Johannes Brahms

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
"Brahms". Tämän salanimen (ja parran) taakse kätkeytyi eräs kaikkien aikojen häikäilemättömimmistä plagioijista.

Johannes Brahms (7. toukokuuta 18333. huhtikuuta 1897) oli alasaksalainen pseudonyymi useille säveltäjille, jotka eivät poliittis-kulttuurisen vainon pelossa kehdanneet julkaista sävellyksiä omissa nimissään. Erityisesti he kammosivat joutumista "rappiotaiteen" leiman alle.

Tämän fiktiivisen hahmon parran taakse kätkeytyvät siis mitä monimaisimmat säveltäjänkasvot. Nykyisin maailmalla liikkuu ainakin yksi vastaavannäköinen musiikkihahmo, usein nähty myös Suomessa. Tämä voisi olla vaikka Leif Segerstam tai joku muu ajatolla. Ajatella...

Olemattomien liikuntaharrastustensa vuoksi Brahmsia pidetään yhtenä maailman suurimmista säveltäjistä. Hartioiden kohdalla väite voi olla liioiteltu, mutta vyötärö lunastaa tittelin helposti.

Persoona[muokkaa]

Joulupukkimaisen ulkoasun ei silti pidä antaa pettää, sillä ”Brahmsin” musiikkia kuunnellessa voi helposti todeta, että jopa useiden vuosien takaisten säveltäjien tyyli kuuluu pettämättömästi läpi, vaikka ”Brahms” onkin jo ensimmäisestä sinfoniastaan lähtien yrittänyt kohtalon uhkaa huokuvalla alkufanfaarilla typerryttää kuulijansa ja alistaa nämä valtaansa, ettei tätä viimeistä, suurta musiikin väärää profeettaa, antisankaria ja vieläpä ammoisten aikain musiikin ylläpitäjää epäiltäisi oikeaksi henkilöksi.

Jos hänellä vain olisi vielä turbaani päässä, kuten varhaisemmissa epävirallisissa julkaisuissa 600-luvun puolivälistä jaa jaa muinaisilla Arabian tehtailla, missä hän tapasi käydä mekastamassa, olisi liian helppoa havaita, että tätä hahmoa käytetään edelleen useissa juoksevia fossiilisia polttoaineita vievissä maissa julkisuuden henkilöiden esittämisessä yhtä epämusiikillisissa yhteyksissä. Nuorena "Brahms" ei vielä ollut päättänyt, mitä soitinta hän alkaisi päätoimisesti soittaa. Niinpä hän kokeili erilaisia soittimia. Koska hänellä ei ollut varaa hankkia niitä itselleen, hän julkean törkeän häpeämättömästi varasti mm. sellon omaan käyttöönsä. Se oli pikkupojalta sikatemppu! Siitä hyvästä hän olisi joutanut selliin, kuten kaikki sellistit.

Tämän lisäksi hän kierteli vieläpä alaikäisenä kaiken maailman kapakoissa soittamassa, milloin suutaan, milloin hyppimässä pianon päällä, vaikka olisi kiltisti pitänyt olla kotona harjoittelemassa soittoläksyä. Sehän häntä siis kiinnosti. "Brahms" pakotti myös pikkuveljensä soittamaan ja liekkumaan ulkona pitkin öitä. Isot B:t kokeilivat jo tuolloin, kuinka hyvin onnistuisi massojen huijaaminen, ja julkaisetuttivat "Brahmsilla" jo tuolloin kaikenlaisia ihme sävellyksiä. Homma toimi hyvin. Päästäkseen esiin ja tullakseen tunnetuksi hän pakotti ties millä keinoin viulisti Remenyin ottamaan hänet mukaansa matkoilleen, joilla hän mm. kuuli Franz Lisztin soittavan. Tosin Siinä vaiheessa "Brahmsiin" tuli jokin vika, ja hän nukahti, mikä puolestaan suututti Remenyin. Sattuuhan sitä.

"Brahmsin" takinkääntötemppu lienee kaikille tuttu: ollessaan Robert Schumannin luona nuori "Brahms" vihastutti tämän suuuuuren saxalaisen säveltäjän "musiikillaan" siinä määrin, että Robert kiivastuksissaan kirjoitti musiikkilehteensä nuoresta nousukkaasta.

...sen lisäksi, että tämä omituinen, nykivästi kävelevä olento yrittää viedä vaimoni, hän vaatii jatkuvasti, että antaisin hänelle Beethovenin tänne aikoinaan unohtaman manttelin, ja kokeilee sitä toisinaan salaa. Ikäänkuin se hänelle sopisi! Tästä kaverista ei siis kerrassaan tule yhtään mitään, paitsi käydessään tarpeellaan. En suostu kirjoittamaan asiasta yhtään enempää. Kaveri pyörii täällä kuin kotonaan, varmaan odottaa, että kuolen. Tulkaa muuten konserttiin illalla, siellä soitetaan MINUN UUSIA SÄVELLYKSIÄNI, unohtakaa Bach ja Beethoven (onneksi noita B-luokan säveltäjiä ei ole kuin kaksi), ne pikku nörtit. Peace to everyone,

~Robert

Schumann koetti siis käytettävissä olevin keinoin estää nykyisenkaltaisen Euroviisu-ilmiön ennenaikaista syntymistä. Hän ansaitsisi Nobelin.

