Jean Calvin

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Calvin oli kuuluisa hämmästyttävästä yhdennäköisyydestään Saatanan kanssa.

Jean Calvin, sukunimi alkujaan Cauvin tai Chauvin, (10. heinäkuuta 1509 – 27. toukokuuta 1564) oli ranskalaissyntyinen lakimi uskonpuhd uskon syväpuhdistaja. Hän jatkoi sveitsiläisen sotilaspastori Ulrich Zwinglin reformoidun kirkon opillista perinnettä. Hän perusti kalvinismin, protestanttisen kristinuskon oppisuunnan[1]

Calvin syntyi Pariisissa, Noyonissa vuonna 1509 keskiluokkaiseen perheeseen. Hän opiskeli Pariisin yliopistossa filosofiaa[2], minkä jälkeen hän siirtyi Orléansin yliopistoon opiskelemaan siviilioikeutta. Calvin koki 25-vuotiaana voimakkaan herätyksen, jonka seurauksena hän liittyi Pariisissa vaikuttaneisiin radikaaleihin uudistusliikkeisiin ja lopulta joutui lähtemään maanpakoon Baseliin, Sveitsiin. Pahat kielet väittävät, että hän ymmärsi pääsevänsä paljon paremmille rahoille uskonlahkon johtajana vedättämällä herkkäuskoisia typeryksiä kuin juristina vedättämällä hädänalaisia typeryksiä.

Vuonna 1536 Calvin julkaisi pienen teoksen Institutio Religionis Christianae, jossa hän perustelee evankelisen teologian perusajatukset Raamattuun nojaten ja sitä tulkiten kuin Piru Raamatt lakimiehen tavoin. Myöhemmin Calvin vielä täydensi ja järjesteli aineistoa uudelleen, muokkasi sitä jatkuvasti ahdistavammaksi, epäinhimillisemmäksi ja julmemmaksi[3], ja kuuden luvun kirjasta paisuikin vuoteen 1559 mennessä neljä kirjaa sisältävä teoskokonaisuus. Sitä yleisesti pidetään kristillisen kirjallisuuden kaikkein vastenmielisimpänä, ahdistavimpana, kolkoimpana ja julmimpana julkaisuna välittömästi heti Westboron baptistikirkon webbisivuston[4] jälkeen.

Sanavalmiina, riidanhaluisena ja uskonkiihkoisena fanaatikkona Calvin valittiin Geneven uskonnolliseksi johtajaksi - Geneve oli sitä ennen ollut lähes täydessä anarkian tilassa, ja Geneve putosi Calvinin syliin 1536 kuin kypsä omena Eevan syliin vuosimiljoonia aiemmin. Calvin loikin Geneveen teokraattisen diktatuurin, joka ei ankaruudessaan ja fanatismissaan juuri jäänyt jälkeen Iranin islamilaisesta tasavallasta ajatollah Khomeinin aikana [5] Calvin suhtautui toisinajattelijoihin suunnilleen yhtä suvaitsevaisesti ja lempeästi kuin Espanjan inkvisitio, sillä erolla, että Espanjan inkvisitio yleensä ajatteli uhrinsa parasta. Hän mm. poltatti espanjalaisen teologin Miguel Servet'in roviolla, koska oli hävinnyt tälle väittelyssä[6]

Lienee tarpeetonta mainita, että geneveläiset saivat Calvinista nopeasti tarpeekseen, ja ajoivat hänet 1538 maanpakoon. He tykkäsivät enemmän anarkiasta kuin Calvinin islamilaisesta tasav hallinnosta. Kuitenkin joku älyjoonas kävi kutsumassa Calvinin takaisin 1541, ja kalvinistinen hallinto perustettiin uudelleen.

