylittäessä 100 kpl avautuu mahdollisuus kehittää kansainvälinen politiinen läpimurto -teknologia. Saksalaisten avainresurssi on Sauerkraut.

[muokkaa] Politiikkaa

Valkoisten politiikkaosio pyllyllään: Senaatin suosio laskee, kassa näyttää kohta nollaa, työläisille ei ole ruokaa ja kaiken lisäksi tekoäly arpoi ikävän satunnaistapahtuman.

C&C: Kansalaissota alkaa politiikkaosiolla, jossa pelaajan on pidettävä rahoitusta (lue: aseita) tarjoavat tukijamaat tyytyväisinä. Politiikkaosio on pelin heikoin lenkki, mutta onneksi se on nopeasti ohi. Politikoinnin hallinta on hieman erilaista riippuen siitä, pelaako punaisilla vai valkoisilla.

Punaisilla tärkeintä (ja tylsintä) on klikkailla hiirellä kartan tehtaita ja torppia, jolloin työläiset lisääntyvät. Kun työläisten määrä lisääntyy, kasvaa Torppari lukee Marxia -tapahtuman ilmestymistodennäköisyys. Kun Marxia lukeneita on riittävä määrä, mahdollistuu ammattiyhdistysliikkeen perustaminen. Ammattiyhdistysliikkeen perustamisen jälkeen pelaajan vaihtoehdot kasvavat, kun Veturinkuljettaja Lenin -erikoistapahtuma avaa käyttöliittymään sivupalkin, josta voi rakennella työläisten määrästä riippuen erikokoisia lakkoja ja marsseja. Torppien pihamaille voi pystyttää punalippuja, jotka lisäävät työläisten intoa vallankumoukseen. Kun kartta on tarpeeksi punainen, Venäjä tarjoaa pelaajalle aseapua ja tämä voi perustaa punakaarteja pelin kakkososiota varten. Vastavoimana toimivat valkoiset porvarit ja papit, jotka koettavat tarjota työläisille ehkäisyvälineitä sekä poistaa punalippuja tehtaista ja torpista.

Valkoisten osio on kinkkisempi, sillä peli alkaa suoraan vallankumouksen kynnykseltä. Pelaaja voi koettaa suitsia kehitystä tilaamalla tsaarilta erilaisia manifesteja, joiden vaikutus ilmeisesti tuotetaan satunnaisgeneraattorilla. Manifesteja voi anella kuukauden välein, mutta jostain syystä alkuvuodesta tilatut manifestit pahentavat johdonmukaisesti pelaajan tilannetta, kun taas loppuvuodesta tilatut parantavat. Kyseessä lienee bugi, joka toivottavasti korjataan kaupalliseen versioon. Koska tilanne kärjistyy joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, jää pelaajan harteille konfliktin lieventäminen. Tämä tapahtuu hankkimalla työväestölle viljaa ja porvareille aseita. Tämän lisäksi pelaaja voi lähetellä Saksan keisarikunnalle avunpyyntöjä, mikä vähentää Venäjän tukea punaisille pelin kakkosvaiheessa. Dialogia saksalaisbotin kanssa on ärsyttävä käydä, sillä se tunnistaa ainoastaan ilmaukset feuer, hilfe ja lederhosen.

Valkoisen pelaajan haasteena toimii Demokratia - Säätyvalta -akseli, joka kallistuu pelaajan tekojen seurauksena jompaan kumpaan suuntaan. Mikäli demokratia painottuu liikaa, pelaaja menettää porvariston, papiston ja talollisten tuen. Mikäli säätyvalta painottuu liikaa, vastapuoli saa käyttöönsä aggressiivinen suurlakko -teknologian, jonka avulla peli siirtyy kakkosvaiheeseen ennen Suomen itsenäistymistä. Tällöin valkoinen pelaaja menettää sekä jääkärit että Saksan Itämeren divisioonan yksiköt.