Musiikki[muokkaa]

Onkin perustellusti esitetty, että ”Brahms” olisi kahden aikaisemman aikalaisensa, Johann Sebastian Bachin ja Ludwig van Beethovenin kehittämä jälki-ilmiö, yhdistetty alter ego, jonka avulla he saavuttaisivat ikuisen elämän modernisoituvassa musiikkimaailmankaikkeudessa kehityksen johtaessa B.A.Rokista rokkiin.

Mutta heidän musiikkinsa kavaltaa heidät! Se kuuluu aivan selvästi läpi, vaikka ”Brahmsin” sävellyksiin on yritetty piilottaa uudenaikaisia elementtejä, kuten mm. triangelin kilkutusta neljännen sinfonian kolmannessa osassa. Oikeasti se oli vain patarumpalin munakello.

Hänen toinen sinfoniansa oli huijausta alusta loppuun! Kustantajalleen hän paskamaisesti ilmoitti, että sinfoniassa ei muuta olekaan kuin murhemielisyyttä ja saattohoitoa. Se oli täysi vale. Tosiasiassa koko sinfonia muodostuu yksinomaan duurisoinnuista. Millaista petosta! Ajatella, kuinka monta turhaan ostettua nenäliinaa, eikä mitään käyttöä, kun duurisoinnut pilaavat koko sentimentaalisuuden, jota "Brahms" itse oli julkeasti mainostanut. Sadisti koko mies! Voi itku. Sinfonian saama lisänimi johtuu suoraan tätä katkeraa todellisuutta pakenemaan pyrkivistä ihmisjoukoista.

Pahin on kuitenkin ensimmäinen sinfonia. Ensinnäkin "Brahms" törkeästi kieltäytyi julkaisemasta sitä kokonaiseen viitentoista vuoteen, vaikka se oli kuulemma valmiina. Uskoo ken haluaa. Tosiasiassa hän vain odotti oikeaa hetkeä vain strategisista syistä, että Beethovenin kuolemasta tulisi kuluneeksi tekijänoikeudellisesti merkittävät maagiset 50 vuotta! Senhän ymmärtää kuka tahansa!

Hän väitti epäreilusti sinfonian viipymisen syyksi pelänneensä "takanaan tömisteleviä jättiläisiä" , ja sitä, että Beethoven muka oli kieltäytynyt antamasta "Brahmsille" mantteliaan, joka oli Schumannin vaatekaapissa.

Juuri tämän sinfonian alkusoinnut ovat ne "tyrmäystipat", joilla "Brahms" koetti saada kuulijat olemaan huomaamatta, että sävellys oli Beethovenin kadonnut kymmenes sinfonia. Sitä oli etsitty kissojen ja koirien kanssa Beethovenin kuolemasta asti, muttei löydetty, koska "Brahms" oli varastanut sen jo ennen syntymäänsä. Tämä onnistui helposti, koska prenataalisessa elämänvaiheessaan "Brahms" kykeni hiippailemaan täysin äänettömästi. Sitä ei kuitenkaan olisi tarvittu, koska Beethovenhan oli tuolloin täysin sadekuuro, eikä kuullut tippaakaan.

Brahmsin kolmannen sinfonian kolmas osa on selvästi plagioitu nykyaikaisesta iskelmästä 1960-luvun Suomesta. Tämä viittaa myös siihen, että kahdella aiemmin jo mainitulla B:llä lienee ollut käytössään jonkinlainen aikakone. Tämä arvelu on hyvinkin totuuden siemen, sillä hehän elivät todistettavasti hiukan aikaa Leonardo da Caprio-Vincin jälkeen. Ja hänhän keksi kaiken, mitä vain keksiä saattoi, ja jätti vain elektroniikan Thomas Edisonille kumppaneineen. Itsekäs kaveri! Ei ihme, että olivat kimpassa tässä aikakoneasiassakin.

Edisonkin oli tässä juonessa mukana, yllätys, yllätys. Tullessaan Pariisin maailmannäyttelyyn 1889 hän luisti varkain esitelmän tauolla käymään Wienissä, ketäs muutakaan tapaamassa kuin ”Brahmsia”. Siihen oli tietysti tullut jokin vika, se vain kuulemma söi ja joi. Nyt kun sähkölaitteita oli alettu rakentaa, katsoi Edison parhaaksi asentaa ukkoon ainakin akut akuuttiin tarpeeseen. Todistaakseen maailmalle, että "Brahms" on oikea henkilö ja sävelmaailman suurimpia rustareita, Edison käytti hyväkseen uusinta keksintöään, äänigramofonia. Tällä hän tallensi ”Brahmsin” soittoa ja puhettakin.

