Kännykkä

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Artikkelin aiheesta on pätkä tekstiä myös Hiktionaryssa, mutta se on todennäköisesti tätä artikkelia huonompi.
”Minun kännykkäni maksoi viisi tonnia. Sillä puhun joka päivä viisi tuntia. Kännykkäni on nimeltään Ericsson, mulle suuren hauskuuden se näin tuonut on!”
~Sepi Kumpulainen


Nykyaikaiset matkapuhelimet mahtuvat jo auton tavaratilaan. Kuvan miehen pitäisi käyttää handsfree-telinettä.

Kännykkä (känä, taskufööni, mobiilitelefooni, kännIkkä, matkapuhelin yms., engl. cell phone) on kannettava laite, jolla voi pelailla pelejä tai kuunnella mp3-tiedostoja tai soittoääniä. Kalleimmista malleista löytyy puhelintoiminto, joka ei verkon suppeuden vuoksi toimi toistaiseksi kuin suurimmissa kaupungeissa (Viipuri). On olemassa myös kamerapuhelimia (ks. alaotsikko). Kännykän keksi Alexander Graham Bell vuonna 1282 kyllästyttyään huutamaan pojalleen lampaidenpaimennusohjeita joen yli. Lapissa kännykkää sanotaan matkapuhelimeksi, sillä saamelaisneuvoston vaatimusten mukaan kännykässä on oltava oma polttomoottori ja ensiapupakkaus. Lisäksi sen on tarvittaessa kyettävä toimimaan pelastusveneenä.

Kännykkä toimii mikroaalloilla, joten se ei tarvitse johtoja kuten tavallinen puhelin. Mikroaaltojen pieni haittapuoli on, että niiden aiheuttama säteily paistaa hiljalleen käyttäjänsä aivot ja aiheuttaa syöpää. Aivosyöpä taas aiheuttaa sen, että käyttäjä alkaa kieltää faktan, että kännykkä aiheuttaa syöpää. Kännykästä on myös hyötyä. Pilasoitot ulkomaille ovat hyvää vieraan kielen opetusta ja opettavat erityisesti ääntämään sanoja oikein ja kysymään ja vastaamaan erilaisiin kysymyksiin.

Paha, paha säteily[muokkaa]

Varomaton käyttäjä uhmaa aivosyöpää.

Koska kännykkä toimii mikroaaltosäteillä, sen on pakko olla sukua mikroaaltouunille, joka on sukua saatanalle. Kännykän käytön aiheuttama säteily on tunnettu tosiasia, joka kielletään joka paikassa. Sony Ericssonin rahoittamat tutkimukset ovat osoittaneet, että säteily aiheuttaa syöpää ja AIDSia koe-eläimissä. Vaikutukset käyttäjän aivoihin vaihtelevat. Tavallisia oireita ovat ärsyyntyneisyys, aivokudoksen tuhoutuminen, kevytmielisyys ja Joukkoliikennesyndrooma, joka aiheuttaa "Mis oot!?", "Ootko missä?!" ja "Mitä haluut joululahjaks?!" -tyyppisten aivopierujen huutelun varsinkin täyteen pakatuissa busseissa ja metrojunissa. Joukkoliikennesyndrooman kakkosvaihe pakottaa kännykän käyttäjän puhumaan omasta ja kumppaninsa seksielämästä julkisesti. Säteilyn torjuntaan on kehitetty päähine, jonka haittavaikutuksista ei kuitenkaan vielä ole varmuutta.

Kamerapuhelin[muokkaa]

Kamerapuhelin syntyi, kun Nokian insinöörit keksivät yhdistää kameran kännykkään. Hikipedian insinöörit ihmettelevät, että kun nyt kerran kodinkoneita alettiin sattumanvaraisesti yhdistelemään, niin miksi ei samalla liitetty kännykkään vaikka CD-soitinta? Tai tehosekoitinta? Jääkaappia? Banaania?

Kamerapuhelimen ainoa käyttötarkoitus on, että se otetaan mukaan baariin ja sillä napsitaan hauskoja kuvia humalassa. Yleisimmin kamerapuhelimella otetaan ympärikännissä kuva omista rinnoista, valitaan mahdollisimman epäsopiva numero, lähetetään kuva sinne, sammutaan, unohdetaan koko juttu kolmeksi päiväksi
"Mä oon niiiin kännishä" on helpointa ilmaista baarin hämärässä tisseistä napatulla 320x240-kuvalla. Äidille.
ja neljäntenä päivänä bongataan kuva oman työpaikan seinältä, mitä ennen se on lähetetty ainakin 11 kertaa eteenpäin muille työkavereille ja parille sukulaiselle.
Nokian huippulaite.

Kuten suurin osa maailman typerimmistä ideoista, kamerapuhelimet ovat valtavan suosittuja. Ennen kuvaamiseen tarvittiin kamera ja puhumiseen puhelin, nykyään ihmiskunta on astunut aivan uudelle kehitystasolle.

Muita asioita, jotka ovat typerän yhdistelyn tulosta[muokkaa]