Kampiliira

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kampiliira, jolla on myös paljon puhuva lempinimi pirunviulu, on yksi niitä keskiaikaisia instrumenttejä, joiden toivoisi olevan ns. katoavaa kansanperinnettä. Kampiliiiran ääni nimittäin on sekä epävireinen että erittäin kova, eikä sillä ole englanniksi turhaan onomatopoeettista nimeä hurdy-gurdy.

Kampiliira on pohjimmiltaan laatikko, jossa on iso resonanssikammio ja johon on pingotettu yhdestä neljään melodiakieltä sekä epälukuinen määrä resonanssikieliä (borduunakieliä), jotka soittavat urkupistettä. Kielien alla poikittain on pyörivä kiekko, joka pyöriessään kihnuttaa melodiakieliä viulun jousen tavoin niin, että kiekon hankauspinnan hinkatessa kieliin syntyy meteliä. Kiekon akseliin on kiinitetty toiseen päähän kampi. Melodiakielet ovat onneksi piilossa resonanssikammion päällä olevassa näppäimistökopassa, jossa on näppäimistö. Näppäimiä painamalla se lyhentää kielen soivaa osuutta ja saa aikaan nuotteja vastaavia värähtelytaajuuksia. Tai sitten ei.

Kampiliiraa soitetaan nimensä mukaisesti veivaamalla kammesta. Toisella kädellä painellaan näppäimiä. Lopputuloksena on sanoinkuvaamaton kakofonia, joka muistuttaa erehdyttävästi epävireisen Gibson Les Paulin ja humalaisen urkurin aikaansaamaa esitystä Doorsin kappaleen "Light My Fire" alkusoolosta. Kampiliirassa nimittäin on mahdotonta saada säveltä katkeamaan, joten sävel jatkuu yhtäjaksoisena - vain nuotit vaihtuvat, jos ovat vaihtuakseen.

Väitetään, että Hamelnin pillipiipari olisi tosiasiallisesti käyttänyt kampiliiraa soittimenaan. Varmaa on kuitenkin, että kampiliira sopii aivan yhtä hyvin rotantappoon kuin säkkipillikin.