Jussi Niinistö

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jussi Niinistö
Arnold Toht.JPG
Jussi Niinistö valvomassa Lapuan liikkeen historiaa selvittäviä kaivauksia saunan takana.
Koko nimi: Lauri Juhani Eero Simeoni Timo Aapo Tuomas von Niinisch
Syntymäaika: 27. lokakuuta 1970
Syntymäpaikka: Helsinki (fyys. & jurid.), Lapua (henk.)
Uskontokunta: Luterilaisuus
Kuolintapa: Ol. etulinjassa
Hiusten väri: Suittu
Saavutukset: Akateeminen persu, kaksi avioliittoa
Miksi mainitaan
Hikipediassa:
Lähinnä että pääsimme käyttämään tuota kuvaa tuossa
Pilkkanimet: Poislähtijä, Huccajussi
”Lähdenkö pois?”
~Jussi Niinistön reaktio itselleen kiusallisiin tilanteisiin[1]

"Jussi" Lauri Juhani Niinistö (s. Lauri Juhani ja muut viisi Niinistö, 1970) on antikvaarinen puolustuspoliitikko, jonka elämä on vuodesta 1989 ollut 1930-lukularppia. Historiantutkijana ensimmäisen tasavallan ja sota-ajan psykohistoriaan perehtynyt Niinistö on toiminut Suomen puolustusministerinä vuodesta 2015. Häntä pidetään yleisesti yhtenä Perussuomalaisen eduskuntaryhmän kyvykkäimpiin ja vähiten alkoholiongelmaisiin kuuluvista jäsenistä, ja häntä on uumoiltu Timo Soinin manttelinperijäksi. Nousussa puolueen johtoon Niinistöä saattaa tosin haitata se, ettei hän ole ikinä ollut kiinnostunut mistään muusta kuin armeijasta ja että hän on sosiaalisesti estynyt möllöttäjä, joka lähtee pois, kun meno käy kuumaksi.[2]

Ura[muokkaa]

Nuoruus[muokkaa]

Jussi Niinistön vanhemmat ovat professori ja lääkintöneuvos, mikä tekee hänen nousustaan perussuomalaisen puolueen kyseenalaisen huipun tuntumaan entistäkin inspiroivamman:se on siis mahdollista myös sisälukutaitoisesta perheestä. Niinistön elämän ensimmäinen mainittava tapaus on hänen varusmiespalveluksensa Karjalan prikaatissa 1989–90, mistä hän ei koskaan toipunut. Kuten ei myöskään sieltä saaduista silmälaseista, joita käyttää yhä.

Tutkimus- ja politiikkaura[muokkaa]

Niinistö puuhasteli 1990-luvun alussa Kansallisessa Kulttuuririntamassa (KKR), joka oli juuri sitä miltä kuulostaakin.[3] Lamanatsien toiminta hiipui, kun he eivät onnistuneet kansallissosialisoimaan Kokoomuksen nuorisojärjestöjä suunniteltuun tahtiin. Niinistö ehti kuitenkin kirjoitella varmasti hyvin valaisevia artikkeleita KKR:n Valkoinen Rintama -fanzineen.[4] Myöhemmin 2010-luvulla Niinistö on luonnehtinut toimintaansa KKR:ssä "nuoruuden radikalismiksi" todeten samassa haastattelussa olevansa silti asioista samaa mieltä kuin silloinkin.[5] Niinistö toteaa pitäneensä KKR-puuhia "ihan normaalina isänmaallisena toimintana", mikä on epäilemättä totta, kun miettii, mikä mahtaa Niinistön näköiselle miehelle olla normaalia.[6] Vakaumuksellisuudesta kertoo sekin, että Niinistö luopui vasta ministeriksi noustuaan mustien paitojen käytöstä – ja hän taatusti tietää, millainen tyylihistoriallinen statement on musta paita ja solmio -yhdistelmä.