[muokkaa] Rauhan työkalut

Pelin kakkosvaihe on perinteistä rakenna & rusenna -höttöä. Poikkeuksena on, että tukikohtia ei rakenneta vaan valmiita tuotantorakennuksia ja kaupunkeja vallataan. Tehtävät rakentuvat erilaisille kartoille, joista tärkeimmät ovat Tampere, Viipuri ja Riihimäki. Tavallisessa kärhämässä ammuskellaan ilmaan ja marssitaan pitkin katuja ja toivotaan, että tekoäly lähtee lipettiin. Taistelun osapuolten yksiköt ovat mukavan erilaisia:

[muokkaa] Punaiset

Punainen pelaaja hätää kärsimässä Länkipohjassa.

Punaisilla suurimmiksi haasteiksi muodostuvat aseistuksen hankkiminen ja torpparien mikromanagerointi. Mikäli pelaaja ei ole jatkuvasti läsnä, on iloisilla punanutuilla tapana lähteä lipettiin ympäri metsiä.

[muokkaa] Valkoiset

[muokkaa] Yhteiset yksiköt

Mannerheimin saaminen punaisten puolelle on kinkkistä puuhaa.

[muokkaa] Kenttäoikeus Tycoon

Tampereella

Piristävä uutuus on pelin loppupää, jossa varsinaiset sotatoimet ovat päättyneet ja pelaaja saa johdettavakseen vankileirin. Valittavana ovat Tammisaari, Lahti, Suomenlinna ja Hämeenlinna. Vankileiritehtävät ovat kinkkisiä, sillä tasapainoilu rajoitettujen ruokavarojen ja joukkohautojen täytön välillä on hankalaa. Liian suuret ruokakustannukset aiheuttavat vararikon, mutta liian suuret joukkohaudat taas lisäävät Huhtiniemi-kerrointa, mikä saattaa aiheuttaa lopun pistelaskussa ikäviä yllätyksiä. Valkoisten vankileiritehtävät helpottuvat, jos rahoittajavaltio Saksan pitää tyytyväisenä, mikä mahdollistaa mm. kaasukammioiden rakentamisen. Nämä erikoisrakennukset pienentävät joukkohautojen tarvetta, mutta tuovat lopun pistelaskussa ison miinuksen, mikäli niitä ei saa tehokkaaseen käyttöön.

Punaisilla leirin ylläpitäminen on hankalampaa, mutta heillä Huhtiniemi-kerroin on pienempi, mikäli pelaaja on pystyttänyt Suomeen tarpeeksi Leninin patsaita muun kampanjan aikana. Punaiset saavat erikseen lisäpisteitä jokaisesta oman perheenjäsenensä teloittavasta kaartilaisesta. Vankileiritehtävissä taisteluyksikköjen käyttö rajoittuu lähinnä yksittäisten aitoja pitkin kiipeilevien ammuntaan. Pääpaino on leirin tehokkaalla hallinnoimisella.

Vankileiriosion jälkeen pelissä suoritetaan pistelasku, jossa huomioidaan kertoimet, kuten pelaajan tuottaman terrorin määrä, ja verrataan niitä ruumisten hävittämistehokkuuteen. Mikäli vallanvaihto on tarpeeksi verinen, pelaaja julistetaan voittajaksi ja seuraa pieni loppuanimaatio. Punaisten animaatiossa Mannerheim kävelee verisissä pääkallokasoissa sirppi kädessään ja kohottaa lopuksi katseensa idästä hiljalleen nousevaan aurinkoon. Valkoisten animaatiossa näytetään leipäjonoja ja 60-luvun nukkumalähiöitä ja taustalla soi Martti Servon Mikä on kun ei taidot riitä? Lopuksi kuvaan tulee Jyrki Kataisen näyttöruudun molempiin reunoihin leviävä virnistys.
Punaiset yrittävät epätoivoisesti vapauttaa vankejaan Fellmannin pellolta.

[muokkaa] Vinkkejä

Seuraavat vihjeet ovat otteita Tokoi-senaatit Oy:n julkaisemasta virallisesta strategiaoppaasta:

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä