Jeremy Corbyn

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stop hand.png Jeremy Corbyn on julistettu idiootiksi, sillä hän on todistetusti tyhmempi kuin vasemman jalan saapas.
Viimeksi mainittu valmistelee tutkimuksen johdosta kunnianloukkauskannetta.
Jeremy Corbyn työmatkalla parlamentin alahuoneeseen Tower Bridgen alla vietetyn yön jälkeen.

Jeremy Bernard Corbyn (s. 26. toukokuuta 1917) on kuivuneen tiskirätin karismalla siunattu englantilainen elämäntapainisijä, jonka tehtävänä on varmistaa, ettei hänen vuodesta 2015 johtamansa Työväenpuolue enää ikinä voita vaaleja. Tässä hän pääsi varsin surkeaan alkuun vuoden 2017 parlamenttivaaleissa, jossa puolue saavutti hänen johdollaan toisiksi parhaan vaalituloksensa 1970-luvun jälkeen ja lisäsi paikkamääränsä parlamentin alahuoneessa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1997. Hän voisi olla Britannian Erkki Tuomioja, jos Tuomioja ei olisi ikinä valmistunut, toiminut ministerinä, kasvanut aikuiseksi, tehnyt kompromisseja tai menestynyt missään.

Corbyn on roikkunut parlamentissa 1980-luvulta saamatta aikaan muuta kuin pahaa verta omassa puolueessaan. Mutta ainakaan hän ei ole tarhannut itseään kompromisseilla. Hän jopa erosi vaimostaan, koska oli tämän kanssa eri mieltä koulutuspolitiikasta. Vaimo olisi halunnut lähettää lapsensa pääsykokeelliseen kouluun, mihin Corbyn ei periaatteen miehenä voinut suostua, ja hajotti mieluummin perheensä. Vaikuttaa mukavalta ja lunkilta ihmiseltä.[1]

Corbyn asemoi itsensä aina hieman vasemmalle siitä, mitä ihmiset ovat valmiita äänestämään. Häntä kannattavat intomielisesti Työväenpuolueeseen rekisteröityneet konservatiivipuolueen agentit, joita on viimeisimpien laskelmien mukaan karvan yli 300 000,[2] samoin kuin kaikki ihmiset, jotka näyttävät tismalleen häneltä tai haluavat mieluummin olla oikeassa kuin saada mahdollisuuden tehdä oikein, sekä kaikki, jotka arvostavat "aitoutta" enemmän kuin kykyä. Työväenpuolue on Corbynin kaudella kasvanut Euroopan suurimmaksi poliittiseksi puolueeksi, mistä voitaneen päätellä, että Iso-Britanniassa on kosolti parrakkaita, nuhjuisesti pukeutuvia miehiä. Kannattajat korostavat, että Corbynilla on selkärankaa. Muut keskushermoston osat häneltä valitettavasti puuttuvat. Hamasin ja Hizbollahin Corbyn lukee "ystävikseen".[3] Hän ei kannata Vladimir Putinin politiikkaa, mutta haluaa tehdä kaikkensa sen mahdollistamiseksi, mikä ei Corbynin tapauksessa ole paljoakaan. Corbynin pahin vihollinen on Tony Blair. Blairin sovittamattomin synti ei ole Corbynille Irakin sota, vaan se, että Blair on ainoa Työväenpuolueen johtaja, joka on voittanut vaaleja 1970-luvun jälkeen. Mikä pahinta, Blair teki sen Corbynia vasemmistolaisemmalla ohjelmalla – ainakin ennen kuin romanssi George W. Bushin kanssa vei arvostelukyvyn täydellisesti.

Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Jeremy Corbyn.

Corbynin mukaan kaikki maailmassa johtuu länsimaisesta imperialismista, mukaan lukien Labourin murskaavan huonot suosioluvut hänen puheenjohtajakaudellaan. Tämä näkemys on itsessään länsimaista imperialismia, joka mitätöi eurooppalaisiin imperiumeihin joutuneiden alueiden omat prekoloniaaliset historiat. Prekoloniaalisista historioista Corbyn ei ole kiinnostunut, koska niistä hän ei voisi syyttää länsimaita.

