Kaj Chydenius

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näitä chydeniuksia on Chydenius kerännyt ehkä vähemmällä vaivalla kuin kukaan suomalainen.

Kaj Chydenius (s. 1939) on Suomen keskinkertaisimpia pop-säveltäjiä, joka on lähinnä poliittisten kontaktiensa kautta saanut aseman kansallisena kulttuuri-instituutiona tai pikemminkin -laitoksena. Hän on säveltänyt kolme laulua, joita on julkaissut useita kertoja eri sanoilla ja nimillä. Niitäkin on tosin vaikeata erottaa toisistaan, ja varmimmin aidon Chydeniuksen tunnistaakin mitäänsanomattoman sävelen sijaan jonkun tekotaiteellisen taistolaisen laatimasta naurettavasta sanoituksesta.

Chydenius on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa kehittymättä kuitenkaan keskinkertaisia laulelmia pidemmälle. Parhaimmillaan hän on säveltäessään tahattoman parodisia mukaelmia lavatanssimusiikista.

Vielä 1960-luvun alussa Chydenius harrasti kokeilevaa musiikkia John Cagen hengessä (valitettavasti pystymättä koskaan säveltämään mitään 4′33″:n veroista), mutta löysi sitten Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin yhteistyöhankkeet kuluttaen loppuelämänsä lattean propagandan parissa niitä epäonnisesti jäljitellessään. Ansaitsemattoman armeliaisuuden nimissä todettakoon vain, että Chydenius ei ole Weillin tasoa – hän on hädin tuskin säveltäjä – eikä Matti Rossi Brecht.

Chydeniusta voi säveltäjänä verrata Reijo Mäkeen kirjailijana: molemmat toistavat itseään ja maneereitaan tavoittamatta mitään kovin omaperäistä, ei-kaavamaista tai raikasta. Molempien teoksista on mahdollista pitää, jos on jokin henkilökohtainen side poliittiseen laululiikkeeseen tai Turkuun, ja tähän seikkaan nähden molemmat ovat hämmästyttävän suosittuja. Mainittavimpia eroja on, että Mäellä on laadukkaammat tekstit. Lisäksi näistä vain Chydenius on Taiteilija, koska vain hän on ollut SKP:n toiminnassa.

Chydenius on arkkityyppistä you had to be there -"musiikkia". Se ei tapaa aueta muille kuin 60- ja 70-luvuilla teatteripiireissä toisiaan ristiinnussineille riippumahaisille lötjäkkeille, joiden allekirjoitus seisoo vähintään viidessätoista täysin toteutuskelvottomassa poliittisessa ohjelmajulistuksessa, joista ei koskaan tullut mitään. Muille ihmisille ne saattavat kuulostaa, no, huonolta musiikilta. On silti huomattava, että Chydenius yltää säveltäjänä paikoin lähelle esim. Unto Monosen, Neumannin ja Pauli Hanhiniemen tasoa.

Useat Chydeniuksen laulelmat tulivat alun perin tunnetuiksi Kristiina Halkolan riipiminä ja huutamina. Halkola oli näet 1960-luvulla seksisymboli, mitä on vielä vaikeampaa ymmärtää kuin Chydeniuksen suosiota.

Chydenius on saanut pienestä ja keskinkertaisesta hoilotustuotannostaan runsaasti tunnustuksia, mm. valtion taiteilijaeläkkeen ja Pro Mediocritas -mitalin (1996).

Mainittava tuotanto[muokkaa]

  • Laulu 20 perheestä – Petri Revon sanoittama monotoninen luettelolaulu suvuista, jotka tekijöiden mukaan hallitsevat Suomea Rothschild-juutalaissalaliittoteorioiden tyyliin. Magneettimedia-kamaa ja siten hauska, mutta sävellys aivan paska.
  • Laulu 20 perseestä – KOM-teatterin ja SKDL:n vasemman laidan keskinäisiä pöksylähetyspuuhia kronikoiva laulelma (ei julk.). Informatiivinen dokumentti, joskin sävellys aivan paska.
  • Jos rakastatMatti Rossin kankeasanoitteinen schlager naisesta, jonka kanssa olisikin varmaan helvetin hauska seurustella. Chydenius saa jopa epäsymmetriset, loppusoinnuttomat säkeistöt kuulostamaan kaavamaiselta humpalta. Teoksen ansiona pidetään, että se inspiroi myöhemmin erästä varsinaista taiteilijaa luomaan uusia uria aukovan version nimeltään Rakastan turkulaisia. Unohtui melkein mainita, että vaikkei sanoissakaan kehumista ole, niin varsinkin sävellys aivan paska.

Katso myös[muokkaa]

Shemale.jpg Tämä henkilöä käsittelevä artikkeli kaipaa tukevampaa ruokavaliota.
Voit auttaa Hikipediaa syöttämällä artikkelin henkilölle lisäkiloja.