Joseph Haydn

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haydn säveltämässä. Tittitittitii-tittididittitii-titii-ta-tii... Hitto, olenko jo käyttänyt tuota teemaa jossain 104 sinfoniastani, 23 912 jousikvartetostani tai 1892 konsertostani? Äh.

Franz Joseph Haydn [haidn] (31. maaliskuuta 1732, Rohrau – 31. toukokuuta 1809, Wien) syntyi vaununtekijän perheeseen neljäntenätoista kesäkuuta, ei kun neljäntenätoista lapsena. Perheen nimi oli alkuaan Hayden, mutta nasaalisen, ylpeilemään pyrkivän ääntämisen vuoksi se muuntui mainittuun muotoon, ja lopulta kirjoitusasuun. Isällä oli tarve samaistua aatelisiin, tekihän hän heidän kulkupelinsäkin. Hänen epäsuosioonsa joutuneiden vaunukuskiensa varikkokäynnit lisääntyivät huomattavasti isän koppavuuden kehittymisen johdosta. Isän keksimän kopan (kuomun) yleistyminen alkoi toden teolla kun hevoset oli saatu eliminoitua vaunujen edestä niiden menoa hidastamasta. Tätä uutta vaunusuuntausta oli luonnostellut jo Leonardo da Vinci, jonka ajatuksiin isä-Haydn (Hayden) oli perehtynyt.

Aika ei kuitenkaan ollut kypsä tälle uudistukselle.

Nuoruusvuodet[muokkaa]

Josephin varhaiset vuodet kuluivat vaununpyörien ympärillä pyöriessä ja laittaessa kapuloita isänsä kilpailijoiden rattaisiin. Tästä pikku juoksupojan toimestaan hän sai palkkioksi opiskella musiikkia, mikä oli hänen suurin intohimonsa. Isän korville oli paljon parempaa musiikkia saada kuulla kuinka kilpailevien vaunuverstaiden suojista kuului manauksia ja noiduntaa, koska jonkun rattaisiin laittamat kapulat olivat jälleen kerran kantona kaskessa liiketoiminnalle.

Haydnin vaunuverstaan naapurissa oli heidän hyvä ystävänsä skottilainen vaunumestari McLaren, jonka kanssa Haydn teki yhteistä myyräntyötä sivutoimisine karhunpalveluksineen[1] mm. nimettömänä pysytellyttä italialaista punaisia vaunuja tekevää kilpailijaa kohtaan.

Koska Joseph Haydnin isä oli vaununtekijä (saks. Wagner), on esitetty perusteltuja arveluja siitä, että Joseph oli sittenkin erään myöhempien aikojen pyhien oopperoiden säveltämiseen erikoistuneen sävelitäjän etukäteinen jälkeläinen. Tämä saattaa kuulostaa hieman ihmeelliseltä[2] tai peräti sikamaiselta,mutta asiaa lähemmin tarkasteltaessa se siksi juuri osoittautuukin.

Nuoruutensa päivät Jopeph vietti huoletonna kalastellen mainetta ja kunniaakin kehittämällä soitto- ja laulutaitoaan läheisellä kalkkipurolla perhovavan kanssa (oi, mikä idylli).

Koska vaunupojan rattaisa elämä kävi pojan fyysisen kasvun myötä mahdottomaksi,[3] täytyi hänen keskittyä musiikkiin tosissaan toimeentulonsa takaamiseksi. Hänen onnistuikin hankkia kunnon takaajat, sillä tehtyään isän tietämättä vähän omaakin kapulabisnestä, jonka avulla hän loi merkittävät suhteet mm. Itävalta-Unkarin aatelisiin näin kapulakielella sanottuna, hänelle urkeni ennen pitkää mahdollisuus päästä prinssin hovimuusikoksi.

Työelämä[muokkaa]

Se merkitsi myös alistumista hovin vaatimuksiin työnteon suhteen. Uudet ukaasit kuuluivat:

  • ei enää kapuloita rattaisiin
  • nuotitus on tehtävä ennen kisoja
  • muusikoiden alusvaatteiden hygieniasta tulee henkilökohtaisesti huolehtia myös aluksesta poistumisen jälkeen, ettei hovi saa huonoa mainetta
  • kerran kuussa on nuotitettava uusi sinfonia, jonka menit itse riesaksesi keksimään. Se ei missään tapauksessa saa olla sävelletty, vaan sen pitää olla kunnolla tehty, että sen aikana voi keskustella tai nukkua
  • muunlaiset kuussa käynnit on kielletty
  • musiikissa ei saa olla ikäviä yllätyksiä kuten munien keittämistä tai patarumpujen käyttöä alusvaatteiden pyykkäämiseen
  • oraaliset fantasiat ovat tästä lähtien oratorioita
  • anaaliset fantasiat on lähetettävä pyytämättä ja yllätyksenä Anatoliaan
  • jousikvartetossa ei saa olla kuin neljä (4) ampujaa
  • oopperoita on kutsuttava ooppeleiksi

Lista jatkuisi jopa Hikipedian ulottumattomiin.

