Kansainliitto
Hikipedia
Kansainliitto perustettiin pitämään kirjaa voittajavaltioiden keskinäisestä ranking-listasta ja kertomaan ranskalaisille, että olisivat jo hiljaa. Kansainliiton käyttämä pisteytysmalli on yksinkertainen: joukkue tai valtio saa pisteitä voittamalla sodan. Tasatilanteessa eniten tappoja tehnyt valtio voittaa. Mikäli nämäkin menevät tasan, ratkaistaan erän voittaja palopommitettujen kulttuurikohteiden määrällä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Joukkueet
Kansainliiton kisailuihin otti vakituisesti osaa 28 valtiota. Näiden lisäksi 35 oli mukana silloin tällöin vain osan kaudesta. Mukana olivat lähes poikkeuksetta kaikki maapallon sotilasmahdit, paitsi koko organisaation perustaja Yhdysvallat. Syynä tähän oli, että kansainliiton suurimmat turnaukset käytiin kaukana Euroopassa ja yhdysvaltalaisia joukkueita oli hankala motivoida niin pitkille kilpailumatkoille. Kansainliiton uran loppupuolella Yhdysvallatkin aktivoitui nähtyään toisen maailmansodan valtaisan suosion ja markkina-arvon. Amerikkalaiset ottivat osaa viimeisiin taistoihin ja kuittasivat muiden harmiksi lopulta voiton koko turnauksesta.
Jokainen valtio sai varustaa joukkueensa niin monella sotilaalla, lentokoneella, sota-aluksella, panssarivaunulla tai tuhoa kylvävällä härvelillä kuin sai kokoon haalittua. Jos jollakin maalla oli erityisen iso joukkue, se sai urheiluhengen tarttumaan helposti myös naapurimaihin, ja tiedossa oli entistä parempi kilpa.
[muokkaa] Historia
Idea Kansainliiton tapaisen sotilasurheilun kattojärjestön perustamisesta heräsi ensimmäisen maailmansodan juoksuhautojen täyttyessä liejusta. Kamppailun eteen oli nähty vuositolkulla vaivaa, ja siksi etenkin Iso-Britannian ulkoministeri Edward Greyta ja Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonia kyrsi, ettei kukaan laskenut pisteitä. Ympärysvallat olivat pistäneet keskusvallat matalaksi, mutta koko touhusta ei jäänyt käteen mitään. Ei mitalia tai edes kunniakirjaa. Niinpä käänteentekevässä uudistuksessa maailmansotien pääsarja erotettiin paikallisista pikkukahakoista, ja molempia valvomaan perustettiin Kansainliitto. Kiitoksena perustamisesta Wilsonille myönnettiin maailmansotasarjan ensimmäiset kuusi pistettä.
[muokkaa] Wilsonin pistesaalis
Wilson keräsi pisteet toteuttamalla seuraavat Kansainliiton yhteen pisteeseen oikeuttavat toimet.
- Ansioitunut häviäjävaltioiden nöyryytys, joka takaa entistä kiivaamman vastuksen seuraavalla kaudella.
- Venäjän huonon sotamenestyksen alleviivaus. Kyllä iso poika kestää.[1]
- Hillitön määrä suojatulleja, jotta kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse laittaa tuotteidensa hinta kuin 400 % kansallisia tuotteita korkeammalle.
- Talouden painopisteen hinaaminen kotiin päin.
- Kansainliiton perustaminen.[2]
- Täysi valmistautuminen seuraavaan kilpailukauteen.
[muokkaa] Versailles'n sopimus
Kun Wilson oli napannut muiden nenän edestä pisteensä, heräsi eurooppalaisissa epäluuloja. Suurimpana huolena oli, että Wilson ei ollut kysellyt muilta tarpeeksi sääntöjä laatiessaan. Niinpä Ranska, Iso-Britannia ja Italia (paraskin hännystelijä) alkoivat vaatia pistetilinsä avaamista. Sääntöjä mietittiin uudelleen Pariisissa hienoissa kemuissa, joissa saksalaisille ei suostuttu tarjoilemaan. Venäjää taas ei ollut edes kutsuttu heidän railakoiden juomatapojensa ansiosta. Kokous päättyi Wilsonin marssiessa vihaisena ulos ja huutaen: "Pitäkää perkele pisteenne, mutta minua ette tässä urheiluseurassa enää näe!" Wilsonin uhkaus piti, ja amerikkalaiset jättäytyivät Kansainliiton ulkopuolelle.