Koska Akateemisen Karjala-Seuran perinnetoiminta tarjosi Niinistölle suurempaa maailmankatsomuksellista tyydytystä kuin Karjalan prikaati, suuntautui hän akateemiselle eikä sotilaalliselle uralle. Niinistö väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1998 väitöskirjalla Paavo Susitaival 1896–1993: Aktivismi elämänasenteena. Lähdemateriaalina tälle akateemiseen kehykseen sijoitetulle fanielämäkerralle toimi IKL-poliitikko Susitaipaleen haastattelu, jollaisen Niinistö oli ehtinyt 90-luvun alussa tehdä. Idolinsa Susitaipaleen haastattelussa Niinistö peitteli vaivoin eroottissävyistä ihastustaan lapualaisveteraaniin, joka mm. istui vankilassa osallisuudesta vallankaappausyritykseen, vastasi kysyttäessä ulkomaalaisille lehtimiehille olevansa fasisti,[7] ja toimi väsymättömästi juutalaisten sekä vapaamuurarien alituisia vehkeilyjä vastaan.[8] Niinistön väitöskirjan ohjaaja esitti, että työhön otettaisiin selkeämmin teoretisoiva, so. tieteellinen, ote. Niinistö kuitenkin kieltäytyi ja toteutti väitöskirjan lattean herooisena elämäkertana, jolla on lähinnä antikvaarista arvoa. Niinistön omien sanojen mukaan "[t]eoretisointi" onkin ollut hänelle "aina vierasta",[9] mikä on ihan kiinnostava lausunto akateemisen tutkijan suusta.

Niinistö työskenteli henkilökohtaisessa 30-lukulaisessa kuplassaan Suomen historian ja Suomen sotahistorian tutkijana Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa, kunnes Timo Soini pyysi häntä vuonna 2004 tuomaan kuplan koko Suomen poliittiseen elämään. KKR-ähmyilyihin pettynyt Niinistö tajusi, että tämä olisi todennäköisesti paras mahdollisuus päästä toteuttamaan sotienvälisen ajan politiikkaa nykyajassa. Hän toimi Perussuomalaisten kampanjapäällikkönä kaikissa pre-jytkyvaaleissa rakentaen huolellisesti aika-avaruusrepeämää, josta 1930-luku hiljalleen vuotaisi nykyaikaan.

Puolustusministerinä[muokkaa]

Niinistö nousi vuonna 2015 Sipilän hallituksen puolustusministeriksi ryhtyen välittömästi toteuttamaan omia pakkomielteitään, jotka oli aiemmin voinut kanavoida lähinnä Valkoisen Suomen perinnejärjestöihin, joilta ovat muutenkin vapaussodan veteraanit käymässä vähiin.

Puolustusministerinä Niinistö on nostanut keskiöön 1930-luvun lisäksi maanpuolustustahdon ylläpitämisen. Jälkimmäinen on kieltämättä haasteellista miehelle, joka on aiemmin todennut provinssivaruskunnat merkittäviksi identiteettiin tukeutuvan puolustustahdon kannalta ja sitten vaatinut ruotsinkielisen varuskunnan lakkauttamista. Niinistö joutuikin puolustusministerinä haastavaan tilanteeseen niukkenevien resurssien maailmassa, jossa oli edistettävä puolustustahtoa hallituksen ahkerasti poistaessa Suomesta tekijöitä, jotka tekevät maasta puolustamisen arvoisen.[10]

Niinistö antoi puolustusministeriön kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Rädylle de facto potkut heti vuonna 2015 nostaen tämän tilalle diplomi-insinööri Jukka Juustin. Räty oli hoitanut virkaa taidokkaasti ja kaikkien yleiseksi tyydytykseksi, muttei ikävä kyllä jakanut Niinistön innostusta sotahistorialliseen antikvarismiin jalkaväkimiinoineen, naurettavasti vanhentuneine doktriineineen ja suojeluskuntahuuruineen. Niinpä puolustusministerin oli erikseen tilattava muistio, jossa muinaisharrastaja Juustista saatiin tekstin sisäisessä todellisuudessa tehtyä pätevämpi kandidaatti.[11] Muistio vuodettiin julkisuuteen, mitä käy, kun alaiset eivät luota ministerin kykyihin tai rehellisyyteen. Puolustusministeri Niinistö reagoi haastattelussa asiaan ainoalla osaamallaan tavalla: uhkaamalla lähteä huitelemaan, jos toimittajan kysymykset eivät ala miellyttää.[12] Pelkkä vastaamatta jättäminen ei ole vaihtoehto 30-lukulaisessa perverssissä kunniakäsityksessä itsensä uittaneelle arkistosoturille, vaan kaapin paikka pitää näyttää. Ikävä kyllä kukaan ei ole koskaan näyttänyt voimakkaalta ja mahtavalta istuessaan pää puuterissa studiotuolilla kankunneljänneksen varassa.

