Jean-Michel Jarre

Hikipedia

Jean-Michel Jarre (s. 24.8.1948) on ranskalainen putkimies, muusikko, poliitikko ja lasersädetekniikan edelläkävijä. Muusikkona Jarre tunnetaan parhaiten syntikoistaan ja megakonserteistaan.

[muokkaa] Nuoruusvuodet

Jarren isä oli kotikaupungissaan Lyonissa tunnettu kapakkapianisti, joten Jean-Michel pääsi jo pikkupoikana räpläämään pianon koskettimia. Isä kuitenkin huomasi melko varhain, että pojalla ei ollut lainkaan musiikillisia lahjoja. Isä laittoi Jean-Michelin kouluun, jotta tämä saisi itselleen kunniallisen ammatin. Hän toivoi pojastaan lääkäriä ja maksoi suuria summia rahaa, jotta poika pääsisi kuuluisan urologin Ace Frehleyn oppilaaksi. Frehley paljastui kuitenkin myöhemmin huijariksi; hänellä ei ollut mitään lääkärin koulutusta, vaan hän oli aivan tavallinen putkimies. Niinpä Jean-Michelistä ei Frehleyn opissa tullutkaan urologia, vaan putkimies (mutta hei, nehän ovat melkein sama asia!).

[muokkaa] Muusikon ura

Jarren elämä mullistui täysin vuonna 1967, kun hän näki musiikkikaupan näyteikkunassa syntetisaattorin. Hän sijoitti kaikki rahansa tuohon elektroniseen hilavitkuttimeen, joka sai hänet täysin valtoihinsa. Jarre lopetti töissä käymisen ja sulkeutui asuntoonsa kuukausiksi räpläämään uutta leluaan. Myöhemmin hän hankki lisää syntikoita ja hän rakasti niitä kaikkia niin paljon, että kutsui niitä tyttöystävikseen. Hän jopa anoi erityislupaa viedäkseen yhden syntetisaattorin vihille, mutta lupaa ei herunut.

Jarre hipelöimässä tyttöystävänsä nännejä. Hyi hyi.

Saatuaan kaikki tarvittavat vehkeet kokoon, alkoi Jarre toden teolla panostaa muusikon uraansa. Hän julkaisi sittemmin kulttimaineeseen nousseen Oxygene -albuminsa. Oxygene tuntui niin kivalta albumin nimeltä, että Jarre nimesi kaikki albumin kappaleet ja saman tien kaikki loputkin levynsä samalla nimellä. Jarren levyt myivät kuitenkin huonosti ja hän oli jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa, kunnes hän keksi yhdistää musiikkiinsa lasersäteitä.

Jarre kiinnostui lasersäteistä nähtyään elokuvan 007 ja multasormi. Se oli puutarhanhoitoon keskittyvä draamadokumentti, jossa puutarhurisetä yritti polttaa entisen poikaystävänsä kivekset lasersäteellä. Tämä teki Jarreen niin suuren vaikutuksen, että hän meni viideksi vuodeksi opiskelemaan lasertekniikkaa amikseen Tampereen teknilliseen yliopistoon. Myöhemmin Jarre kiinnostui erityisesti korkeatehoisten lasereiden sotilaallisista sovelluksista. Hän jopa työskenteli jonkin aikaa armeijan tutkimusosastolla 1990-luvun alkupuolella.

Laserit toivatkin Jarren sinällään mielikuvituksettomaan musiikkiin kivaa futuristista sci-fi -meininkiä ja hänen suosionsa Star Trek -fanien ja muiden nörttien keskuudessa alkoi kasvaa. Jarre alkoi järjestää toinen toistaan suuruudenhullumpia konsertteja. Hänen tavoitteenaan oli esiintyä mitä erikoisemmissa paikoissa ja aina vain suuremmille ja suuremmille yleisömäärille.

Jarren muusikon ura huipentui megalomaaniseen konserttiin, jonka hän järjesti Pariisissa 1990. Jarre oli aina inhonnut kaikkia vähemmistöjä, kuten neekereitä ja homoja (ja erityisen paljon hän vihasi neekerihomoja), joten hän valitsi konsertin teemaksi "suvaitsemattomuuden puolesta". Konserttia kokoontui seuraamaan noin 20 miljoonaa ihmistä, joka on maailmanennätys. Musiikin ja lasershown ohella Jarre viihdytti yleisöä kiduttamalla vähemmistöjen edustajia mielikuvituksellisilla tavoilla. Tämän vuoksi jotkut hippiäiset saivat aihetta epäillä, että Jarre olisi yllyttänyt väkijoukkoa rasismiin. Paavi Johannes Paavali II meni jopa niin pitkälle, että hän väitti Jarren järjestäneen satanistisia rituaaleja. Hän perusteli väitettä toteamalla, että "ei niin paskan musiikin takia 20 miljoonaa ihmistä kokoonnu yhteen paikkaan, kyllä siinä on oltava Saatanalla sormensa pelissä." Muitakin villejä huhuja alkoi kiertää konsertin jälkeen. Väitettiin mm. että Jarre olisi käyttänyt neekerilasten ruumiita biosähkön tuottamiseen, jolla hän sai syntikoihinsa virtaa. Jarre luonnollisesti kiisti kaikki tällaiset väitteet, mutta jupakan seurauksena hänen levynsä joutuivat pannaan useissa maissa ja suosio romahti. Jarren oli pakko luopua muusikon urasta.