[muokkaa] Hitler ja kielletyt aineet
- Pääartikkeli: Adolf Hitler
Kansainliiton pelitapahtumat saivat aivan uuden luonteen, kun Saksan joukkue palkkasi 30-luvulla itselleen uuden managerin, Adolf Hitlerin. Saksan joukkue oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen huonossa jamassa. Tarvittiin uusia ja tuoreita ideoita, joiden avulla Saksa pääsisi jälleen kamppailuun pistetilinsä kääntämisestä plussan puolelle. Kokematon mutta sitäkin vannoutuneempi joukkueurheilija Hitler oli oikea mies hommaan.
Hitlerin valmennus ja valtiopäivätalo eivät ottaneet aluksi tulta alleen, sillä Saksan joukkueen johtajana toimi ensimmäisen maailmansodan veteraani ja ykköshyökkääjä Paul von Hindenburg. Nuori Hitler vetosi erityisesti köyhtyneeseen keskiluokkaan luvatessaan järjestää kaikille halukkaille riittävästi peliaikaa. Hitlerin ei tarvinnutkaan piirustaa fläppitauluunsa kuin pari vuotta, kun hän oli jo koko saksalaisen urheilutoiminnan pääsihteeri.
Hitlerin valmennustyyli herätti kuitenkin arvostelua Kansainliiton kurinpitolautakunnassa, sillä Hitler halusi kantaa valmentamisen päävastuun yksin, kuuntelematta muiden neuvoja. Hitlerin tiedettiin käyttävän plasmalaajentajia ja aluevaatimuksia päämäärien saavuttamiseksi, mutta hänen esittelemänsä kuntoiluohjelma näytti Kansainliiton tuomareista niin viattomalta, että Hitlerille myönnettiin tuhannen vuoden rajoittamaton jatkoaika valmennustehtävissä.
[muokkaa] Toinen maailmansota
- Pääartikkeli: toinen maailmansota
Toinen maailmansota oli Kansainliiton järjestämistä sarjaturnauksista suurin. Sen lanseeraamista auttoi monien maiden kateus Wilsonin ja brittien kuuden pisteen etumatkaa kohtaan.
[muokkaa] Alkukausi
Varsinaisten kisojen alkajaisiksi järjestettiin muutamia lämmittelyotteluita, joissa joukkueet hioivat pelityylejään. Espanjan joukkue rasitti itsensä kuitenkin jo alkuvaiheessa siihen pisteeseen, että ei kyennyt enää osallistumaan varsinaiseen ottelusarjaan. Muita lämmittelypelejä käytiin mm. Italian ja Algerian välillä (10–0). Saksa järjesti omat ystävyyskilpailunsa Itävallan ja Reininmaan stadioneilla. Ranskalaisten suureksi harmiksi Saksa vei molemmat matsit 12–0. Viimeinen lämmittelykierros käytiin Saksan ja Tšekkoslovakian välillä, mutta kamppailu keskeytyi toisella puoliajalla Yhdysvaltain ja Iso-Britannian valmentajien jättämään protestiin, jossa väitettiin tšekkien pelaavan kuin nynneröt.
Neuvostoliitto myöhästyi alkulämmittelyistä jonkin verran, mutta sitäkin jännittyneemmin seurattiin, myönnettäisiinkö Japanille osallistumislisenssiä lainkaan. Kansainliiton toimistossa ei nimittäin oltu hyvillään Japanin varaslähdöstä Mantšuriassa. Kiinan joukkueen protestista huolimatta Japani sai osallistua kamppailuun, kun maailmansodan myyminen aasialaisille tv-kanaville olisi muuten ollut kotijoukkueiden puutteen takia hankalaa.
[muokkaa] Tärkeimmät ottelut
[muokkaa] Taistelu Britanniasta
Pisteet: 10–9 briteille
Ottelu käytiin pääasiassa Iso-Britannian ja Saksan joukkueiden välillä. Saksalaisten taktiikkana oli syöttää palloa jatkuvasti katsojien niskaan, mutta se ei tuottanut pelaajaylivoimasta huolimatta tulosta edes Lontoossa, jossa katsomot olivat tiheässä. Niinpä brittien RAF-kentällinen pelasi pitkäksi venyneessä matsissa lopulta Saksan kentälliset uuvuksiin.