Niinistö kokee itsensä Ylen vainoamaksi uhriksi, ja nosti tämän vendettan uudelleen esiin alkuvuodesta 2017, kun kävi ilmi, että Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten asemasta Puolustusvoimissa oli annettu huomattavan ristiriitaista tietoa. Niinistö syytti Yleä "valeuutisoinnista", joka lieveni "virheelliseksi" uutisoinniksi, kun sotasankarilla meni sisu kaulaan.[13] Sillä välin Puolustusvoimat syytti koko sekaannuksesta everstiluutnanttien jähmeillä suilla yksittäisiä kouluttajia, jotka olivat muka saaneet lakiin perustumattomat käytänteet omista päistään.[14] Kun möhlivä ministeri ei muuta keksinyt, teki hän melkoisen epäpersusti ja veti keskusteluun Moskovan kortin syyttäen Yleä Suomen ja Neuvostoliiton Venäjän hyvien ja luottamuksellisten suhteiden vaarantamisesta kuin parhainkin 70-luvun demari tai kepulainen.[15] Asiasta ei ollut Venäjällä juuri uutisoitu ennen Niinistön siihen kohdistamaa taistolaismallista kontekstointia. Niinistö on aiemmin edistänyt suuresti arvostamiaan Venäjä-suhteita ilmoittavalla haluavansa luovutetun Karjalan palauttamista Suomelle.

Suomalaisuuden liiton[16] kielisoturitaustasta huolimatta Niinistöstä on puolustusministerinä sukeutunut nordisti, joka jättää RKP:läiset kauas taakseen todeten, ettei Suomen ja Ruotsin sotilaallisella yhteistyöllä tulisi olla mitään rajaa. Ehkä hän perustaa vielä Suomen sodan 1808–1809 perinneyhdistyksen, onhan sen veteraaneja elossa arviolta yhtä paljon kuin hänen suuresti tekohengittämänsä vapaussodan.

Kareliaaninen irredentismi[muokkaa]

Niinistö on tiettävästi koko aikuisikänsä halunnut luovutetun Karjalan palauttamista Suomen yhteyteen. Tämä on hänen "yksityinen mielipiteensä", joka ei varmastikaan tarvittaessa tarjoa Venäjän medialle helppoja täkyjä polttoaineeksi mahdolliseen kriisiin. Niinistö ei ole selittänyt, mitä ei-metafyysistä hyötyä Suomelle olisi viemäriin ryssitystä talouskatastrofialueesta, jonka huonosti koulutetut asukkaat eivät osaa suomea tai ruotsia. Niinistön mukaan Karjalan palauttamista olisi tästä huolimatta pitänyt aktiivisesti ajaa 1990-luvulla, koska hänellä itsellään on trauma ajasta, jota ei ole itse edes elänyt.

Karjalan palautuksen suhteen Niinistö on kuitenkin pessimisti uskoen, että alue voi vielä päätyä Suomen huoleksi: "Se voi tapahtua aikana, jolloin me emme ole enää elossa. Nämä asiat eivät unohdu kansakunnan muistista."[17] Karjalan palauttaminen todennäköisesti aiheuttaakin meidän kaikkien kuoleman.

Harrastukset[muokkaa]

Niinistö harrastaa arkistoja, fasismia ja nahka-asuja. Hänet voi usein bongata viikonloppuisin open mike -illoissa esittämässä tuoretta stand up -matskuaan.

Valittuja julkaisuja[muokkaa]

Niinistön julkaisutoiminta heijastaa vahvasti hänen henkilökohtaisia kiinnostuksen kohteitaan ja poliittis-seksuaalista identiteettiään. Asenteellisena tutkija-harrastelijana hän on eräänlainen persuvastine Erkki Tuomiojalle, joskin tutkimuksellisesti jonkin verran tätä pätevämpi.

