Kalkkuna

Hikipedia

Kalkkuna
HYI!!
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eurajoki, Pattijoki Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Cordita Alajakso: Selkärankaiset Verboten Luokka: Linnut Avis Lahko: Kanalinnut Gulliformes

Talviasuinen pulu bongattuna Näsijärven jäältä helmikuussa 2007.

Tässä hyvin lajiaan edustava, terve ja roteva venäläispuluyksilö.

Harvinainen savolainen maatiaiskissa.

Kuvassa vähälihainen Iso-Britannian nahkakalkkuna. Useat kalkkunatuntijat pitävät tämän tyyppisiä lajihaaroja ainoina oikeina kalkkunoina, mutta yleisesti kalkkunoiden sukuun nykyään lasketaan kuuluvan myös huomattavasti isokokoisemmat linnut. Kuvasta ei näy, kuinka tämän lajihaaran heltaston muodostavat n. 20 cm leuan alta alkavat kaksi nahkalärpäkettä, pituudeltaan yleisesti 12 – 45 cm.

Onnekas lintuharrastaja saattaa törmätä näinkin edustavaan puluparveen. Kuva Seinäjoen Anttilan pysäköintipaikalta lokakuulta 2007.

Kalkkunaparvi tavattuna Kihniön Agrimarketin pihalta kesällä 2003. Runsas heltoitus on lajille tyypillinen piirre, joskin vaihtelu on lajin sisällä suurta.

Kalkkuna yrittää ahdistettaessa usein piiloutua itselleen mahdollisimman pieniin tiloihin, kuten vaatekomeroihin ja siiloihin. Vaikka kalkkunaa ei nykylain mukaan saa tappaa Suomessa kuin poikkeusluvalla, on näinkin vaarallisen isokokoisen yksilön kohdalla suositeltavaa nukuttaa lintu ja siirtää se ihmisasutuksen ulkopuolisille erämaa-alueille, josta se lentokyvyttömänä harvoin osaa palata. Kuva: Keijo Varvi/Virtain metsästäjät ry.

Tyypillinen thaimaalainen kullihaukkayksilö luonnollisessa ympäristössään.

Kuvassa näkyy nykyisin valitettavan tyypillinen tilanne, jossa onneton mies jäi varomattomuuttaan kalkkunan alle eikä selvinnyt hengissä. Vastaavissa tapauksissa on hyvä tietää, että suku voi hakea kalkkunavahingoista korvausta maa- ja metsatalousministeriön tarkoitukseen varaamista varoista, joita on budjetoitu Suomessa vuodesta 1994. Viime vuonna (2007) korvauksia maksettiin yhteensä n. 3,6 miljardia euroa, ja summa on tasaisessa kasvussa. Kuva: Kouvolan poliisin arkistot.

Kuvassa soidinasuinen Amerikanrumakalkkuna. Tämä rengastettu yksilö tavattiin Puolasta, Krakovan takametsistä, minne se oli siirretty Pariisista, minne tämän lajihaaran yksilöt usein suuntaavat muuttomatkojaan. Kalkkunan rengastaminen sinänsä on erittäin harvinaista toimenpiteen sisältämien fataalien riskien takia.

Kaksi nuorehkoa saalistavaa Kanadankalkkunaa. Heltasto on tässä iässä vielä kehittymätöntä, mutta muu lajityypillinen tunnusmerkistö on näkyvissä. Saalistava kalkkuna paljastaa aina hampaansa. Saalistavan kalkkunakaksikon kuvaaminen näin läheltä on yleisesti ottaen erittäin vaarallista, mutta tässä tapauksessa kuvaaja on asettunut viisaasti panssarilasin taakse. Huomaa, kuinka toinen yksilö kull saaliinhimossaan yrittää avata turvalasia.

Kalkkuna on kömpelö ja isokokoinen lintu, jonka usein voi tunnistaa jonkin verran^[1] leuan alapuolella riippuvista heltoista.

Tunnistaminen

Kalkkunasta erikoisen tekee lintumaailmassa se, että - harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta - kalkkuna esiintyy ihmissilmälle vain aamuisin tai alkuillasta. Kalkkuna ei ole juuri millään tavalla sukua pululle^[2], vaan ne erottaa nimenomaisesti toisistaan juuri esiintymisaika. Yleistä on, että kun viet eläinystävänä illalla pulun kotiisi hoitoon, on aamulla asunnossasi kalkkuna^[3]. Tällöin kalkkunasta^[4] eroon pääseminen saattaa tuottaa vaikeuksia ja olla hyvinkin vaarallista. Sopivinta lienee, että turvallisuussyistä poistut itse asunnosta ennen kuin kalkkuna^[5] herää. Jos kätesi on jäänyt nukkuvan kalkkunan alle, on ihan normaalia ja suositeltavaakin purra itse käsi irti. Tämä siis pakoon pääsyn varmistamiseksi^[6].