Jarre konsertoi Pariisissa vuonna 1990 suvaitsemattomuuden puolesta. Konsertissa hän huvitteli mm. hakkaamalla syntikankoskettimia vastasyntyneillä neekerivauvoilla. Aina kappaleen loputtua Jarre heitti vauvan esiintymislavalta alas. Jotkut tiukkapipot vetivät tällaisesta herneen nenäänsä.

[muokkaa] Politiikka

Muusikon uran lopahdettua Jarre työskenteli jonkin aikaa lasertutkijana Ranskan armeijan salaisella asetutkimusosastolla. Vuonna 1995 hän kuitenkin tapasi vanhan tuttavansa Ace Frehleyn, joka sai houkuteltua hänet mukaan politiikan pariin. Frehley oli juuri perustanut uuden äärioikeistolaisen puolueen, jonka mottona oli "Kuolema neekereille ja homoille!". Tästä iskulauseesta kuitenkin luovuttiin pian sillä sitä pidettiin liian provosoivana. Puolueen kannatus alkoi vähitellen kasvaa tehokkaan propagandan vaaliohjelman ansiosta ja vuonna 2014 Jarresta tuli Ranskan puolustusministeri. Hän alkoi heti virkaan päästyään lisätä asevarusteluun ja erityisesti laseraseiden kehitykseen käytettäviä määrärahoja, mikä johti uuteen maailmanlaajuiseen kilpavarusteluun. Jarren harjoittama politiikka olikin alkusoittoa kolmannelle maailmansodalle.

[muokkaa] Jarren merkitys populaarikulttuurissa

Jarren merkitys muusikkona on ollut vähäinen, ellei peräti olematon. Hänen suurimmaksi hitikseen jäi vuonna 1985 julkaistu single Oxygene Part 571, joka nousi Pakistanin singlelistan sijalle 138. Siitä huolimatta Jarre on vielä nykyäänkin kaikkien soittotaidottomien syntikkanörttien suuri esikuva.

Muilla populaarikulttuurin alueilla Jarre on sen sijaan ollut merkittävä vaikuttaja. Hänen konserteistaan alkunsa saanut ajatus ihmisten käyttämisestä syntikoiden virtalähteenä oli niin kiehtova, että tämän idean pohjalta Korgin syntikkatehdas rakensi 1990-luvulla Jordan Rudess -nimisen kyborgin, joka kommunikoi syntikoiden kanssa midipiuhan välityksellä. (Et kai tosiaan kuvitellut, että joku ihminen osaisi oikesti soittaa niin hyvin??). Myöhemmin Jarre on edistänyt huomattavasti lasersäteiden sotilaallisen käytön tutkimusta.

[muokkaa] Triviaa

• Yksi Jarren syntikoista esitti tähtilaiva Enterprisen navigointitietokonetta elokuvassa Star Trek XXVII: Spockin veljenpojan peräpukamat.
• Jarre julkaisi Oxygene -albumilleen peräti kahdeksan jatko-osaa, mitä usein pidetään ainutlaatuisena saavutuksena. Tämä ei kuitenkaan ole alansa ennätys, sillä Mike Oldfield on säveltänyt Tubular Bells -albumilleen peräti 235 jatko-osaa. Oldfield on ilmoittanut säveltävänsä levylle vielä lisää jatko-osia.
• Jarren lempikirja on Adolf Hitlerin runoteos Mein Kampf. Jarre on kuvaillut Hitlerin runoutta "sielukkaaksi".

Jarre suorittamassa huippusalaista lasertutkimusta, jossa selvitettiin kuinka hyvin asbestihanskat kestävät lasersäteiden aiheuttamaa kuumuutta.

[muokkaa] Jarren kuuluisia megagigakonsertteja

• Konsertti Pariisissa 1979
• Konsertti Kiinassa 1981
• Konsertti Ameriikassa 1983
• Konsertti Egyptin pyramideilla 1984
• Konsertti Mount Everestin huipulla 1985
• Konsertti meren pohjassa 1986
• Konsertti kuussa 1987
• Konsertti Auringon pinnalla 1988 (peruutettiin, kun Jarre sai tietää, että auringon pinnalla on aika kuumaa)
• Konsertti Alfa Centauria kiertävällä planeetalla (peruutettiin, kun ei oltu varmoja onko siellä edes mitään planeettaa)
• Konsertti suvaitsemattomuuden puolesta Pariisissa, Eiffel-tornin huipulla vuonna 1990

[muokkaa] Levytykset

• Oxygene 1-7 (1977)
• Oxygene 8-16 (1978)
• Oxygene 17-42 (1979)
• Oxygene 43-89 (1981)
• Oxygene 90-230 (1982)
• Oxygene 231-566 (1983)
• Oxygene 567-903 (1985)
• Oxygene 904-2058 (1987)
• Oxygene 2059-11305 (1990)