Kaljardi

Hikipedia

Kaljardi on paitsi irtolaisten suosima peli, myös alkuluku.

[muokkaa] Peli

Kaljardi-peli oli ensi alkuun muunnelma biljardista, mutta on nyttemmin kehittynyt täysin omaksi lajikseen, ja sen ottamista olympialaisten näytöslajiksi on harkittu muun muassa ulkoministerin salarakkaiden keskuudessa.

Kaljardi-pelissä tärkeintä on ranneliike. Peli etenee tyypillisesti siten, että pelaaja ottaa biljardikepin tai muun ravintoloitsijan omistaman pelivälineen (mikä tahansa ravintolasta löytyvä käy), katkaisee sen kahtia tai tuhoaa muulla tavalla (tikat voi esimerkiksi heittää Helvettiiin) ja huutaa ns. suoritushuudon. Huudon tulee olla mahdollisimman kovaääninen, epäkoherentista muminasta ei pelin tässä vaiheessa saa lisäpisteitä. Tämän jälkeen ovimies tulee toteamaan

”

Maestron ilta oli nyt tässä.

”

Ovimies auttaa pelaajan ulkoilmaan, jossa seuraa pelin haastavin osio, eli niin sanottu vapaa osuus. Pelaaja pyrkii nyt parantamaan tyylipisteitään, ja vain mielikuvitus on rajana. Suosittuja teemoja ovat esimerkiksi alleenlaskeminen, patoutuneiden tunteiden ilmaiseminen liikennemerkeille ja lyhtypylväille, turpaanottaminen ja sen antamisen yritys sekä ryömintä. Tärkeintä osuuden suorittamisessa on virheetön lopetus: parhaat pisteet on saavutettu lopettamalla osuus joko Pasilan poliisiputkassa alastomana tai katuojassa housuihinsa ulostaneena.

[muokkaa] Alkuluku

Kaljardi on alkuluvuista suurin. Sitä pienempiä alkulukuja ovat tonnin seteli ja kaljoona. Tonnin seteli viittaa esimerkiksi kaljardi-peliä edeltävään stooalaiseen tunnelmaan. Kaljoona on se määrä kaljaa, joka tarvitaan onnistuneeseen suoritukseen, ja kaljardi puolestaan se määrä vitutusta, jonka pelaaja seuraavana selvänä hetkenään kokee.