Jorma Reini

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Adult neon trans.gif Tämä artikkeli on luokiteltu K18-materiaalia sisältäväksi,
joten jos olet alaikäinen, muista tyhjentää sivuhistoria!
Jorma Reini sellaisena kuin hänet muistamme.

Jorma ”Kikkelikortti” Reini (19421998) oli tunnettu suomalainen siitinharrastaja ja työmarkkinatrolli, joka toimi STTK:n pitkäaikaisena puheenjohtajana ja valtakunnansovittelijana kykenemättä pitämään omaa elämäänsä alkeellisimmassakaan järjestyksessä. Häntä pidetään suomalaisen sosialidemokratian ja sopimiseen perustuvan työmarkkinajärjestelmän kirkkaimpana tähtenä. Neuvottelijana Reinin suureen työkalulaatikkoon kuuluivat niinkin monipuoliset välineet kuin lakko, lakko, seksuaalinen häirintä, lakko, kännääminen, lakko, henkinen keskenkasvuisuus, nöyryytys, simputus, lakko, pippeli, lakko, lakko, uhkailu, lakko ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen.

Reini on niitä Jormia, jotka ovat ristimänimensä kovalla työllä ansainneet.

Ura[muokkaa]

Tampereella valkokaulusperheessä kasvanut Reini suuntautui jo varhaisessa vaiheessa siekailemattomaan oman edun tavoitteluun ja konjakkiin, ja opiskeli luonnollisesti oikeustiedettä. Kun luonne ei oikein sopinut esim. asianajajan hommiin, missä meno ei muutenkaan ollut riittävän röyhkeää, ja vakuutusalakin oli turhan rauhallista, lähti Reini testosteronin, laskevien verensokerien, viinan ja häikäilemättömyyden luvattuun maahan, ammattiyhdistysliikkeen palvelukseen.

Reini näytti nopeasti kyntensä: Teknisten Liiton pääsihteerinä hän vei liittonsa vuonna 1974 lakkoon, joka käsitti laajasti radio- ja televisiotoimintaa. Kuin sattumalta lakko osui tismalleen samaan ajankohtaan, jolloin Suomessa pelattiin jääkiekon MM-kisat – Reinin porukan lakon takia niitä ei voitu radioida eikä televisioida. Tilanne itse asiassa helpotti suomalaisten kiekkofanien tuskaa, kun heidän ei tarvinnut seurata suorana, miten Suomi menetti pronssin maalivahtinsa doping-käryn takia.

Reinin uljas toiminta herätti alalla niin paljon luottamusta, että hänet pestattiin väittömästi toimihenkilöjärjestö STTK:n johtoon. Vuosina 1975–1990 liittoa luotsannut Reini panikin heti rytinäksi: vuonna 1977 STTK:n väki pani Suomen voimalat maaliskuussa kiinni pariksi kuukaudeksi liruttaakseen hyväosaisille jäsenilleen ylimääräisiä etuja taantuman ja nollakasvun aikana, mikä aiheutti pääministeri Martti Miettuselle pahaa mieltä ja hypoteettisia harmaita hiuksia.

Valtakunnanjorma[muokkaa]

Kuuluisa Kikkelikortti. Jorma Reinin mielestä oli hauska idea lähettää tällainen taideteos tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (naispuoliselle) erikoistutkijalle. Tämä kertoo hänestä oleellisen. Reinin Jorma seitsemäntenä oikealta eturivissä.