[muokkaa] Dunkerque
Pisteet 10–3 Saksalle
Peli oli jälleen tiukka, mutta saksalaisten tehokkaiden taktiikoiden ansiosta liittoutuneiden oli evakuoitava joukkueensa kentältä. Vaikka Churchill kuittasikin matsista omien sanojensa mukaan "moraalisen voittajan tittelin" meni ottelu pussitusten perusteella saksalaisille. Tosin englantilaiset pitävät taistelua yhä tänäkin päivänä "torjuntavoittona".
[muokkaa] Stalingrad
Pisteet 3–2 Neuvostoliitolle
Stalingradin taistelu ei ollut mikään yleisömenestys. Jatkuvat sääntörikkeet, huono sää ja katsomoiden puute ja hajoaminen pelin kuluessa karkottivat median paikalta. Vaikka pelaajia oli kenttä täynnä, ei ottelussa nähty savun ja pölyn takia juuri yllätyksiä. Pitkäveteinen mutapallo päättyi loppujen lopuksi Neuvostoliiton hyväksi lähinnä siksi, että katsomosta otettiin sitä mukaa lisää pelaajia, kun entiset olivat väsähtäneet.
[muokkaa] El Alamein
Pisteet 5-4 briteille
El Alameinin ottelu pelattiin Egyptissä keskellä autiomaata. Tämä stadion osoittautui saksalaisten kapteenin Erwin Rommelin sanoin "taktikon paratiisiksi ja huollon helvetiksi", ja lopulta liikkuvammat ja aloitteen itselleen riistäneet britit voittivatkin ottelun. Saksalaisilta petti huolto, ja vaihtopenkiltä peliin siirretyt britit ratkaisivat ottelun brittien hyväksi. Brittikapteeni Bernard Montgomery totesi, että tämä ei ehkä ole loppu, eikä edes lopun alku, mutta varmuudella se oli alun loppu, mutta Saksan haaveet Afrikan sarjan mestaruudesta vajosivat jonnekin El Alameinin hiekkaan.
[muokkaa] Midway
Pisteet 7–3 Yhdysvalloille
Midwayn taistelu käytiin laivanupotuksena Tyynellä valtamerellä Japanin ja Yhdysvaltojen joukkueiden välillä. Peli kääntyi yhdysvaltalaisten voitoksi, sillä japanilaiset lipsauttivat ruudukkoaan vahingossa vastustajan nähtäville, jolloin lentotukialusten löytäminen ruuduista B5, F7 ja H2 ei ollut temppu eikä mikään. Lisäksi japanilaiset eivät merkinneet kokeilemiaan ruutuja ylös vaan testasivat esimerkiksi G9:ää ainakin kolmesti.
[muokkaa] Normandian maihinnousu
Pisteet 10–0 liittoutuneille
Normandian maihinnousu oli Yhdysvaltojen yksinään järjestämä suurottelu, jonka avulla he palasivat lajin pariin, näyttivät muulle maailmalle kaapin paikan ja voittivat koko toisen maailmansodan lähes yksinään. Muutamia irtopisteitä jaettiin Neuvostoliitolle ja pari taisi mennä myös briteille.
[muokkaa] Kansainliiton loppu
Kun Yhdysvallat oli voittanut molemmat suurkisat, Kansainliitto hajotettiin vuonna 1946, koska muita maita ei enää huvittanut uhrata resursseja kilpailuihin, joissa USA aina voitti. Kansainliiton tilalle perustettiin Yhdistyneet kansakunnat -niminen voittajavaltioiden kabinetti, jonka harteille jäi pienempimuotoisten sotataitokamppailuiden valvonta ja pisteytys. YK on tervetullut uudistus, sillä nyt suurvallat voivat julistaa harjoitusotteluita sopiviksi katsomiaan maita kohtaan ilman, että siihen täytyy kysyä lupaa kansainväliseltä yhteisöltä, kuten Kansainliiton organisointikaudella vielä täytyi.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Johti myöhemmin, kuten koulukiusaus yleensä, ilmiöön nimeltä Neuvostoliitto ja vielä myöhemmin pakkaskauteen nimeltä kylmä sota.
- ↑ Paradoksaalista, mutta pisteiden arvoista kuitenkin.