”Johann nyt Sebastian pomppas pianon päällä”, ajatteli Joseph. Tämähän sopii kyllä, ja suostui muitta mutkitta. Hän joutui näin omaa ymmärtämättömyyttään täysin päättömästi sävelt tekemään, jopa nikkaroimaan uusia nuottijulkaisuja toinen toisensa jälkeen. Aamuisin klaveeria tai cembaloa vasaroidessaan (tämä tapa on ollut myöhemmilläkin säveltäjillä) hän yritti epätoivoisesti keksiä jotain, mutta ottikin sitten ohraleipää. Joskus hän toivoi olevansa se holtiton naapurikylästä karannut pikkupoika, joka naisia jahdatessaankin kirjoitti sinfonioita, ja jonka kekseliäisyydellä ei tuntunut olevan mitään rajoja. Keksiessään niitä aiheutui hänen päässään välittömästi domino-efekti,[4] ja uutta sinfoniaa klapisi jo toisesta päästä.

Tämä vähän harmitti Josephia. Hänhän oli keksinyt pakkauksesta sinfonian ihan vain sitä itseään varten. Vanhaa sanontaa ”ei määrä vaan laatu” vastustaakseen hän nuotitti alta aikayksikön yli sata sinfoniaa, ja vieläpä tilasi muilta lisää aiheuttaakseen lisää hämminkiä tuleville musiikkihistorioitsijoille.

Kun Joseph oli kuollut, hänen päänsä todettiin olevan Kadoksissa. Kun sitä ei sieltä löytynyt, sen arveltiin olevan Hukassa. Mutta eipä ollut sielläkään. Lopulta oikeuden päätöksellä sen sijaintipaikaksi ilmoitettiin Varma Talle.

Jos Jospeh olisi tämän tiennyt, hän olisi hyväntahtoisena miehenä ilmeisesti vain pyöritellyt irtileikattua päätään, missä se ikinä olikin.

Syytä tähän pään eristämiseen muusta kehosta ei varmuudella tiedetä, mutta on esitetty, että se voisi liittyä jotenkin sen ajan julkkisten menojen säästösyistä johtuviin leikkauksiin erityisesti Ranskassa.

Teoksia[muokkaa]

DramaticQuestionMark.png
Tiesitkö, että...
Haydnin veli Michael (s. 1737) oli myös säveltäjä, mutta turhautui huomatessaan jääneensä veljensä varjoon? Hän muutti Yhdysvaltoihin ja otti takaisin Hayden-kirjoitusmuodon nimeensä ollakseen aakkosissa ennen veljeään. Michael Hayden suuntautui sittemmin sotilasuralle ja hän toimii tätä nykyä CIA:n johtajana.

Ainakin kaksitoistatuhatta sinfoniaa, kuuluisimmat alla.

  • Sinfonia no 6 D-duuri ”Pikkutunneilla kotiin
  • Sinfonia no 7 C-duuri ”Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista”
  • Sinfonia no 8 G-duuri ”Entä kun tulee se kolmastoista”
  • Sinfonia no 22 Ess-duuri "Filologi”
  • Sinfonia no 30 C-duuri ”Halle ajaa lujaa”
  • Sinfonia no 31 D-duuri ”Torven kajahdus”
  • Sinfonia no 43 Ess-duuri ”Mikki ja Pluto
  • Sinfonia no 44 e-molli ”Puseron täyttö”
  • Sinfonia no 45 fiss-molli ”Jäitä hyväilemässä”
  • Sinfonia no 48 C-duuri ”Marian terassilla”
  • Sinfonia no 49 f-molli ”Passio-hedelmä”
  • Sinfonia no 53 D-duuri ”Empiirinen”
  • Sinfonia no 55 Ess-duuri ”Koulumestaaja”
  • Sinfonia no 59 A-duuri ”Zippo
  • Sinfonia no 60 C-duuri ”Distraktiivinen”
  • Sinfonia no 63 C-duuri ”Sveitsiläinen kello”
  • Sinfonia no 64 A-duuri ”Mutanttien aikakausi”
  • Sinfonia no 73 D-duuri ”Kassi”
  • Sinfonia no 82 C-duuri ”Verottaja
  • Sinfonia no 83 g-molli ”Munakello”
  • Sinfonia no 84 Ess-duuri ”Dominikanojen nimitys”
  • Sinfonia no 85 B-duuri ”Pissis
  • Sinfonia no 92 G-duuri ”Cambridge”
  • Sinfonia no 94 G-duuri ”Kalsarit pyykkipatarummussa, yllätys, yllätys”
  • Sinfonia no 96 D-duuri ”Niiden aika on ohi”
  • Sinfonia no 100 G-duuri ”Siviilirohkeutta”
  • Sinfonia no 101 D-duuri ”Taajuuskorjain”
  • Sinfonia no 103 Ess-duuri ”Kuivausrummun käristys”
  • Sinfonia no 104 D-duuri ”Ich bin ein Berliner

Keksi itse lisää; Haydn kyllä säveltää ne alta aikayksikön.

Viitteet[muokkaa]

  1. Sinfonia nro 82 C-duuri
  2. Sinfonia nro 96 D-duuri
  3. Hän ei enää mahtunut rattaanpuolien väliin kapuloita asentamaan.
  4. Ns. taidemusiikin dominoteoria, josta luovuttiin vasta kylmän sodan päättyessä, kun Berliinin filharmonikot vapautui vuosikymmeniä kestäneestä saarrosta ja Herbert von Karajanista