AristotleBackhandsPlato.jpg
Renessanssi
Henkilöt

Renessanssin helvetillisin
Renessanssin tappavin
Renessanssin espanjalaisin
Renessanssin koppavin
Renessanssin rohkein
Renessanssin viriilein
Renessanssin tumpeloin
Renessanssin puolalaisin
Renessanssin katu-uskottavin
Renessanssin kieroin
Renessanssin mannertenvälisin
Renessanssin puhdasoppisin
Renessanssin mahtipontisin
Renessanssin tylsin
Renessanssin homeopaattisin
Renessanssin rikkiviisain
Renessanssin suomalaisin
Renessanssin ruotsalaisin
Renessanssin koukeroisin
Renessanssin paras

Ilmiöt

Humanismi
Kirjapainotaito
Uskonpuhdistus
Suuret löytöretket

Calvin oli lakimies, ja jopa sellaiseksi harvinaisen kylmä, tunteeton, epäempaattinen ja fanaattinen. Hän toi Raamatun tulkintaan abrogaatioperiaatteen, eli että myöhemmin Raamattuun tulleet osat kumoavat vanhemmat (= Paavalin kirjeet kumoavat Jeesuksen opetukset), predestinaatio-opin (eli sen, että syntinen ihminen ei joudu Helvettiin koska hän tekee syntiä, vaan siksi että syntinen ihminen tekee syntiä koska hänet on jo etukäteen tuomittu Helvettiin ennen hänen syntymäänsä) ja sen käsityksen, että Jumala on käsittämättömän julma, kusipäinen, mielivaltainen, armoton ja halpamainen kosminen diktaattori, joka loi ihmiset pelkästään omiksi leikkikaluikseen ja tykkää kiduttaa heitä samalla tavalla kuin viisivuotias pikkupoika muurahaisia. Sekä Calvinin vastustajat että kannattajat o[li]vat harvinaisen yksimielisiä siitä, että nykylääketieteen mukaan Calvin diagnosoitaisiin psykopaatiksi.

Calvin joutui ahdasmielisyytensä, suvaitsemattomuutensa ja fanaattisuutensa kanssa riitoihin suunnilleen kaikkien aikalaistensa kanssa - lopulta myös Martti Lutherin, jonka mielestä elämässä sai olla sentään jotain hauskaakin ja jonka mielestä Jumala ei sentään ollut mikään universaali kusipää. Koska Luther oli itsekin aikoinaan opiskellut juridiikkaa[7], niin hän kosti Calvinille äärimmäisen myrkyllisesti - suurin osa tällä hetkellä maailmassa kiertävistä lakimiesvitseistä on Lutherilta peräisin.

Teokraattinen diktatuuri jatkui vuoteen 1564, jolloin joko Jumala tai Paholainen päätti panna järeän loppupisteen tämän lakimieshihhulin valtakaudelle. Hänen kuoltuaan Geneve muodostunut keskuspaikaksi kansainväliselle fanaattiselle, maailmanvaltaan pyrkivälle ääriliikkeelle, joka tuli kantamaan hänen nimeään, kalvinismi.

Viitteet[muokkaa]

  1. Olipa hyvä, että hän ei pitänyt alkuperäistä sukunimeään - muutoin sanalla chauvinismi olisi aivan eri merkitys kuin nykyään... vai olisiko?
  2. Kuten keskiluokkaiset tyhjäntoimittajat yleensäkin - fiksummat ryhtyvät lääkäreiksi tai insinööreiksi
  3. Kuten lakimiehillä yleensä on tapana
  4. http://www.godhatesfags.com, jollei joku sattunut tietämään
  5. Mikäli haluamme uskoa jälleensyntymään, meillä on vahvat syyt uskoa, että Khomeini oli itse asiassa reinkarnoitunut Calvin.
  6. Väittely koski Pyhää Kolminaisuutta ja ihmisen vapaata tahtoa. Servet'in murha on paras osoitus siitä, että argumentum ad baculum vain osoittaa että vastaväittäjä oli oikeassa.
  7. Sattumaako?