Ansioituneena työmarkkinahäirikkönä Reini nimitettiin vuonna 1990 valtakunnansovittelijaksi, ja samana vuonna Reini päätti täydentää CV:nsä komeaa luetteloa lähettämällä tasa-arvoasiain neuvottelukuntaan taiteellisen postikortin. Toisin kuin tällaisia oivalluksia normaalisti saavat henkilöt, olivat ”Tupolevin veljekset” (Reini, valtakunnansovittelija; Stig-Erik Leiponen, johtaja; Mauri Moren, Metsäteollisuus ry:n tj; Tenho Olin, Teknisten Liiton pj; Jarmo Pellikka, Liiketyönantajain Keskusliiton tj; Jarmo Tammenmaa, Erorahaston tj) kirjoittaneet typeryyttään/kännisyyttään korttiin oikeat nimensä. He myös esiintyvät kortin kuvassa. Kun kortin vastaanottaja, erikoistutkija Marianne Laxén, julkisti kortin, pahastuivat Reini ja muut veljekset. Neuvottelun ammattilaisille ei ollut tullut mieleen, että kirje tai kortti on vastaanottajan omaisuutta. Reinin mielestä Lexén mustasi asiattomasti hänen mainettaan ja kävi valittamassa asiasta mm. Lenita Airiston ohjelmassa,[1] missä pahastui, kun ei saanut olla koko ajan äänessä. Reini sanoi toivoneensa, että kortti voitaisiin nähdä virkamiesten välisenä viestintänä, mikä herättää paljon kysymyksiä virkamiesten normaalista toiminnasta.

Joulukuussa 1996 Reinin huushollissa hoidettiin aviokriisiä sellaisella intensiteetillä ja desibelitasolla, että paikalle piti hankkia poliisit, joita Reini ryhtyi sovittelevana ja älykkäänä persoonana välittömästi leipomaan turpaan. Reini saapui yöllä Itä-Helsingissä sijaitsevaan asuntoonsa naisystävä1 ns. Reininkulta kainalossa ja normaalit ruokajuomat verenkierrossa. Reinin vaimo, joka oli kotona, ei antanut tällaisesta käytöksestä tyylipisteitä, vaikka Reinille kyseessä oli ihan tavallinen tiistain ja perjantain välinen yö. Reinin tasokas naisseuralainen ryhtyi yrjöämään pitkin seiniä ja keskustelemaan niin syvällisesti, että rva Reini soitti perheen aikuisikään ehtineet lapset ronttaamaan tätä parempien selviämisfasiliteettien äärelle. Asian hoidosta syntyi kuitenkin pientä kiistaa asetelman ollessa Jorma Reini vs. kaikki muut. Reinin vankka kokemus neuvottelijana tuli nyt tarpeeseen, ja hän pyrki rauhoittelemaan tilannetta mm. karjumalla, takomalla seiniä ja irtaimistoa sekä lyömällä kaikilla näkyville sattuvia, mukaan lukien myös paikalle hälytettyjä poliiseja. Näin edenneissä neuvotteluissa saavutettiin kompromissiratkaisu, kun poliisit panivat Reinin rautoihin ja kiikuttivat tämän putkaan. Reini tuomittiin tammikuussa 1997 Helsingin käräjäoikeudessa vahingonteosta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Työministeri Liisa Jaakonsaari katsoi, että poliisien hakkaamisesta saatu vankeustuomio ei näytä hyvältä valtakunnansovittelijan ansioluettelossa, ja antoi Reinille potkut, kun taas piti veemäisten ämmien vainota viatonta miestä perkele.

Aamuöinen välikohtaus vei Reiniltä maineen, jos hänellä sellaista vielä oli ollut. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut kärsiä tilanteesta pitkään, ja siirto autuaammille työmarkkinoille toteutui jo seuraavana keväänä. Nimitysten välisenä aikana Reini konsultoi pano palomiesten lakkoa talvella 1997–1998 niin tehokkaasti, että sillekin saatiin mittaa yli kolme kuukautta. Reinin hautajaisadressissa esiintyi enemmän kikkeleitä kuin missään muussa suomalaisessa painotuotteessa.

Jorma Reini populaarikulttuurissa[muokkaa]

Reinin kaima Jorma Ruonansuu ikuisti vuonna 1997 Reinin kappaleeseen Kaikki menee kun sovittelee, joka julkaistiin singlenä, mutta jätettiin pois Ruonansuun uudelta albumilta, kun Reini herrasmiesmäiseen tapaansa tätä pyysi. Ruonansuun taiteellisesti korkeatasoisella albumilla Vara-Mara (1997) on kuitenkin piiloraita, jossa mainitaan Reinin ottaneen ”porot nokkiinsa” pilakappaleesta. Tätä raitaa pidetään Reinin joutsenlauluna.

Viitteet[muokkaa]

  1. http://www.lenita.airisto.fi/fi_webtv.html#tasa