Usein on myös todistettavasti tapahtunut, että alkuillasta on nähty kalkkunoiden joukkoinvaasio, erityisesti ihmisten suosimissa nestetankkauspaikoissa. Kuitenkin, nesteen nauttimisen yhteydessä on myös havaittu useiden todistajien voimin, että kalkkunat vähenevät silmin havaittavissa olevin määrin ja tilalle tulee puluja. Ilmiön mystisluonteisuutta kuvaa hyvin se, että usein tätä väitetään tapahtuneen myös täysin lukittujen ovien takana olevissa sisätiloissa. Tieteellisen tiedon ulkopuolella on myös se, että yölliset pulut eivät tallennu filmille tai muistikorteille^[7]. Näin ollen, vaikka kalkkuna ja pulu ovat toisilleen enemmän vastakkaisia ilmiöitä kuin sukua, on arvioitu, että kalkkunan ja pulun yhteydessä on syytä epäillä ainakin jonkinlaista yhteiselämää, jollei jopa symbioosia. Jotkut asiaan perehtyneet tutkijat ovat myös olleet havaitsevinaan, että pulujen määrä suhteessa kalkkunoihin korreloi sen ajan kanssa, kun olet viimeksi hoitanut pulua – siis mitä kauemmin hoidosta on, sitä herkemmin kalkkunat näyttävät vaihtuvan puluihin. Tätä ei ole kuitenkaan nykytiede kyennyt vielä millään tavalla todistamaan varmuudella, koska ilmiö on niin ihmisälylle käsittämätön.

Lajin alkuperä

Laji tulee mitä ilmeisimmin alunperin Euroopan ja Aasian rajalta^[8]. Laji on kuitenkin jo pitkän aikaa sitten kotoutunut Suomeen niinkin hyvin, että jälkeläisineen muodostaa jo suurimman osan Suomen lintukannasta, valitettavasti juuri pulujen kustannuksella. Päinvastoin kuin kalkkunalla, pululla on suuri merkitys ihmiskunnan hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Valitettavasti puluja näkeekin nykyään varmimmin enää internetin ja television (maksullisissa) luonto-ohjelmissa.

Sukulaisuussuhteet

Kalkkuna on linnustossa lähin linkki dinosauruksiin. Kalkkunan ja pulun välinen kaukainen sukulaisuussuhde kulkee kanan kautta. Kalkkuna on läheistä sukua kotkalintujen^[9] kanssa. Jotkut paleontologit ovat löytäneet myös sukulaisuutta kalkkunan, kotkan, kanan ja lehmän välillä. Tämä voi yllättää monet, mutta vielä yllättävämpää lienee, että myös kissan ja lehmän välillä on selkeä suhde, joka jostain syystä liittyy erääseen (monesti) uskonnolliseen seremoniaan. Kissa kuitenkin on yleisesti pupun lähisukulainen, joka taas omaa samoja lajityypillisiä piirteitä pulun ja tipun kanssa.

Levinneisyys

Kalkkuna on haaskalintu, joka tarvitsee paljon ravintoa usein suuren ruhonsa ylläpitoon. Koska kalkkuna on myös huono saalistaja, elää se nykyään yleisimmin ihmisyhteisön loisena syöden jätteitä (perunan- ja appelsiininkuoret, jääkaapit yms.). Täten kalkkunan esiintymistaajuus korreloikin suoraan alueen hyvinvointi-indeksiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kalkkuna on syrjäyttänyt muut lintulajit lähes täysin muodostaen lukumääräisesti 99,624% alueen linnustosta^[10] huolimatta siitä, että kantaa on siellä perinteisesti pyritty suitsimaan juhlapyhien yhteydessä joukkoteurastuksin katukuvan siistimiseksi. Thaimaassa taas ei ole pysyvää kalkkunakantaa, vaan siellä tavataan vain muutamia muuttavia yksilöitä, jotka eivät pysty siinä ilmanalassa lisääntymään. Thaimaassa vastaavan ekologisen lokeron on täyttänyt vahva paikallinen laji, kullihaukka.

Viitteet

1. ↑ 5 cm – 1 m
2. ↑ myös tipu
3. ↑ joskus myös kotka, joka taas on hyvinkin läheistä sukua kalkkunalle
4. ↑ tai kotkasta
5. ↑ kotka
6. ↑ ks. myös susi
7. ↑ Näiden ilmiöiden todenperäisyyttä ovat Skepsis ja Myytinmurtajat yrittäneet horjuttaa.
8. ↑ Turkey
9. ↑ kotka, korppikotka
10. ↑ FAO 2006