  • Suomalaisia soturikohtaloita. Jyväskylä: Suomalaisuuden liitto, 1998.
  • Lapuan Liike. Kuvahistoria kansannoususta 1929–1932. Helsinki: Nimox Ky, 2003[18]
  • Suomalaisia vapaustaistelijoita. Sotilasperinteen seuran julkaisusarja nro 9. Helsinki: Nimox, 2003. Tässä on kahdeksan aiempaa osaa? Tsiisös, ostaisitte vaan suosiolla niitä Ilta-Sanomien kiiltopaperiliitteitä.
  • Eteläpohjalaiset ja Suomen vapaustaistelu, Rauhan ajan suojeluskunta- ja lottajärjestöt, Eteläpohjalaiset talvi- ja jatkosodassa sekä Tyytymättömän oikeiston tukialue -luvut teoksessa Etelä-Pohjanmaan historia VII Etelä-Pohjanmaan liitto. Toim. Raimo Salokangas. Vaasa 2006. Eteläpohjalaisuus on eräs Niinistön fetisseistä, ja hän olisi halunnut syntyä eteläpohjalaiseksi, mitä tiettävästi kukaan muu maailman historiassa ei ole toivonut.
  • Kiinteistöjen liputustieto. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 1999.
Flag of the Minister of Defence (Finland).png edeltäjä:
Carl Haglund
Suomen puolustusministeri
2015
seuraaja:
Sergei Šoigu

Viitteet[muokkaa]

  1. Vrt. Sun Tzu: Passiivis-aggressiivisen sodankäynnin taito.
  2. Niinistö on lisäksi Soinin teologisessa epäsuosiossa, koska elää toisessa avioliitossaan – eli synnissä.
  3. Ehei suinkaan, me olemme ISKTR!
  4. Joku etsiköön näitä käsiinsä, potentiaalisesti tosi käyttistä.
  5. Soinin "ministeri": Karjala takaisin. Uusi Suomi 4.3.2011.
  6. Joskus – mutta vain joskus – sen näkee naamasta. Tämän artikkelin sisältö oli yli vuoden tällainen: "Se näyttää siltä, miltä ulostefetisisti näyttäisi teeskennellessään normaalia."
  7. Tällainen rehellisyys on osa Susitaipaleen aatepolven kadonnutta perintöä, jonka soisi hänen seuraajiensakin löytävän.
  8. Susitaipaleen mukaan vapaamuurarit harjoittavat pimeitä rituaaleja surmattujen ihmisten ruumiinosilla.
  9. http://375humanistia.helsinki.fi/jussi-niinisto/ripeasti-tohtoriksi
  10. Näitä kutsutaan ns. vetovoimatekijöiksi, kannustinloukuiksi ja vastikkeettomuudeksi.
  11. "Tarkoitushakuinen ja puutteellinen" – Puolustusministeriön kansliapäällikön esittelymuistiota pidetään tilaustyönä. Yle 1.9.2015.
  12. Puolustusministeri vaikeni kansliapäällikön nimityksestä ja uhkasi kävellä ulos studiosta – video. Yle 7.9.2015.
  13. Puolustusministeri Niinistö Ylen kaksoiskansalaisuutta koskevasta uutisoinnista: Ei valheellista, mutta virheellistä. Yle 9.2.2017.
  14. Puolustusvoimat – kaveri jätetään!
  15. Puolustusministeri suivaantui Ylelle: "Haittaa Suomen julkikuvaa" – Yle seisoo uutisen takana. Yle 1.2.2017.
  16. On mystistä, että liki kaikkien maan todella kyrpämäisten mulkvistien taustalta löytyy joko Suomalaisuuden liiton tai Eduskunnan ravikerhon aktiivijäsenyys (tai viihdetaiteilijan ura). Tai ehkei sittenkään kovin mystistä.
  17. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/109887-soinin-%E2%80%9Dministeri%E2%80%9D-karjala-takaisin
  18. Lapuan liikkeen luonnehtiminen kansannousuksi on vähintäänkin omintakeinen ratkaisu. Sis. Rankkaa snuffimateriaalia Yrjö Holmista, Erik Mätöstä ja Onni Happosesta. Nimox Ky:n toimitusjohtaja on Jukka Mattila, Kansallisen Kulttuuririntaman (KKR) perustaja.