Anekdoottia voitaneen pitää kuitenkin epäuskottavana, koska Wienissä oli tuolloin paraikaa menossa lääkärikongressi, jossa puhuttiin erityisesti vatsasta. Siispä Edison käytti hyväkseen jotain kongressin vatsastapuhujaa.

Loppuynnäys[muokkaa]

Esiscifimäisen hahmonsa avulla Bach ja Beethoven, nuo klassisen musiikin paavi ja luther voisivat luoda kolmen B:n (engl. the three Big B's) pyhän kolmiulotteisuuden ja saattaa maailman ainoaksi kelvolliseksi sävellajiksi B-duurin.

Tähän sävellajiin oli myös tarkoitus piilottaa heidän nimensä jälkimaailmalle alitajuisesti edelleen välitettäväksi. Näppärän ”Brahmsin” avulla he saattoivat viettää rauhallisia kuolemanjälkeisiä eläkepäiviä. Kunhan vai totuus ei tulisi ilmi – mutta tulihan se, kiitos Hikipedian lahjomattomien futuro-historiallisten tietolähteiden.

Muuta[muokkaa]

Richard Wagner (1813–1883), Brahmsin leppymätön arkkivihollinen. Keski-Euroopassa oli 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla vaikeaa liikkua kulttuuripiireissä joutumatta Brahmsin kannattajien ja wagneriaanien välisiin nyrkkitappeluihin, ampumavälikohtauksiin tai rajattuihin sisällissotiin (Bayreuth vs. Wien, 1871–1878). Otellessaan Wagneria vastaan Brahms tavallisesti hyödynsi tämän lasileukaa.

Edellä kuvattua edesmenneiden säveltäjien uusio- ja fuusiokäyttöä vastustivat voimakkaasti ”Brahmsin” aikalaiset Franz Liszt ja Richard Wagner, kaksi patavanhoillisen suuntauksen muusikkoa. Erityisesti Wagneria harmitti ”Brahmsin” parta, sillä hän oli alun alkaen aikonut piilottaa oman alapurimensa juuri parran suojaan, mutta nyt olisi liian ilmeistä, että hänet sekoitettaisiin tuohon musiikin peikkoon ja aikansa Loordiin.

Wagnerin partaihanne oli kuitenkin Kustaa Vaasa, jonka partaa on useissa historiallisissa lähteissä verrattu suusta roikkuvaan kuolleeseen kettuun. Tämä vertaus miellytti Wagneria kovasti, aikamoinen kettu mieheksi kun oli itsekin.

Tosin hän ei vaatimattomana miehenä mitenkään kehdannut ajatella olevansa suuren Kustaan partakarvojen osa, toki vähempikin riittäisi, vaikkapa päätyminen jonkun pikku partiopojan viiksiin ikäänkuin kulttuuripropagandistisena innoittajana... Ystävänsä Lisztin musiikista hän piti lähes kuin omastaan, ja toivoi, että kaikki muunlaisen musiikin kuuntelijat lisztittäisiin. Nyt kuitenkin, "Brahmsin" ansiosta hän ja Liszt saivat tyytyä ansiosidonnaiseen, ja rojaltit lipsuivat tämän musiikki-kyborgin kautta suurten B-miesten postuumeille pankkitileille, korkoineen päivineen.

Teokset[muokkaa]

Orkesterimusiikki[muokkaa]

  • Sinfonia no 1 C-mölli "Roll over Beethoven"
  • Sinfonia no 2 D-duuri "schlager-sinfonia"
  • Sinfonia no 3 F-duuri "heroiininen"
  • Sinfonia no 4 e-molli "Bachin läpimurto"
  • Picasso-sinfonia S-duuri " Suur-realistinen"
  • Koominen alkusoitto
  • Kindergartenische-festivalouverture

Oopperat[muokkaa]

"Brahms" sävelsi öisin salaa välitahteja Wagnerin oopperoihin, mistä syystä niistä tuli ylipitkiä. Arvellaan, että tästä syystä W sai ns pitkän nenän(leuan).

Anestesiamusiikki[muokkaa]

Kehdosta hautaan -bagatelli Levon hetki nyt lyö pianolle, jota on käytetty myös armeijassa lepo-komentoa korvaana musiikkina.

Peräkammarimusiikki[muokkaa]

Suuri määrä teoksia erikokoisille kokoonpanoille, pääasiassa jousille ja nuolille. Osassa iskunvaimentimet rytmiryhmänä.

Ohjelmamusiikki[muokkaa]

"Brahms" sävelsi usein musiikkia konserttiohjelmalehtisiin käyttäen ohjelmointiin B++ -kieltä

Rallit[muokkaa]

...ralli se on mun rattoni... Useita nuottijulkaisuja monien ralliautoilijoiden karttureiden tilauksesta.