Poliittisesti Corbyn kannattaa äärivasemmistolaishulluutta ("loony left"), johon kuuluvat mm. lukuvuosimaksujen poistamisen, rautateiden kansallistamisen ja yhteisöveron nostamisen kolmella prosenttiyksiköllä kaltaiset vapaata kilpailua uhkaavat ajatukset. Ulkopolitiikan saralla hän taas kannattaa radikaalia menettelyä, jossa arabivaltioita pommitetaan mahdollisimman vähän. Edelleen hän on sitä mieltä, että terrorismin pääsyynä on se, että länsimaat ovat Lähi-idän länsimaalaisittain luotujen valtioiden hallituksia kaatamalla ja/tai tukemalla luoneet epävakaat olosuhteet, joissa ääriliikkeet voivat kukoistaa, eikä se, että muslimit nyt vain vihaavat vapautta.

Vuoden 2017 ennenaikaisissa vaaleissa, jotka demokratiamandaatin vajeesta kärsinyt konservatiivifuuria Theresa May päätti järjestää illan seitsemännen Dubonnet'n jälkeen, Corbyn ylitti odotukset sijoittuen kaksipuoluejärjestelmän puitteissa kakkoseksi. Hänen vaalimenestyksensä merkittäviksi tekijöiksi on luettu erityisesti brexitin masentaman nuorison aktivoituminen, ahkera kampanjointi ja Theresa Mayn täydellisen kammottava persoonallisuus, jossa on ihmisyyden jäämiä vielä vähemmän kuin konservatiivipuolueen nurkissa. Ikävä kyllä Corbyn ei juuri innostunut kampanjoinnista vastaavalla tavalla edellisen vuoden kansanäänestyksessä, mutta siinä olikin kyse vain nuorison tulevaisuudesta ilman mahdollisuutta henkilökohtaiseen validaatioon.

Erityisen paljon vahinkoa Corbyn on aiheuttanut seksuaalivähemmistöjen kansalaisoikeuksille. Hän on ollut jo varhaisvaiheesta tukemassa näitä ja pelkällä läsnäolollaan viivyttänyt tasa-arvokehitystä vähintään vuosikymmenen. Samoin hänen protestinsa apartheidia vastaan 80-luvulla pidensivät Nelson Mandelan vankeutta viidellätoista vuodella.

Corbynin nuhjuinen habitus on tarkkaan mietitty vetoamaan niihin vasemmistoäänestäjiin, jotka vastustavat pinnallista politiikkaa tukeutumalla äärimmäiseen pinnallisuuteen. Laboratorio- ja tuulitunnelitesteissä on havaittu, että aivan uusikin takki likaantuu ja nöyhtääntyy viidessä minuutissa siitä, kun Corbyn pukee sen ylleen. Tästä huolimatta Corbyn haluaa säilyttää garderobinsa leimallisen luotaantyöntävyyden nukkumalla vaatteet päällä, säilyttämällä vaatteitaan kasassa takapihalla ja välttämällä peseytymistä.

Corbynin isoveli Piers Corbyn on pseudometeorologi, jonka mielestä maanjäristykset johtuvat auringosta, maapallon ilmasto on kylmenemässä eikä hiilidioksidi vaikuta millään tavalla ilmastoon.

Saavutukset[muokkaa]

  • Ennätysmäärä Parlamentin paras parta -palkintoja (Parliamentary Beard of the Year Award)[4]

Viitteet[muokkaa]

  1. How a point of principle tore our lives apart. The Observer 16.5.1999.
  2. Vertailun vuoksi konservatiivipuolueen jäsenmäärä on noin 150 000.
  3. Labour's Jeremy Corbyn: Why I called Hamas our friends. The Jewish Chronicle 14.7.2015.
  4. Jeremy Corbyn wins Parliamentary Beard of the Year for record sixth time. The Independent 11.12.2015.