Kalle Päätalo
Kalle Päätalo (1919–2000) oli alunpitäen Kalle Päälato, mutta jossakin vaiheessa hänestä paremmin asioista perillä olevat ehdottivat sukunimen muuttamista Päätaloksi, koska se yleisen käsityksen mukaan kuulostaa hienommalta. Todennäköisesti Kalle Päätalo on salanimi, jonka kirjailija varasti 1980-luvun alussa silloin tuntemattomalta joensuulaiselta punkbändiltä. Myöhemmin tämä seikka oli paljastua bändin olemassaolon tultua julkisuuteen dokumenttielokuvan "Pitkä kuuma kesä" myötä lähes 20 vuotta myöhemmin. Päätalon kustantaja painosti kuitenkin elokuvan käsikirjoittajan muuttamaan tarinan siten, että bändi olisikin ominut nimen kirjailijalta. Tätä virheellistä käsitystä monet elokuvan nähneet pitävät totena.
Harjoitus tekee metsurin
Kalle Päätalo piti tärkeimpänä saavutuksenaan oppia sahaamaan ja pilkkomaan. Tähän hänet auttoivat sekä saha että kirves. Kalle Päätalo ei ollut homo, mikä lienee myöskin paikallaan tässä yhteydessä mainita. Kalle Päätalo syntyi ja kasvoi ilottomassa ympäristössä, mikä tarkoittaa, ettei nauraa saanut ja hauskanpito yleensäkin oli luvatonta. Nuori Kalle uhmasi sankarillisesti paikallisen elämän lainalaisuuksia ja koulutti itsensä sekä lukemaan, laskemaan että kirjoittamaan. Kirjoittaminen jäi hänellä tosin päälle, joten kymmeniätuhansia sivuja ylimääräistä tekstiä sai lukija kuin lukija kaupantekijäisiksi. Päätalon kirjoja pelkästä mielenkiinnosta tavaillut kansanosa on uusiokäyttänyt kirjat omakotitalojensa yläpohjan eristemateriaalina, koska pelkän uteliaisuus- ja tirkistelyvietin tyydyttämiseen ei olla tarvittu kuin yksi lukukerta, jos sitäkään.
Päätalo ennen
Kalle Päätalo oli kekkoslaisen ajanjakson tärkeimpiä omatunnon tulkkeja ja tunne-elämän kansankielelle kääntäjiä. 60-70-lukujen suomettuneessa ilmapiirissä Päätalon teksteillä oli ilmeinen tilaus, koska ne kuvasivat aikaa sotien jälkeen ja niitä ennen. Kulttuurin luominen jälkikäteen ajassa seudulle, jossa sitä ei ole olemassa, on tekijälleen taloudellisesti useimmiten hyvinkin palkitsevaa. Tämän tosiseikan ymmärtäminen oli Kalle Päätalon taloudellisen menestymisen perusta.
Päätalo nyt
Miljoona kirjoitettua sivua ovat edelleen hutkijoiden vapaasti käytettävissä kirjastoissa ja peräkamareissa sekä ullakoilla. Painoksia on otettu runsaasti, sillä aina 1980-luvun alkuun asti määrättiin laissa, että 50-vuotislahjaksi tuli Suomen kansalaiselle antaa vähintään yksi Päätalon romaani. Nykyisin ajanpyörä on kääntynyt, ja Päätalon romaanien levittäminen perhejuhlissa (tai muutenkin) on kriminalisoitu. Tämä on vaikeuttanut Päätalon proosan kierrätystä ja aiheuttanut merkittäviä ympäristö- ja tylsyysongelmia tietyissä kotitalouksissa.
Päätalo tulevaisuudessa
Päätalon kilosivut ovat vielä salaisia. Ne ovat kustantajan arkistossa ja käsittävät alkuperäisteosten käsikirjoitukset lyhentämättöminä. Auta armias! Väitetään niiden olevan useimmiten täysin lukemattomia, joista lienee joskus hamassa jatkossa luvassa kirjakokoelma Kalle Päätalon lukemattomat teokset.
Tuotanto
Kolean maan loputon sarja
- Timpureita ja hinureita telineillä keleillä kuin keleillä
- Kolea maa
- Selkokielistä kansaa
- Muuttunut selkokieli
- Mustan lumen latu
- Ennen ruskaa pakkasessa
- Köyhän miehen syksy
- Viimeinen savolainen
- Jääkairan vääntäjä
Iijoen päättymätön sarja (täydennysosat päivittävät edelleen sarjan ajantasaisuuden)
- Huonemiehen koira
- Poikamiehen huone
- Padottu sähkövirta
- Kunnolliset jauhokaljat
- Täysi tunti rauhassa
- Nuoruuden hairahdukset
- Loimulohien aikaan
- Ahdistettu maalainen
- Liukumiinoitettu rauha
- Ukkosta Äänisellä
- Leikkejä laulumailla
- Ensimmäinen sukupuolitautini laveasti kuvattuna
- Avioliitto ja toinen sukupuolitautini laveasti kuvattuna
- Pohjimmaisena ponnistaen
- Narttua näyttämässä
- Nouseva maahinen
- Raskaat päivät
- Pyynikin rimmellä
- Reissut yössä
- Iijokeen kustu?
- Muuttunut selkokieli
- Epätietoisuuden talvikeli
- Murto patotyömaallani
- Uusi kierros alusta, aika ehkä lopettaa
ja lisää seikkailuja on tulossa